Val­mis­tau­tu­es­sam­me Ruo­ve­del­lä kaik­kien ai­ko­jen ke­sään on hyvä huo­ma­ta, mi­ten ylen­palt­ti­sen hie­non kult­tuu­ri­tar­jon­nan kes­kel­lä saam­me kult­tuu­ri­pi­tä­jäs­säm­me elää. Se ei mat­kai­lu­e­si­tet­täm­me lu­ke­val­le jää epä­sel­väk­si.

Noi­ta­kä­rä­jät vii­kon­mit­tai­se­na pi­tä­jän ke­sä­juh­la­na ko­ko­aa suu­rim­mat ih­mis­jou­kot. Mu­siik­ki­a­Ruo­ve­si jär­jes­tää erit­täin kor­ke­a­ta­soi­sia kon­sert­te­ja laa­jas­ti ym­pä­ri pi­tä­jää. Kir­ja­kaup­pam­me jär­jes­tää kor­ke­a­ta­soi­sia rien­to­ja, jois­sa pää­see iloit­se­maan pai­ne­tus­ta sa­nas­ta. Vi­su­Fest oli hy­väl­lä mat­kal­la 2000-lu­vun ’noi­ta­roc­kik­si’, jol­lais­ta moni Ruo­ve­del­lä kai­paa.

Kaik­kien edel­lä mai­nit­tu­jen kans­sa Ruo­ve­den kun­ta on teh­nyt yh­teis­työ- ja mark­ki­noin­ti­so­pi­muk­sen. Se on pe­rus­tel­tua, kos­ka ilah­dut­ta­vas­sa kult­tuu­ri­tar­jon­nas­sam­me juu­ri nämä ta­pah­tu­mat ovat ne, jot­ka mer­kit­tä­väs­ti te­ke­vät Ruo­vet­tä tun­ne­tuk­si kun­nan ra­jo­jen ul­ko­puo­lel­la, Sik­si ne luo­vat edel­ly­tyk­set pa­ran­taa Ruo­ve­den elin­voi­maa ja hou­kut­te­le­vuut­ta asui­nym­pä­ris­tö­nä.

Kult­tuu­ri on luk­sus­pal­ve­lu, ku­ten ny­kyi­nen val­ti­on­va­rain­mi­nis­te­rim­me on use­as­ti ko­ros­ta­nut. Kult­tuu­ri on ni­me­no­maan sitä ar­jen luk­sus­ta, joka tuot­taa hy­vin­voin­tia ja mie­lek­kyyt­tä elä­mään. Ta­val­li­nen pul­li­ai­nen­kin tar­vit­see elä­mään­sä luk­sus­ta voi­dak­seen hy­vin. Sik­si kult­tuu­ri on pe­rus­pal­ve­lu, jota jul­ki­sen val­lan kan­nat­taa tu­kea.

Olen sil­ti miet­ti­nyt, voi­si­ko näin hie­nos­sa kult­tuu­ri­pi­tä­jäs­sä ol­la ta­lou­del­li­ses­ti oma­eh­toi­sem­paa­kin kult­tuu­ri­toi­min­taa. Sel­lais­ta, joka elät­täi­si te­ki­jöi­tään. Sen täy­tyi­si ol­la jon­kin­lai­nen kol­lek­tii­vi, joka pyr­ki­si tä­hän yh­des­sä toi­nen tois­ta tu­kien Sen voi ol­la ai­na­kin aluk­si vai­kea pyö­riä ko­ko­naan il­man jul­kis­ta ra­haa (kult­tuu­ri kun on ar­jen luk­sus­ta), mut­ta ra­han läh­teen ei tar­vit­si­si ol­la Ruo­ve­den kun­ta.

Elin­voi­mai­nen kult­tuu­rik­lus­te­ri hel­pot­tai­si huo­mat­ta­vas­ti Ruo­ve­den hie­non kult­tuu­ri­pe­rin­nön tuot­teis­ta­mis­ta mat­kai­lu­koh­tee­na. Sik­si se oli­si pi­tä­jäl­le tär­keä.

Kult­tuu­rik­lus­te­ri voi kui­ten­kin me­nes­tyä vain, jos se on avoin uu­sil­le ih­mi­sil­le, uu­sil­le aja­tuk­sil­le ja uu­sil­le toi­min­ta­ta­voil­le. Se ei voi ol­la si­sä­pii­rin van­ho­jen etuo­i­keuk­sien tur­vaa­mi­seen täh­tää­vä sa­mal­la ta­val­la, kuin Ruo­ve­den Yrit­tä­jät ry ha­lu­aa ol­la. Toi­saal­ta tätä kaut­ta avo­mie­li­nen kult­tuu­rik­lus­te­ri voi­si tuo­da uu­sia tuu­lia ja pa­rem­paa hen­keä Ruo­ve­den muil­le­kin elin­kei­no­sek­to­reil­le.

Kuka ties, ajan myö­tä elä­väi­nen kult­tuu­rik­lus­te­ri voi­si jopa laa­jen­taa Ruo­ve­del­le luon­tai­ses­ti so­pi­van te­ol­li­suu­den kir­joa. Kult­tuu­ris­sa kun on voi­maa.

Ei täs­sä maa­il­mas­sa mi­kään mah­do­ton­ta ole, toi­set asi­at ovat vain vai­ke­am­pia kuin toi­set.

Vil­le Vauh­ko­nen

kun­nan­val­tuu­tet­tu (Ruo­Tu)