Kesä tuo tul­les­saan luon­non run­saan sa­don ja hor­taa­mi­sen hur­man. Ny­ky­ään vil­li­nä kas­va­vien kas­vien ke­rää­mi­nen on erään­lai­nen tren­di. Jos­kus mui­noin kyse oli yk­sin­ker­tai­ses­ti ruu­an ja lääk­kei­den ke­ruus­ta.

Suo­men luon­nos­sa kas­va­vat kas­vit ovat niin ra­vin­to­ar­voil­taan kuin ter­vey­del­li­sil­tä omi­nai­suuk­sil­taan hy­vin voi­mak­kai­ta. Niil­lä on meil­le myös pal­jon ope­tet­ta­vaa. Ote­taan esi­mer­kik­si ra­kas ”vi­ho­lai­sem­me” nok­ko­nen. Jos olet jos­kus yrit­tä­nyt pääs­tä eroon nok­ko­ses­ta puu­tar­has­sa, tie­dät, et­tä se on liki mah­do­ton­ta.

Nok­ko­nen kar­koi­tet­tiin ruo­ka­pöy­dis­tä jät­tö­mail­le.

Vi­ta­mii­ni­pom­mei­na mark­ki­noi­dut ap­pel­sii­nit il­mes­tyi­vät kaup­poi­hin 50-lu­vul­la. Vii­meis­tään sii­tä al­koi nok­ko­sen ala­mä­ki. Ko­ti­mai­sen an­ke­at pis­tä­vät hei­nät ei­vät tar­jon­neet kum­mois­ta vas­tus­ta ek­soot­ti­sel­le tuon­ti­ta­va­ral­le.

Ajan myö­tä en­nen niin tär­ke­ät ruo­ka- ja lää­ke­kas­vit muut­tui­vat kan­san mie­les­sä hyö­dyt­tö­mik­si rik­ka­ruo­hoik­si. Su­ku­pol­vi su­ku­pol­vel­ta on­kin teh­nyt kaik­ken­sa var­mis­taak­seen, et­tä kai­kis­ta kau­kai­sin­kin puu­tar­han nurk­ka on va­paa nok­ko­sis­ta.

Nok­ko­nen kar­koi­tet­tiin ruo­ka­pöy­dis­tä jät­tö­mail­le. Ei­pä nok­ko­nen sii­tä vä­lit­tä­nyt, jat­koi vaan kas­va­mis­taan. Nok­kos­ta tar­kem­min tar­kas­tel­les­sa huo­maa­kin, et­tä sen omi­nai­suu­det ker­to­vat omaa ta­ri­naan­sa. Tämä ta­ri­na ei ker­ro kar­ko­te­tuis­ta ja lan­nis­te­tuis­ta, vaan sin­nik­käis­tä ja voi­tok­kais­ta. Nok­ko­nen ver­soo ai­na vain uu­del­leen, täy­sin vä­lit­tä­mät­tä sii­tä mi­ten mon­ta ker­taa se re­vi­tään juu­ril­taan.

Ei­kä nok­ko­sen väki sii­hen lopu. Nok­ko­ses­sa on vii­si ker­taa enem­män c-vi­ta­mii­nia kuin ap­pel­sii­nis­sa, kak­si ker­taa enem­män kal­siu­mia kuin mai­dos­sa ja kuu­si ker­taa enem­män pro­tei­i­nia kuin sa­laa­tis­sa. Nok­ko­ses­sa on mo­nin ver­roin enem­män ra­vin­to­ai­nei­ta kuin pe­ru­nas­sa. Se myös si­säl­tää enem­män rau­taa kuin mi­kään muu kas­vi. Sitä voi käyt­tää te­hok­kaa­na hoi­to­kei­no­na niin vas­tus­tus­ky­vyn puut­tee­seen, is­ki­ak­seen, ane­mi­aan kuin ast­maan­kin. Sen kui­duis­ta voi val­mis­taa pa­pe­ria ja kan­gas­ta.

Kaik­ki tämä, mut­ta nok­ko­nen ei tee it­ses­tään nu­me­roa. Se vain las­kee juu­ren­sa mi­hin ta­han­sa maa­pe­rään ja tar­jo­aa vaa­ti­mat­to­man koh­te­li­aas­ti ohi­kul­ki­joil­le apu­aan ve­ren­pai­neen alen­ta­mi­ses­sa ja vir­key­den li­sää­mi­ses­sä.

Nok­ko­ses­sa on vii­si ker­taa enem­män c-vi­ta­mii­nia kuin ap­pel­sii­nis­sa.

Jos nok­kos­ta lä­hes­tyy va­ro­mat­to­mas­ti ja epä­kun­ni­oit­ta­vas­ti, sen var­res­sa kas­va­vat hen­not vaa­le­at kar­vat re­a­goi­vat erit­tä­mäl­lä ihoa polt­ta­vaa hap­poa. Jot­kut kui­ten­kin väit­tä­vät voi­van­sa hel­pos­ti ke­rä­tä nok­kos­ta pal­jain kä­sin osoit­ta­mal­la kas­vil­le kii­tol­li­suut­ta esi­mer­kik­si nok­kos­ta ylis­tä­väl­lä lau­lul­la.

Ter­veyt­tä vah­vis­taak­se­ni juon nok­ko­sen leh­dis­tä kei­tet­tyä tee­tä. On suo­si­tel­ta­vaa keit­tää tee­tä iso kan­nul­li­nen ja naut­tia pie­niä sie­mauk­sia päi­vän mit­taan. Nok­ko­sen maku muis­tut­taa mi­nua kes­tä­vyy­des­tä, pe­rik­si­an­ta­mat­to­muu­des­ta ja elä­män­voi­mas­ta. Min­kä nok­ko­nen kes­tää, sen kes­täm­me me­kin.