Mitä yh­teis­tä on kirk­ko­ve­ne­sou­dul­la ja ka­ma­ri­mu­sii­kil­la? Mo­lem­mat kuu­lu­vat Ruo­ve­den ke­sään.

Mu­siik­kia Ruo­ve­si! kon­ser­teis­sa soit­ta­jia on ol­lut kah­des­ta kym­me­neen. Täl­lai­nen mää­rä soit­ta­jia ei tar­vit­se or­kes­te­rin­joh­ta­jaa, ryh­mä toi­mii it­se­oh­jau­tu­va­na. Muu­si­kot so­pi­vat kes­ke­nään, kuka mää­rää tah­din ja aloi­tuk­set. Soit­to soi ja ryt­mi toi­mii. Kat­seil­la vies­ti­te­tään. Tämä on so­pui­saa yh­teis­työ­tä par­haim­mil­laan.

Mu­siik­kia Ruo­ve­si! kon­ser­teis­sa is­tun mie­lel­lä­ni So­fia Mag­da­le­nan kir­kos­sa mah­dol­li­sim­man edes­sä, toi­nen rivi ja va­sem­mal­la. Käy­tä­vän va­sem­mal­la puo­lel­la is­tu­en näen kaik­ki soit­ta­jat lä­hel­tä, eri­tyi­ses­ti flyy­ge­lin soit­ta­jan kä­det ja no­pe­at sor­met. Mu­siik­ki syn­tyy yk­si­löi­nä ja yh­des­sä, il­meet ja eleet ovat mer­kit­tä­viä. Syn­tyy kon­tak­ti soit­ta­jien ja kuu­li­joi­den vä­lil­le.

Kirk­ko­ve­ne­sou­tu on myös so­pua ja yh­teis­työ­tä. Kah­dek­san pa­ria sou­ta­jia ja pe­rän­pi­tä­jä saa­vat kirk­ko­ve­neen liik­keel­le suun­ta­na Ulon­sal­mi kol­hi­mat­ta lai­va­ran­nan lai­tu­ris­sa ole­via ve­nei­tä. Sou­ta­jil­la on sama tah­ti, muu­ten mat­ka ei ete­ne.

Olen ol­lut muu­ta­man ker­ran sou­ta­mas­sa kirk­ko­ve­net­tä ja se on opet­ta­vai­nen ko­ke­mus. On kyse isom­mas­ta asi­as­ta kuin juu­ri sii­tä ta­pah­tu­mas­ta. Kai­kil­la on sama pää­mää­rä.

Paa­va­lin kir­je roo­ma­lai­sil­le luku 12:18: ”Jos on mah­dol­lis­ta ja jos teis­tä riip­puu, elä­kää rau­has­sa kaik­kien kans­sa.”

Paa­va­li oh­je on ajan­koh­tai­nen edel­leen. Em­me ole ai­na sa­maa miel­tä asi­ois­ta ys­tä­vien ja tut­ta­vien kes­ken. Yh­teis­ten asi­oi­den hoi­ta­mi­ses­sa koh­taam­me eri nä­ke­myk­siä. Vaik­ka olem­me eri miel­tä asi­ois­ta, ys­tä­vyys säi­lyy, kun niin tah­dom­me ja yh­tei­siin asi­oi­hin löy­tyy rat­kai­sut.

Vir­tain kirk­ko 250 vuot­ta juh­la­kon­sert­ti oli sun­nun­tai-il­ta­na. Täy­si kirk­ko mei­tä kuu­li­joi­ta ja kuo­ro lau­loim­me yh­des­sä or­kes­te­rin sä­es­tyk­sel­lä ti­lai­suu­den päät­teek­si Si­be­liuk­sen vir­ren Soi kun­ni­ak­si Luo­jan (vir­si 462). Vir­si saat­toi kuu­lua kau­as, har­voin mi­tään virt­tä lau­le­taan niin täy­sil­lä.

”Siis kii­tos, Her­ra tai­vaan,

kun lah­jas meil­le toit

ja päi­vän työ­hön, vai­vaan

taas puh­taan lei­vän soit.

Suo, et­tä ilo­mie­lin

myös jaam­me lei­päm­me

ja sy­dä­min ja kie­lin

sua lak­kaa­mat­ta kii­täm­me.”

Kir­joit­ta­ja on Ruo­ve­den seu­ra­kun­nan kirk­ko­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja