Vesi vanhin voi­te­hista

Tänä ke­sä­nä koin jo­tain omas­sa elä­mäs­sä­ni ää­rim­mäi­sen mer­kit­tä­vää: join vet­tä suo­raan jär­ves­tä. Suo­ma­lai­nen jär­vi­ve­si ei kes­ki­mää­rin ole juo­ma­kel­pois­ta, mut­ta tämä oli. Vesi mais­tui le­väl­tä, ka­lal­ta ja pa­rem­mal­ta tu­le­vai­suu­del­ta. Ku­vit­te­lin mie­les­sä­ni maa­il­man sel­lai­se­na kuin se jos­kus oli. Niin puh­taa­na, et­tä mis­tä ta­han­sa saat­toi syö­dä ja juo­da.

Vesi vanhin voi­te­hista

Tänä ke­sä­nä koin jo­tain omas­sa elä­mäs­sä­ni ää­rim­mäi­sen mer­kit­tä­vää: join vet­tä suo­raan jär­ves­tä. Suo­ma­lai­nen jär­vi­ve­si ei kes­ki­mää­rin ole juo­ma­kel­pois­ta, mut­ta tämä oli. Vesi mais­tui le­väl­tä, ka­lal­ta ja pa­rem­mal­ta tu­le­vai­suu­del­ta. Ku­vit­te­lin mie­les­sä­ni maa­il­man sel­lai­se­na kuin se jos­kus oli. Niin puh­taa­na, et­tä mis­tä ta­han­sa saat­toi syö­dä ja juo­da.

Levon ja nautinnon val­lan­ku­mous

Suo­ma­lai­se­na olen saa­nut ve­ren­pe­rin­nök­si hil­lit­tö­män työ­mo­raa­lin ja hy­vin vä­hän kei­no­ja pi­tää huol­ta it­ses­tä­ni. Sy­väl­le kult­tuu­riim­me on juur­tu­nut ihan­ne ih­mi­ses­tä, joka puur­taa aa­mus­ta il­taan, käy vä­lil­lä syn­nyt­tä­mäs­sä tai kaa­ta­mas­sa kir­veen­hal­ko­maan pol­veen pa­lo­vii­naa ja pa­laa sit­ten töi­hin­sä kuin ei mi­tään. Sil­kal­la si­sul­la tämä ihan­neyk­si­lö käy lo­pu­ton­ta työ­sar­kaa päin ja ker­too kai­kil­le, et­tä sit­ten hau­das­sa eh­tii kyl­lä le­päi­le­mään.

Levon ja nautinnon val­lan­ku­mous

Suo­ma­lai­se­na olen saa­nut ve­ren­pe­rin­nök­si hil­lit­tö­män työ­mo­raa­lin ja hy­vin vä­hän kei­no­ja pi­tää huol­ta it­ses­tä­ni. Sy­väl­le kult­tuu­riim­me on juur­tu­nut ihan­ne ih­mi­ses­tä, joka puur­taa aa­mus­ta il­taan, käy vä­lil­lä syn­nyt­tä­mäs­sä tai kaa­ta­mas­sa kir­veen­hal­ko­maan pol­veen pa­lo­vii­naa ja pa­laa sit­ten töi­hin­sä kuin ei mi­tään. Sil­kal­la si­sul­la tämä ihan­neyk­si­lö käy lo­pu­ton­ta työ­sar­kaa päin ja ker­too kai­kil­le, et­tä sit­ten hau­das­sa eh­tii kyl­lä le­päi­le­mään.

Arjen ylistys

Ko­ro­na­pan­de­mi­an pa­him­pien aal­lon­poh­jien ai­kaan ylis­tet­tiin mat­kus­ta­mat­to­muut­ta. Pu­hut­tiin elin­ta­son kar­si­mi­ses­ta, yk­sin­ker­tais­ta­mi­ses­ta, oman pai­kal­li­sen kult­tuu­rin ar­vos­ta­mi­ses­ta. Ke­ro­sii­nin ym­pä­ris­tö­vai­ku­tuk­sis­ta, tu­ris­min tu­hoi­suu­des­ta mat­ka­koh­tei­den luon­nol­le ja kult­tuu­ril­le.

Arjen ylistys

Ko­ro­na­pan­de­mi­an pa­him­pien aal­lon­poh­jien ai­kaan ylis­tet­tiin mat­kus­ta­mat­to­muut­ta. Pu­hut­tiin elin­ta­son kar­si­mi­ses­ta, yk­sin­ker­tais­ta­mi­ses­ta, oman pai­kal­li­sen kult­tuu­rin ar­vos­ta­mi­ses­ta. Ke­ro­sii­nin ym­pä­ris­tö­vai­ku­tuk­sis­ta, tu­ris­min tu­hoi­suu­des­ta mat­ka­koh­tei­den luon­nol­le ja kult­tuu­ril­le.

Juurtuva sydän ja auttava käsi

Kun pääl­le vuo­si sit­ten muu­tim­me Ruo­ve­del­le en tien­nyt kun­nas­ta juu­ri mi­tään. Pit­kään luu­lin, et­tä tämä on se paik­ka, mis­sä 90-lu­vul­la näh­tiin lei­jo­na. Ajat­te­lin, et­tä il­man kan­sal­lis­puis­toa Ruo­ve­si oli­si kuin mikä ta­han­sa pik­ku­kun­ta. Kun­nes tie­sin pa­rem­min.

Juurtuva sydän ja auttava käsi

Kun pääl­le vuo­si sit­ten muu­tim­me Ruo­ve­del­le en tien­nyt kun­nas­ta juu­ri mi­tään. Pit­kään luu­lin, et­tä tämä on se paik­ka, mis­sä 90-lu­vul­la näh­tiin lei­jo­na. Ajat­te­lin, et­tä il­man kan­sal­lis­puis­toa Ruo­ve­si oli­si kuin mikä ta­han­sa pik­ku­kun­ta. Kun­nes tie­sin pa­rem­min.