Olen eri vuo­si­na kir­joit­ta­nut noin 40 jut­tua Ruo­ve­si-leh­teen. Olen ih­me­tel­lyt, mi­ten tääl­tä ai­na löy­tyy joku po­ruk­ka vas­tus­ta­maan mil­loin mi­tä­kin han­ket­ta, täl­lä ker­taa tuu­li­myl­ly­jä. On­ko täl­lai­nen ase­noi­tu­mi­nen vai­kut­ta­mas­sa esi­mer­kik­si Ruo­ve­den Vir­tai­ta huo­nom­paan ke­hi­tyk­seen?

Jos kaik­kea vas­tus­te­taan, se on va­li­tet­ta­vaa, var­sin­kin jos vas­tus­ta­mi­nen pe­rus­tuu tie­tä­mät­tö­myy­teen. Jon­kin ver­ran ään­tä kuu­luu muu­al­ta­kin kuin tuu­li­myl­lyis­tä. Lii­ken­teen me­lu­kin vä­he­ni­si, jos ely-kes­kus päät­täi­si siir­tää kan­ta­tie 66:n vii­si ki­lo­met­siä itään päin.

Tuu­li­myl­ly­jä suun­ni­tel­ta­es­sa isot lin­nut (jout­sen, han­het, kur­jet ja kot­kat) saat­ta­vat unoh­tua. Nii­den muut­to­kor­keus on hy­vin­kin myl­lyn kor­kui­nen. Tu­los­ta voi­si tuot­taa, jos la­vat maa­lat­tai­siin kirk­kail­la vä­reil­lä.

Jos mi­nul­la oli­si isom­pi tont­ti, teet­täi­sin sil­le heti tuu­li­myl­lyn.

Jaak­ko Här­kö­nen

HM