Suo­mes­sa on noin 30 luon­tais­ta puu­la­jia. Suu­rin osa eri­merk­ki­siä leh­ti­pui­ta. Luon­tai­sia ha­vu­puu­la­je­ja on nel­jä. Kan­sal­lis­puum­me on rau­dus­koi­vu. Ylei­sin puu­la­jim­me on män­ty. Li­säk­si eri­näi­nen mää­rä tuon­ti­puu­la­je­ja lä­hin­nä ko­ris­te­pui­na puis­tois­sa, pi­hois­sa ja siel­lä tääl­lä sa­tun­nai­ses­ti met­sis­sä. Kai­kil­la puu­la­jeil­la on luon­nol­le jo­kin mer­ki­tys ja teh­tä­vä. Leh­ti­puut ovat puh­dis­ta­jia ja lan­noit­ta­jia, toi­sil­la vir­vo­taan tuo­reiks ter­veiks. Eläi­met eväs­tä­vät joi­ta­kin ja pör­ri­äi­set kaik­kia. Huus­hol­lim­me läm­pi­ä­vät kla­peil­la kai­ken merk­ki­sil­lä. Puus­ta on mo­nek­si. Tuo­te­per­he on val­ta­va.

Puu on vii­sas. Puu on ver­kos­toi­tu­mi­sen mes­ta­ri. Yh­teis­työ­tä teh­dään maas­sa, il­mas­sa ja mikä yl­lät­tä­väl­tä voi tun­tua, hy­vin pal­jon myös ve­si­ta­lou­des­sa. Yh­teis­työ­kump­pa­nei­den mää­rää voim­me vain ar­vail­la. Nä­ky­vim­mät ovat var­pu­kas­vit, pör­ri­äi­set, lin­nut, sie­net, sam­ma­leet, jä­kä­lät ja toki muut puut. Ym­pä­ris­tö­te­ki­jät vai­kut­ta­vat pal­jon­ko ver­kos­tos­sa on po­ruk­kaa. Ja on­ko sil­lä lo­puk­si ko­vin isoa mer­ki­tys­tä, kun pe­ru­sa­si­at ovat kun­nos­sa; net­works toi­mii juu­ris­sa, run­gos­sa ja lat­vas­sa. Puu voi kes­kit­tyä kas­vuun, ke­hi­tyk­seen ja li­sään­ty­mi­seen.

Puu on siis­ti ja ys­tä­väl­li­nen. Ok­sat py­ri­tään kui­vat­ta­maan run­gos­sa ja au­rin­ko polt­taa ne hii­lek­si. Kui­vu­neet muu­mi­oi­tu­neet tyn­gät va­ri­se­vat alas. Puu pyr­kii py­sy­mään pys­tys­sä niin kau­an, kun se on mah­dol­lis­ta, et­tei ka­ve­rei­den meno häi­riin­tyi­si.

Ke­vääl­lä syn­ny­tään, ke­säl­lä kas­ve­taan ja tuo­te­taan, syk­syl­lä lan­noi­te­taan ja va­ras­toi­daan. Tal­vel­la ka­rais­tu­taan ja saa­daan voi­maa.

Puu on kier­rä­tyk­sen mes­ta­ri. Sii­tä ly­hyt op­pi­mää­rä. Leh­ti­pui­hin syn­ty­vät sil­mut, sit­ten hii­ren­kor­vat ja pian leh­det. Ne te­ke­vät tär­ke­ät hom­man­sa ja vä­rik­käi­nä hii­pu­vat pois. Tip­pu­vat, maa­tu­vat, muut­tu­vat mul­lak­si ja ra­vin­teik­si. Omak­si ja mui­den hy­väk­si. In­ves­toin­nit va­ras­toi­tu­vat juu­riin tu­le­vaa var­ten. Tätä kom­pos­tin­kier­toa kut­su­taan vuo­dek­si. Ly­hy­em­piä pe­ri­o­de­ja vuo­de­na­joik­si. Ke­vääl­lä syn­ny­tään, ke­säl­lä kas­ve­taan ja tuo­te­taan, syk­syl­lä lan­noi­te­taan ja va­ras­toi­daan. Tal­vel­la ka­rais­tu­taan ja saa­daan voi­maa.

Hiil­tä ja tuh­kaa tar­vi­taan ny­ky­ään pal­jon. Kai­kes­sa or­gaa­ni­ses­sa yh­te­nä osa­na on hii­li. Sii­tä elä­mä ja ti­man­tit syn­ty­vät. Tar­vi­taan siis hyvä ja riit­tä­vä hii­li­ja­lan­jäl­ki, joka syn­tyy puus­ta.

Luon­non lan­noi­tus ja puh­dis­tus­kons­ti on ol­lut met­sä­pa­lo. Met­säm­me ovat pa­la­neet kes­ki­mää­rin 50 – 60-vuo­den vä­lein. Sii­nä ovat haih­tu­neet pun­kit, puu­jät­teet, ho­meet ja le­vät. Jäl­jel­le jäi ra­vin­teik­kaat kas­ket, jois­ta saa­tiin vel­lit ja puu­rot kaik­ki­ne al­ku­ai­neen. Ja ai­kaa myö­den uu­det met­sät. Jos­kus kun kunt­taa kai­ve­lee, mo­nes­ta pai­kas­ta löy­tyy vie­lä­kin hii­li­ker­ros. Luon­nol­li­nen ve­den ak­tii­vi­hii­li­suo­da­tin. Fee­niks­lin­nun koti.

Puus­ta on vään­net­ty vit­saa vii­me vuo­si­kym­me­net ah­ke­ras­ti. Jos­kus män­ty oli se "the puu". Koi­vu piti kit­keä. Ve­sa­kot häi­vyt­tää. Tie­det­tä on teh­ty mo­nes­ta vink­ke­lis­tä. Pu­het­ta, by­rok­ra­ti­aa ja ser­ti­fi­kaat­te­ja sor­va­taan. Kuin­ka­han olen­nai­sia ne puul­le ja met­säl­le ovat? Met­sä vas­taa, kun kat­so­taan ja ky­sy­tään.

Ai­kam­me tuo­te on la­ho­puu. Sitä tuo­te­taan har­ti­a­voi­min ja kai­kin kei­noin kiih­ty­väl­lä tah­dil­la. Kaik­kea koh­tuu­del­la. Toi­vo­taan nyt kui­ten­kin, et­tä tä­mä­kin muo­ti­vir­taus on ohi­kii­tä­vä. Muu­toin edes­sä on kyl­lä tur­han tyly pah­ka. Ke­lo­puu on ko­lo­puu ja ys­tä­väl­lis­mie­li­nen. Har­maan­tu­mi­nen­kin on pal­jon ar­vok­kaam­paa ja tuo­tos ter­vak­si­sen ter­veel­lis­tä.

Ha­vain­noim­me ja tie­dos­tam­me. Käy­dään­pä vaik­ka läh­teel­lä, jon­ka tun­nem­me. Nyt. Kat­som­me vet­tä, kat­som­me ym­pä­ris­töä. On help­po ym­mär­tää puun mer­ki­tys. Tar­vit­sem­me hy­vää puu­ta. Nyt ja tu­le­vai­suu­des­sa. Pal­jon niin hy­vää puu­ta.