Mitä kor­ke­am­mal­la kor­keus­hy­pys­sä rima on, sitä enem­män on haas­tet­ta pääs­tä sen yli ja tun­tea it­sen­sä hy­väk­si; tai sitä hel­pom­pi on alit­taa se, ku­ten eräs vii­sas on sa­no­nut.

Sa­man­lai­nen suh­tau­tu­mi­nen näyt­tää ole­van hen­gel­li­siin asi­oi­hin: oli­si­han se hyvä pää­tös ru­ve­ta us­ko­vai­sek­si, mut­ta kun vaa­ti­mus­ten rima on lii­an kor­ke­al­la. Pi­täi­si pys­tyä muut­ta­maan elä­män­ta­po­ja ja luo­pu­maan niin mo­nes­ta asi­as­ta.

Ju­ma­la vaa­tii lii­an pal­jon, olen lii­an huo­no täyt­tä­mään vaa­ti­muk­sia. On­ko tut­tu­ja aja­tuk­sia? Mik­si se rima sit­ten näyt­tää ole­van niin kor­ke­al­la?

Kun tut­kii asi­aa us­kon pe­rus­kir­jan Raa­ma­tun va­los­sa, niin vai­kut­taa sil­tä, et­tä sinä ja minä it­se ase­tam­me sen ri­man niin kor­ke­al­le, et­tä te­kee mie­li luo­vut­taa heti al­kuun. Raa­ma­tus­sa ker­ro­taan erääs­tä ri­kol­li­ses­ta, joka kyl­lä oli kuun­nel­lut Jee­suk­sen ope­tus­ta, mut­ta kui­ten­kin jat­koi ri­kok­si­aan. Hän jou­tui tuo­mit­ta­vak­si ja nau­lit­ta­vak­si ris­til­le sa­maan ai­kaan, kun Jee­sus oli ris­tiin­nau­lit­tu­na.

Syyl­li­se­nä tuo­mit­tu mies tie­si ole­van­sa to­del­la huo­no ih­mi­nen. Hän ei voi­nut enää hy­vit­tää te­ko­jaan ei­kä pyy­del­lä an­teek­si. Sen si­jaan, et­tä hän oli­si yrit­tä­nyt ylit­tää jo­tain vaa­ti­mus­ten ri­maa, hän as­tui oi­ke­as­taan alas­päin tun­nus­ta­en it­sel­leen ole­van­sa syyl­li­nen.

Ai­noa, mitä hän pys­tyi, oli pyy­tää Jee­sus­ta muis­ta­maan hän­tä ja toi­vo­maan, et­tä Jee­sus hy­väk­syi­si hä­net sel­lai­se­naan ja Jee­sus hy­väk­syi! (Luuk. 23:40-43).

Ei ole mie­le­käs­tä nos­taa ri­maa niin kor­ke­al­le, et­tä yli­tys ei on­nis­tu. Sen si­jaan saam­me as­tua alem­mak­si tun­nus­ta­en, et­tä tar­vit­sem­me elä­män­muu­tos­ta. Ju­ma­lal­le on tur­ha se­li­tel­lä ja puo­lus­tel­la elä­mään­sä. Jo­kai­nen tar­vit­see ar­moa ja Jee­suk­sen hy­väk­syn­tää.

Jee­sus sa­noo tä­nään meil­le, ku­ten ai­koi­naan ope­tus­lap­sil­leen: ”minä sa­non tei­tä ys­tä­vik­se­ni” (Joh. 15:15).

Tämä ys­tä­vyys muut­taa elä­mäm­me ja aset­taa ar­vot oi­ke­aan jär­jes­tyk­seen. Kun muit­ten ar­mah­det­tu­jen syn­tis­ten kans­sa opet­te­lem­me tun­te­maan pa­rem­min Jee­sus­ta, saam­me myös omis­taa to­del­li­sen elä­män si­säl­lön sekä tääl­lä ajas­sa (Joh. 10:10) et­tä ian­kaik­ki­suu­des­sa (Room. 8:17).

Ju­ma­lan lap­si­na saam­me elää mer­ki­tyk­sel­lis­tä elä­mää ja pe­riä sen, min­kä Jee­sus on val­mis­ta­nut ian­kaik­ki­suu­des­sa mei­tä var­ten.

Heik­ki Pa­lo­mä­ki

Va­paa­seu­ra­kun­ta