Var­pu­ker­ros, var­pu­ker­ros ja var­pu­ker­ros. Vä­reis­sä on ter­veyt­tä, kau­neut­ta ja vah­vaa elä­mää. Luon­nos­sa, lau­ta­sel­la, sa­teen­kaa­res­sa tai mis­sä vaan.

Var­pu­ker­rok­ses­sa ovat met­sän voi­ma­kas­vit. Ka­ner­vat, mus­ti­kat, puo­lu­kat, va­rik­sen­mar­jat, suo­pur­sut, juo­lu­kat, ka­ta­jat, sie­net sun muut pik­ku kas­vit ja puut. Vir­ke­än var­vus­ton ar­vo met­sä­luon­nol­le on val­ta­va. Siel­lä pe­las­tuu pör­ri­äi­nen, lin­nut poi­ka­si­neen, jyr­si­jät viik­si­neen. Se syk­kii elä­mää. Kau­as kan­toi­sem­paa kuin osaam­me ku­vi­tel­la.

Mitä kaik­kea alus­kas­vil­li­suus te­kee­kin, se on meil­le eh­kä ikui­nen sa­lai­suus. Tär­kein­tä kai on, et­tä sitä on ja pal­jon. Met­säih­mi­se­nä tu­lee ai­na ke­räil­tyä ha­vain­to­rep­puun mo­nen­lais­ta ym­pä­ris­tö­op­pia. Muu­ta­mia ha­vain­to­ja sii­tä siis.

Var­pu­ker­ros on met­sän ja luon­non elä­män her­mo­verk­ko ja toi­min­ta­kes­kus. Se on yh­teis­työn mes­ta­ri. Täy­del­li­nen koor­di­naat­to­ri. Sen al­la Äi­ti Maa huo­leh­tii ta­lous­hal­lin­nos­ta. Maa Äi­ti on kuin pank­ki, joka huo­leh­tii kas­vus­ton ti­leis­tä. Hal­lin­toon kuu­luu ra­vin­to, ve­si­ta­lous ja hen­gi­tys. Siel­tä ja­e­taan ja va­ras­toi­daan kas­vu­kau­den ker­ty­neet eväät juu­rien kaut­ta hy­viin in­ves­toin­tei­hin. In­ves­toin­te­ja ovat kas­vu ja elä­män luo­mi­nen. Se on sym­bi­oot­ti­nen jär­jes­tel­mä, joka huo­leh­tii met­sän hy­vin­voin­nis­ta ja sa­mal­la mei­dän kaik­kien hy­vin­voin­nis­ta. Sii­hen liit­tyy var­mas­ti pal­jon pai­kal­lis­ta so­pi­mis­ta. Näin luon­to Äi­ti on var­maan­kin tar­koit­ta­nut kai­ken hy­vän kä­siem­me ulot­tu­vil­le.

Luon­non mar­ja­vil­jel­mät ovat rik­kaus, joka vä­lil­lä mei­til­tä unoh­tuu.

Var­vik­ko on kas­vun­te­ki­jöi­den eli an­ti­ok­si­dant­tien teh­das. Luon­non mar­ja­vil­jel­mät ovat rik­kaus, joka vä­lil­lä mei­til­tä unoh­tuu. Met­säs­tä­jä-ke­räi­li­jä­nä tu­lee tut­kit­tua riis­ta­e­läin­ten ja lin­tu­jen eväi­tä. Tur­bii­nis­ta löy­tyy koko var­vi­kon kir­jo. Menu hie­man vuo­den ajas­ta toki riip­pu­en. Tal­veen val­mis­tau­tu­vat eläi­met tank­kaa­vat mar­jo­jen vi­ta­mii­ne­ja, var­pu­jen vih­re­ää ja sie­nien mi­ne­raa­le­ja. Muut­ta­vat lin­nut poi­mi­vat mar­jat mat­ka­e­vääk­si.

Tii­mit ja toi­mi­va työ­yh­tei­sö. Yh­teis­työ met­säs­sä on jon­kin­lais­ta vaih­dan­ta­ta­lout­ta. Sul­le sitä mul­le tätä. Met­sän kä­sit­te­lys­sä alus­kas­vil­li­suu­den sääs­tä­mi­nen on tär­ke­ää. Ri­kas var­pu­ker­ros pi­tää puut pys­tys­sä ja kas­vat­taa mot­te­ja mo­nin ver­roin. Var­vi­kon teh­tä­vä­nä on puh­dis­taa ja pois­taa hai­tal­li­sia ho­mei­ta, le­viä ja la­hot­ta­ja­sie­niä. Met­sän suo­lis­to ja mik­ro­bi­o­mi. Kun jo­kin on pie­les­sä, var­vik­ko va­roit­taa.

Ri­kas var­pu­ker­ros pi­tää puut pys­tys­sä ja kas­vat­taa mot­te­ja mo­nin ver­roin.

Ai­ko­jen ku­lu­es­sa var­vik­ko ja alus­kas­vil­li­suus al­kaa puus­ton al­ta hä­vi­tä, kas­vu on päät­ty­nyt ja met­sän­kin ai­ka vä­he­nee. Var­pu­ker­rok­sen lan­noit­ta­va ja suo­jaa­va vai­ku­tus hä­vi­ää. Juu­ret ku­tis­tu­vat, elä­mä run­gos­sa hii­puu ja lat­vas­ta­kin tu­lee pik­ku­hil­jaa laho. On ai­ka uu­dis­tua.

Jos­kus mie­tin mis­sä kaik­ki pör­ri­äi­set ja hör­min­käi­set ma­jai­le­vat. Ker­ran La­pin ka­la­reis­sul­la asia sel­vi­si mel­ko tyh­jen­tä­väs­ti. Ylit­tä­es­säm­me run­sas­kas­vuis­ta kos­te­ah­koa jänk­hää il­ma oli sa­ke­a­naan eri­lais­ta pro­tei­i­nia. La­ji­kir­jo jäi ana­ly­soi­mat­ta. Ai­na­kin tuli sel­väk­si pö­lyt­tä­jien ja nii­den ka­ve­rei­den koti. Oli­vat­pa ne sit­ten min­kä merk­ki­siä ta­han­sa. Hu­na­ja on lois­ta­va tuo­te. Kii­tos sii­tä, point­sit met­sän pör­ri­äi­sil­le.

Eh­kä tär­kein­tä on hen­gi­tys. Met­sän hen­ki, maa­hen­gi­tys- var­pu­kas­vus­ton pie­net li­hak­set ja ka­pil­laa­ri­män­tä. Kun tämä elä­män ko­ne­huo­ne on kun­nos­sa, voi met­sä kes­kit­tyä rau­has­sa kas­vuun ja ke­hi­tyk­seen. Eh­kä ih­mi­se­lä­mä­kin on ai­ka lail­la sa­man­lais­ta. Ka­ta­jas­ta siis gin gin.