Jou­lun odo­tus tii­vis­tyy näi­hin päi­viin. Vie­lä on eh­kä val­mis­te­lu­ja jäl­jel­le, kii­ret­tä, stres­siä, as­ka­ret­ta ja kai­ken­lais­ta puu­haa, mut­ta koh­ta se lak­kaa. Hil­jai­suus las­keu­tuu ja al­kaa juh­la­py­hät. Nii­tä val­mis­tau­dum­me asi­an­mu­kai­sel­la har­tau­del­la viet­tä­mään Ju­ma­lan suu­rem­mak­si kun­ni­ak­si, toi­vot­ta­vas­ti.

Me yri­täm­me ko­vas­ti val­mis­tel­la lä­hes­tul­koon täy­del­lis­tä jou­lua. Ei kui­ten­kaan kan­na­ta unoh­taa, mi­ten asi­at oli­vat Joo­se­fil­la ja Ma­ri­al­la. Pyhä per­he eli en­sim­mäis­tä jou­lua ko­et­te­le­mus­ten kes­kel­lä. He ei­vät ol­leet täy­del­li­siä, ei­vät elä­neet juh­laa, ei­vät ol­leet huo­lia vail­la ei­kä hei­dän elä­män­ti­lan­teen­sa ai­na­kaan ol­lut on­gel­ma­ton.

Ta­ka­na oli avi­ok­rii­si. Joo­sef ai­koi kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa pur­kaa kih­lauk­sen­sa Ma­ri­an kans­sa. Ja tämä Joo­se­fin mie­len­mai­se­ma on hy­vin ym­mär­ret­tä­vä. Ei se help­po paik­ka ole, jos oma ar­mas on Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta ras­kaa­na.

Uni kui­ten­kin aut­toi. En­ke­li sel­vit­ti Joo­se­fil­le unes­sa sel­vit­ti kai­ken. Et­tä täs­sä lap­ses­sa käy­vät kaik­ki lu­pauk­set to­teen, en­nus­tuk­set kä­ve­li­vät kes­kel­lem­me ih­mi­se­nä ih­mis­ten jou­kos­sa. Elä­mäs­sä tu­lee ti­lan­tei­ta, jol­loin yön yli nuk­ku­mi­nen aut­taa, lait­taa elä­män pa­li­koi­ta koh­dal­leen. Niin se, mikä il­lan pi­mey­des­sä on tun­tu­nut ylit­se­pää­se­mät­tö­mäl­tä, on uu­den aa­mun va­los­sa näyt­tä­nyt mah­dol­li­sel­ta.

Niin Joo­sef jäi Ma­ri­an rin­nal­le. Se vaa­ti sekä roh­keut­ta et­tä tah­toa. Mo­lem­mil­ta sitä löy­tyi, mut­ta mat­ka ei jat­ku­nut on­nea, vaan ve­ro­lu­et­te­loon kir­joit­tau­tu­mis­ta koh­ti. Se oli Roo­man kei­sa­ri­kun­nan käs­ky ja pak­ko­val­taa.

Sit­ten lap­sen syn­ty­mä­ai­ka koit­ti ja hän syn­tyi tal­lis­sa, kos­ka heil­lä ei ol­lut si­jaa ma­ja­ta­los­sa. Täl­lai­sis­sa puit­teis­sa Ju­ma­lan iki­ai­kai­set lu­pauk­set kä­vi­vät to­teen.

Näin kiel­tei­set aja­tuk­set saa­vat si­jan­sa jou­luun val­mis­tau­tu­mi­ses­sa. Ja tämä on mitä suu­rem­mas­sa mää­rin jou­lun evan­ke­liu­mia, ilo­sa­no­maa kai­kil­le kan­soil­le.

Kaik­ki nämä tun­teet ovat mei­dän osal­li­suu­tem­me en­sim­mäi­seen jou­luun. Juu­ri näi­den vai­keuk­sien kaut­ta Kris­tus ker­ran maa­il­man rau­han­ruh­ti­naak­si tuli ja sik­si Hän sen rau­han­ruh­ti­nas myös ol­koon.

Vil­le Vauh­ko­nen

pas­to­ri