Nike, Adi­das, Kar­hu, Ree­bok, Nike… mitä ne ovat?. Ne ovat val­koi­sia muo­ti­ta­va­roi­ta. Nii­tä nä­kee ny­kyi­sin kaik­ki­al­la, siel­lä mis­sä en­nen näki Po­mar­fin­niä, Top­ma­nia – jopa Pra­daa. Kaik­kia näi­tä on käy­tet­ty tyy­lik­käit­ten vaat­tei­den kans­sa. Kol­mea vii­mek­si­mai­nit­tua pe­rin­tei­seen ta­paan, rus­ke­a­na, mus­ta­na, nau­hoi­tet­tu­na ja kiil­lo­tet­tui­na.

Alus­sa mai­nit­tui­hin merk­kei­hin on help­po tu­tus­tua – suo­ras­taan pak­ko. Par­hai­ten eh­kä tuot­tei­ta voi ihail­la te­le­vi­si­o­lä­he­tyk­sis­sä. Esiin­ty­jä ei ole min­kään ar­voi­nen el­lei hä­nel­lä ole val­koi­sia ten­na­rei­ta. On ai­van sama, on­ko hä­nel­lä yl­lään kuk­ka­mek­ko, ur­hei­lu­a­su vai tum­ma puku. Ten­na­rit kuu­lu­vat ai­na ku­vaan. Smo­kin kans­sa en ole vie­lä nii­tä näh­nyt. Jos lin­nan juh­lat tänä vuon­na jär­jes­te­tään, oli­si­ko fra­kin kans­sa …?

Esiin­ty­jä ei ole min­kään ar­voi­nen el­lei hä­nel­lä ole val­koi­sia ten­na­rei­ta.

Muo­ti on kum­mal­lis­ta. Mies­ten pik­ku­ta­kit ovat muut­tu­neet niin ki­reik­si, et­tä ne kin­naa­vat ole­van tai ole­mat­to­man vat­san pääl­lä kun nap­pi on kiin­ni. Nais­ten yl­lä saa ol­la mel­kein mitä vain. Tie­ten­kin täy­tyy sil­ti muis­taa val­koi­set ten­na­rit. Ne kuu­lu­vat ny­ky­a­jan uni­vor­muun, oli­pa yl­lä muu­ten mitä ta­han­sa.

Maa­il­ma muut­tuu. Moni meis­tä muis­taa mi­ten Le­ni­ta Ai­ris­to piti ko­vaa ään­tä sii­tä, kuin­ka suo­ma­lai­set mie­het pi­tä­vät pu­vun kans­sa val­koi­sia ten­nis­suk­kia. Tuo tapa pu­keu­tua tun­tuu tänä päi­vä­nä jopa van­ha­nai­kai­sel­ta.

Eri­kois­ta on se­kin, et­tä ten­na­rit ovat kaik­kien vuo­de­nai­ko­jen jal­ki­neet. Tal­vi­ke­lil­lä kym­me­nen sen­tin lu­mes­sa ne täyt­tä­vät paik­kan­sa sii­nä kuin en­ti­set kun­non nah­ka­nilk­ku­rit­kin. Ke­säl­lä ja si­säl­lä ne tie­ten­kin ovat vält­tä­mät­tö­mät. Tois­tan: oli­pa pääl­lä mitä muu­ta ta­han­sa.

Eri­kois­ta on se­kin, et­tä ten­na­rit ovat kaik­kien vuo­de­nai­ko­jen jal­ki­neet.

Nuo­ril­la ty­töil­lä on jo vuo­sia ol­lut ta­pa­na pi­tää val­koi­sia ten­na­rei­ta il­man kun­non suk­kia; pal­jaat nil­kat vain pu­ner­tu­vat hil­jal­leen pak­ka­ses­sa. Il­ta­sa­no­mat ker­toi vii­me vuon­na kuin­ka nuo­ri tyt­tö pa­lel­lut­ti nilk­kan­sa ja jou­tui tur­vau­tu­maan jok­si­kin ai­kaa kyy­när­sau­voi­hin pa­lel­tu­mien vuok­si. Mitä ei muo­din vuok­si ja ka­ve­rei­den pai­nos­tuk­ses­ta teh­täi­si.

Muo­din ko­vaa ydin­tä oli myös na­pa­pai­ta; pai­ta, joka ei ulot­tu­nut vyö­tä­röl­le as­ti vaan jät­ti sen pal­jaak­si. Sii­hen sit­ten ten­na­rit ja pal­jaat nil­kat, niin hyvä tu­lee. Pi­po­a­han ei tie­ten­kään pi­de­tä vaik­ka oli­si kuin­ka kyl­mä.

Muo­ti on ikä­vä or­juut­ta­ja. Hal­vat verk­ko­kau­pat, ka­ve­rei­den pai­nos­tus, van­hem­pien vä­hät­te­le­mi­nen ja ”per­soo­nal­li­suus”, joka to­si­a­si­as­sa on lau­mau­tu­mis­ta, saa­vat ikä­viä, usein pe­ruut­ta­mat­to­mia asi­oi­ta ai­kaan.