Kolumni
Kesä tuo tullessaan luonnon runsaan sadon ja hortaamisen hurman. Nykyään villinä kasvavien kasvien kerääminen on eräänlainen trendi. Joskus muinoin kyse oli yksinkertaisesti ruuan ja lääkkeiden keruusta.
Suomen luonnossa kasvavat kasvit ovat niin ravintoarvoiltaan kuin terveydellisiltä ominaisuuksiltaan hyvin voimakkaita. Niillä on meille myös paljon opetettavaa. Otetaan esimerkiksi rakas ”viholaisemme” nokkonen. Jos olet joskus yrittänyt päästä eroon nokkosesta puutarhassa, tiedät, että se on liki mahdotonta.
Nokkonen karkoitettiin ruokapöydistä jättömaille.
Vitamiinipommeina markkinoidut appelsiinit ilmestyivät kauppoihin 50-luvulla. Viimeistään siitä alkoi nokkosen alamäki. Kotimaisen ankeat pistävät heinät eivät tarjonneet kummoista vastusta eksoottiselle tuontitavaralle.
Ajan myötä ennen niin tärkeät ruoka- ja lääkekasvit muuttuivat kansan mielessä hyödyttömiksi rikkaruohoiksi. Sukupolvi sukupolvelta onkin tehnyt kaikkensa varmistaakseen, että kaikista kaukaisinkin puutarhan nurkka on vapaa nokkosista.
Nokkonen karkoitettiin ruokapöydistä jättömaille. Eipä nokkonen siitä välittänyt, jatkoi vaan kasvamistaan. Nokkosta tarkemmin tarkastellessa huomaakin, että sen ominaisuudet kertovat omaa tarinaansa. Tämä tarina ei kerro karkotetuista ja lannistetuista, vaan sinnikkäistä ja voitokkaista. Nokkonen versoo aina vain uudelleen, täysin välittämättä siitä miten monta kertaa se revitään juuriltaan.
Eikä nokkosen väki siihen lopu. Nokkosessa on viisi kertaa enemmän c-vitamiinia kuin appelsiinissa, kaksi kertaa enemmän kalsiumia kuin maidossa ja kuusi kertaa enemmän proteiinia kuin salaatissa. Nokkosessa on monin verroin enemmän ravintoaineita kuin perunassa. Se myös sisältää enemmän rautaa kuin mikään muu kasvi. Sitä voi käyttää tehokkaana hoitokeinona niin vastustuskyvyn puutteeseen, iskiakseen, anemiaan kuin astmaankin. Sen kuiduista voi valmistaa paperia ja kangasta.
Kaikki tämä, mutta nokkonen ei tee itsestään numeroa. Se vain laskee juurensa mihin tahansa maaperään ja tarjoaa vaatimattoman kohteliaasti ohikulkijoille apuaan verenpaineen alentamisessa ja virkeyden lisäämisessä.
Nokkosessa on viisi kertaa enemmän c-vitamiinia kuin appelsiinissa.
Jos nokkosta lähestyy varomattomasti ja epäkunnioittavasti, sen varressa kasvavat hennot vaaleat karvat reagoivat erittämällä ihoa polttavaa happoa. Jotkut kuitenkin väittävät voivansa helposti kerätä nokkosta paljain käsin osoittamalla kasville kiitollisuutta esimerkiksi nokkosta ylistävällä laululla.
Terveyttä vahvistaakseni juon nokkosen lehdistä keitettyä teetä. On suositeltavaa keittää teetä iso kannullinen ja nauttia pieniä siemauksia päivän mittaan. Nokkosen maku muistuttaa minua kestävyydestä, periksiantamattomuudesta ja elämänvoimasta. Minkä nokkonen kestää, sen kestämme mekin.
Tänä kesänä koin jotain omassa elämässäni äärimmäisen merkittävää: join vettä suoraan järvestä. Suomalainen järvivesi ei keskimäärin ole juomakelpoista, mutta tämä oli. Vesi maistui levältä, kalalta ja paremmalta tulevaisuudelta. Kuvittelin mielessäni maailman sellaisena kuin se joskus oli. Niin puhtaana, että mistä tahansa saattoi syödä ja juoda.
Tänä kesänä koin jotain omassa elämässäni äärimmäisen merkittävää: join vettä suoraan järvestä. Suomalainen järvivesi ei keskimäärin ole juomakelpoista, mutta tämä oli. Vesi maistui levältä, kalalta ja paremmalta tulevaisuudelta. Kuvittelin mielessäni maailman sellaisena kuin se joskus oli. Niin puhtaana, että mistä tahansa saattoi syödä ja juoda.
Suomalaisena olen saanut verenperinnöksi hillittömän työmoraalin ja hyvin vähän keinoja pitää huolta itsestäni. Syvälle kulttuuriimme on juurtunut ihanne ihmisestä, joka puurtaa aamusta iltaan, käy välillä synnyttämässä tai kaatamassa kirveenhalkomaan polveen paloviinaa ja palaa sitten töihinsä kuin ei mitään. Silkalla sisulla tämä ihanneyksilö käy loputonta työsarkaa päin ja kertoo kaikille, että sitten haudassa ehtii kyllä lepäilemään.
Suomalaisena olen saanut verenperinnöksi hillittömän työmoraalin ja hyvin vähän keinoja pitää huolta itsestäni. Syvälle kulttuuriimme on juurtunut ihanne ihmisestä, joka puurtaa aamusta iltaan, käy välillä synnyttämässä tai kaatamassa kirveenhalkomaan polveen paloviinaa ja palaa sitten töihinsä kuin ei mitään. Silkalla sisulla tämä ihanneyksilö käy loputonta työsarkaa päin ja kertoo kaikille, että sitten haudassa ehtii kyllä lepäilemään.
Koronapandemian pahimpien aallonpohjien aikaan ylistettiin matkustamattomuutta. Puhuttiin elintason karsimisesta, yksinkertaistamisesta, oman paikallisen kulttuurin arvostamisesta. Kerosiinin ympäristövaikutuksista, turismin tuhoisuudesta matkakohteiden luonnolle ja kulttuurille.
Koronapandemian pahimpien aallonpohjien aikaan ylistettiin matkustamattomuutta. Puhuttiin elintason karsimisesta, yksinkertaistamisesta, oman paikallisen kulttuurin arvostamisesta. Kerosiinin ympäristövaikutuksista, turismin tuhoisuudesta matkakohteiden luonnolle ja kulttuurille.
Kun päälle vuosi sitten muutimme Ruovedelle en tiennyt kunnasta juuri mitään. Pitkään luulin, että tämä on se paikka, missä 90-luvulla nähtiin leijona. Ajattelin, että ilman kansallispuistoa Ruovesi olisi kuin mikä tahansa pikkukunta. Kunnes tiesin paremmin.
Kun päälle vuosi sitten muutimme Ruovedelle en tiennyt kunnasta juuri mitään. Pitkään luulin, että tämä on se paikka, missä 90-luvulla nähtiin leijona. Ajattelin, että ilman kansallispuistoa Ruovesi olisi kuin mikä tahansa pikkukunta. Kunnes tiesin paremmin.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Syksyisenä aamuna Pihlajanmarjat hehkuvat Ruoveden Pilkotulla.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste