On­pa elet­ty ih­ka oi­ke­as­ti Poh­jois-Eu­roo­pas­sa, lu­men ja pak­ka­sen maas­sa. On ol­lut käyt­töä lu­mi­ko­lal­le, vil­la­pi­pol­le ja top­pa­haa­la­ril­le. Re­von­tu­lia ja hui­kei­ta aa­mu­rus­ko­ja on ihail­tu ja kil­van ku­vat­tu. Ei ole tar­vin­nut mat­kus­taa Na­pa­pii­ril­le näh­däk­seen re­von­hän­tien leis­ku­van.

Pak­ka­sau­toi­li­joi­na tie­däm­me, et­tä ak­ku ei saa hyy­tyä. Niin­pä oh­jei­den mu­kaan au­tol­la on teh­tä­vä vä­hin­tään puo­len tun­nin lenk­ke­jä. Ei­kä pie­nem­pi­kään kaup­pa­mat­ka tah­do mais­tua, jos ne­nää ni­pis­tää ai­na­kin -20 as­tet­ta hyy­tä­vyyt­tä. Mie­lui­sam­paa on hy­pä­tä kul­ku­pe­liin.

Yh­del­lä jos toi­sel­la alal­la ko­e­taan ny­ky­ään haas­tei­ta. Pak­ka­nen­kin on haas­te. En pidä moi­ses­ta il­mai­sus­ta. Mi­tä­hän pak­ka­nen­kin haas­taa? Kyl­lä se yk­sin­ker­tai­ses­ti saa ai­kaan on­gel­mia ja vai­keuk­sia sekä han­ka­loit­taa elä­mää. Put­ket jää­ty­vät, ko­jeet tai ko­neet reis­tai­le­vat ja säh­kö­las­ku hir­vit­tää.

Toki pak­ka­ses­ta on hyö­ty­ä­kin. Näil­lä le­vey­sas­teil­la saam­me myös luon­non apua. Pak­ka­nen tap­paa tu­ho­hyön­tei­siä mut­ta te­kee hy­vää ma­toil­le, vil­la­neu­leil­le ja vuo­de­vaat­teil­le sekä hel­pot­taa pa­kas­ti­men su­lat­ta­mis­ta. Ul­ko­na tou­hu­tes­sa ai­neen­vaih­dun­ta vil­kas­tuu ja ke­hon rus­kea ras­va su­laa, to­sin hen­gi­tys voi han­ka­loi­tua.

On ole­tet­tu, et­tä pak­ka­nen pa­nee jopa rot­ta­po­pu­laa­ti­ot lu­jil­le. To­sin se koh­te­lee kal­toin myös mo­nia pik­ku­lin­tu­ja. On­kin ha­vait­tu, et­tä an­ka­ran tal­ven jäl­keen lin­tu­jen koko on hie­man suu­ren­tu­nut, vaik­ka­kin vain mil­leis­sä mut­ta mit­ta se­kin. Kook­kaam­mat ja vah­vem­mat siis pär­jää­vät pa­rem­min luon­non ka­rus­sa kil­pai­lus­sa.

Nyt­hän neu­lo­mi­nen ja vil­la­vaat­teet ovat jopa muo­ti-il­miö, jo­ten luu­li­si jo­kai­sel­le löy­ty­vän so­pi­va pään­läm­mi­tin.

Siis­pä häm­men­tää, et­tä me poh­joi­sen ih­mi­set ku­lu­tam­me ener­gi­aam­me päh­käi­le­mäl­lä pak­kas­ta ja lu­mi­tal­vea, vaik­ka sen pi­täi­si ol­la meil­le ai­van luon­nol­li­nen ja jo­ka­vuo­ti­nen, vaik­ka­kin vä­hän vaih­te­le­va ko­ke­mus.

Myös muo­ti sa­ne­lee omat oh­jeen­sa: nyt kan­sa kää­riy­tyy muh­kei­siin top­pa­pomp­piin. Sil­ti hie­man huo­les­tu­nee­na kat­se­len tu­li­pa­lo­pak­ka­ses­sa avo­päin tai pik­kui­set kan­gas­tos­sut ja­las­sa kul­ke­via. Sii­hen me ko­ke­neem­mat ta­paam­me­kin to­de­ta, et­tä edes­tään­hän löy­tä­vät.

Nyt­hän neu­lo­mi­nen ja vil­la­vaat­teet ovat jopa muo­ti-il­miö, jo­ten luu­li­si jo­kai­sel­le löy­ty­vän so­pi­va pään­läm­mi­tin. Muo­ti-il­miö on muu­ten myös par­si­mi­nen. Verk­ko­haul­la voi löy­tää mitä mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sim­pia oh­jei­ta tum­pun rei­än kor­jaa­mi­sek­si tai hi­tu­sen koin­syö­män vil­la­pai­dan ko­ris­tuk­sek­si. Tum­pun, ruot­sin tum­me­van­ten eli ”peu­ka­lo­la­pa­sen”, kor­jaa­mi­nen on haus­kuu­den li­säk­si eko­lo­gis­ta.

Taan­noin ju­tu­tin muo­din am­mat­ti­lais­ta, joka ker­toi ren­tou­tu­van­sa par­si­mal­la van­ho­ja vil­la­kä­si­nei­tä. Hän miet­tii sa­mal­la kä­si­nei­den ta­ri­naa ja sitä, joka ai­ka­naan puik­ko­ja hei­lut­ti. Pie­ni puu­ha saa­kin sy­viä ulot­tu­vuuk­sia. Mi­nul­la on kir­jo­neu­lei­set ”vant­tu­set”, jot­ka os­tin vuo­sia sit­ten muu­an mum­mol­ta Vie­nan Kar­ja­lan -mat­kal­la. Mikä lie mum­mon­kin ta­ri­na.

Lau­lu ky­syy, kuka kek­si rak­kau­den. Kii­tos poh­joi­sen pak­ka­sen, et­tä joku kek­si vil­la­tum­put.