Life be­gins out of the com­fort zone. Pel­ko pois. Olem­me me­nos­sa met­sään. Elä­mäm­me on men­nee­nä vuon­na muut­tu­nut. Iso avoin maa­il­ma on sul­keu­tu­nut mää­rää­mät­tö­mäk­si ajak­si. Jo­tain eh­kä muut­tuu.

Luon­to on vii­sas ja ha­lu­aa ker­toa meil­le jo­tain. Mie­li ja keho eh­kä vä­hän sa­laa ha­lu­a­vat­kin sitä. Ko­toi­nen lä­hes mys­ti­sek­si muo­dos­tu­nut met­sä on tul­lut ta­kai­sin.

Met­sä on ar­vok­kain pää­o­mam­me täs­sä maas­sa. Il­man met­sää oli­sim­me­ko me me tai oli­si­ko mei­tä? Vain ly­hyt as­kel lä­hi­his­to­ri­aan. Olim­me var­si­nai­nen met­sä­kan­sa. Osa­sim­me kul­kea luon­nos­sa, osa­sim­me hiih­tää um­pi­ses­sa­kin. Han­kim­me sär­vin­tä met­sis­tä ja jär­vis­tä. Nämä tai­dot oli­vat yli­voi­maa yli­voi­maa vas­taan. Met­sä suo­je­li, se pe­las­ti.

Ilol­la olen seu­ran­nut pa­luu­muut­toa met­sän ar­vos­tuk­seen. Löy­däm­me ai­kai­set vii­sau­det uu­del­leen. Met­sän elä­mää am­men­ta­vat voi­mat ovat ol­leet ja ovat edel­leen meil­lä tie­dos­sa. Vain het­kek­si unoh­tu­neet. Ym­mär­rys ja ar­vos­tus luon­toa koh­taan pa­laa as­ke­lin. Nä­em­me taas lä­hel­le.

Opim­me lu­ke­maan uu­del­leen luon­non­merk­ke­jä, kun pa­laam­me met­sä­po­lul­le.

Met­sän pörs­si­kurs­si mat­kai­lus­sa, ret­kei­lys­sä, met­sä­ta­lou­des­sa, luon­non­tuot­teis­sa, riis­ta­ta­lou­des­sa ja mie­les­säm­me ovat hy­väs­sä nou­sus­sa. Kli­seet met­sis­täm­me muut­tu­vat ta­kai­sin konk­re­ti­ak­si. Va­ro­vai­sin as­ke­lin on läh­det­ty ret­kel­le. Yk­sin, per­heen kans­sa, ka­ve­ri­po­ru­kal­la. Lap­se­no­mai­nen ilo, löy­tä­mi­sen rie­mu, tur­val­li­suu­den tun­ne ja hen­gi­tys pa­laa­vat nor­maa­lik­si. Opim­me lu­ke­maan uu­del­leen luon­non­merk­ke­jä, kun pa­laam­me Met­sä­po­lul­le.

Met­sä­ta­lou­des­sa pa­la­taan käy­tän­nön lä­hei­syy­teen ja pai­kal­lis­tun­te­muk­seen. Mo­ni­puus­toi­suus on taas tren­di­käs­tä. Ym­mär­räm­me var­pu­ker­rok­sen val­ta­van mer­ki­tyk­sen elä­mäl­le.

Opim­me jat­ku­van kas­va­tuk­sen tai­don niil­le alu­eil­le, jos­sa se on mah­dol­lis­ta. Sa­hai­le­mal­la mää­rä­vä­li­a­join so­pi­vaan ti­hey­teen, säi­ly­te­tään elä­män voi­ma jäl­jel­le jää­väl­le puus­tol­le. Siis­ti­mäl­lä tai kor­jaa­mal­la saa­daan tal­teen sato. Eri tar­koi­tuk­siin - polt­to­puuk­si, ener­gi­a­puuk­si, kui­tu­puuk­si tai tuk­ki­puuk­si.

Sääs­tä­mis­tä voi aja­tel­la ko­ron­kas­vu­na. Met­sän kä­sit­te­lys­sä puus­to py­ri­tään sääs­tä­mään mo­ni­muo­toi­se­na. Kor­ko­na puus­ton kas­vu ja laa­tu pa­ra­ne­vat. Hy­vät sääs­tö­puut tuot­ta­vat pal­jon sie­me­niä. Ke­lot lin­nuil­le tou­hu­pui­ta ja pe­sä­ko­lo­ja, haa­vat met­soil­le eväs­tä, soi­di­na­lu­eet uu­sia lin­tu­ja.

Sääs­tä­mis­tä luon­nos­sa voi aja­tel­la pie­ni­nä hy­vi­nä te­koi­na. Jä­tän­pä tuon pih­la­jan. Se on kau­nis ja syk­syl­lä til­het saa­vat sen mar­jois­ta pik­ku huu­rut. Suo­je­lun aja­tus on yk­sin­ker­tai­nen. Suo­jel­laan elä­mää. Se tuot­taa kaik­ki edel­lä mai­ni­tut mah­dol­li­suu­det.

Sääs­tä­mis­tä luon­nos­sa voi aja­tel­la pie­ni­nä hy­vi­nä te­koi­na.

Niin kuin lau­ta­sel­la vä­ri­käs on ter­veel­lis­tä. Mo­ni­muo­toi­suus on eko­lo­gi­nen ja ku­li­na­ris­ti­nen rik­kaus. Luon­non ruo­ka tai­ta­vi­ne kok­kei­neen tai­kou­tuu ma­ku­her­moi­him­me.

Kai­kel­la on toki ai­na ai­kan­sa ja paik­kan­sa. Niin myös met­säl­lä. Se lie­nee elä­vä­nä suu­rin piir­tein sama kuin ih­mis­su­ku­pol­vel­la. Olen sii­tä su­rul­li­nen, kun met­sän mer­kit ker­to­vat muu­tok­sen tu­le­van. Niin puu­nit­ki­jä. Sa­mal­la iloi­nen ja tie­toi­nen uu­den elä­män syn­nys­tä. Vah­vat ran­ta­met­si­köt ja hy­väl­lä ki­ven­näis­maal­la kas­va­vat män­ni­köt voi­daan lu­kea iki­met­sik­si. Re­he­väm­mil­lä mail­la uu­dis­tu­vat ly­hy­em­mäl­lä ai­ka­jän­teel­lä.

Kaik­ki me voim­me ol­la pie­niä met­sä­a­si­an­tun­ti­joi­ta. Ha­vain­noit­si­joi­ta. Omaa met­sä­tie­det­tä voi teh­dä taa­ja­ma­met­sis­sä, kun­to­po­luil­la, mar­ja- tai sie­ni­met­sis­sä tai vaik­ka puis­tois­sa. Var­si­nai­sen met­sä­tie­teel­li­sen opin­to­mat­kan voi teh­dä vaik­ka Ruo­ve­si-Tam­pe­re vä­liä kul­jet­ta­es­sa. Kol­mel­la pää­rei­til­lä on hie­no lä­pi­leik­kaus meil­le tyy­pil­li­sis­tä met­sis­tä. Mat­kal­la on pal­jon esi­merk­ke­jä ja ha­vain­to­ja. On­ko kaik­ki tot­ta…jo­kai­nen voim­me käyt­tää mie­li­ku­vi­tus­tam­me.

Met­sän vuo­si on ta­ri­noi­ta met­säs­tä. Sa­mal­la ne ovat ker­to­mus suu­res­ta rak­kau­des­ta luon­toom­me ja kan­sal­li­saar­tee­seem­me. Ter­ve­tu­loa hie­man eri­lai­sel­le mat­kal­le. So­me­ti­mes we got to go back to na­tu­re.

Kir­joit­ta­ja on Ruo­ve­si-leh­den uu­si blo­gis­ti, joka kir­joit­taa met­säs­tä