Moo­sek­sen lais­sa to­de­taan Ham­mu­ra­bin la­kia mu­kail­len, et­tä ”sil­mä sil­mäs­tä, ham­mas ham­paas­ta.” (2.Moos 21:24) Se oli tuon ajan mo­raa­li­nor­mi. Van­haa tes­ta­ment­tia kun­ni­oit­taa py­hä­nä kir­joi­tuk­se­na kris­tit­ty­jen li­säk­si myös juu­ta­lai­set ja mus­li­mit. Is­ra­e­lis­ta ja Ga­zas­ta täl­lä het­kel­lä tu­le­vat uu­tis­ku­vat ker­to­vat, mitä tämä pe­ri­aa­te käy­tän­nös­sä tar­koit­taa. Se on juu­ri sen nä­köis­tä kuin uu­tis­ku­vat näyt­tä­vät.

Jee­sus Kris­tus ke­hot­ti vuo­ri­saar­nas­sa: "Teil­le on ope­tet­tu: Sil­mä sil­mäs­tä, ham­mas ham­paas­ta. Mut­ta minä sa­non teil­le: äl­kää teh­kö pa­hal­le vas­ta­rin­taa. Jos joku lyö si­nua oi­ke­al­le pos­kel­le, kään­nä hä­nel­le va­sen­kin. Jos joku yrit­tää oi­keut­ta käy­mäl­lä vie­dä si­nul­ta pai­dan, an­na hä­nel­le viit­ta­si­kin”. (Matt. 5: 38-40). Ja uu­tis­ku­vat Lähi-idäs­tä näyt­tä­vät meil­le sen, mi­hin maa­il­ma tar­vit­see Kris­tus­ta.

Tämä ei tar­koi­ta sitä, et­tei­kö is­ra­e­li­lai­sil­la ja pa­les­tii­na­lai­sil­la oli­si oi­keut­ta puo­lus­taa it­se­ään. Tai sen puo­leen, et­tei­kö uk­rai­na­lais­ten pi­täi­si puo­lus­taa it­se­ään ja ole­mas­sa­o­lo­aan. Sitä toi­sen pos­ken kään­tä­mi­nen ei voi tar­koit­taa. Mut­ta rau­ha ei sil­mä sil­mäs­tä ham­mas ham­paas­ta -pe­ri­aat­teel­la tule.

Vai­kea on myös näh­dä, mi­ten Is­ra­el sai­si py­sy­vän rau­han, min­kä se an­sait­see, kan­sa­lai­sil­leen niin kau­an kuin pa­les­tii­na­lai­set opet­ta­vat lap­sil­leen, et­tä sil­mä sil­mäs­tä ham­mas ham­paas­ta. Mut­ta hei­dän on myös omis­sa toi­mis­saan ym­mär­ret­tä­vä, et­tä täl­lä pe­ri­aat­teel­la he ei­vät rau­haa ra­joil­leen saa.

Kris­ti­kun­nan his­to­ria ker­too, et­tä kris­ti­tyt­kään ei­vät osaa lo­pet­taa so­tia maa­il­mas­ta. Sil­ti um­pik­ris­til­li­nen maa ni­mel­tä Suo­mi tar­jo­aa esi­mer­kin toi­sen­lai­ses­ta ties­tä. Suo­mi val­loit­ti jat­ko­so­dan alus­sa luo­vu­te­tut alu­eet ta­kai­sin ja enem­män­kin. Mut­ta ei tätä teh­ty ’sil­mä sil­mäs­tä ham­mas ham­paas­ta’–-pe­ri­aat­teel­la. Ei­kä hyök­käys­vai­heen ajal­ta löy­dy yh­tään do­ku­ment­tia, et­tä Suo­men ar­mei­jan toi­min­taa oli­si joh­ta­nut kos­to. Sen puu­te sääs­ti tar­peet­to­mil­ta mie­his­tö­tap­pi­oil­ta.

Yli­pääl­lik­köm­me kir­joit­ti päi­vi­ä­käs­kys­sään ”sota.. on sel­ven­tä­nyt meil­le maan it­se­näis­syy­den ar­von. Ja rau­ha – kun se ker­ran tu­lee – on mie­lis­säm­me saa­va en­tis­tä­kin kor­ke­am­man ar­von”. So­dan ai­noa oi­kea lop­pu­tu­los on rau­han suu­rem­pi kun­ni­oit­ta­mi­nen. Sii­tä Kris­tus­kin vuo­ri­saar­nas­saan pu­hui.