Ylös­nou­se­mi­sen­sa jäl­keen Jee­sus näyt­täy­tyi ope­tus­lap­sil­leen usei­ta ker­to­ja opet­ta­en heil­le vie­lä li­sää Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Kun pää­si­äi­ses­tä oli ku­lu­nut 40 päi­vää, niin Jee­sus nou­si ope­tus­las­ten näh­den tai­vaa­seen. Tuo­ta Jee­suk­sen tai­vaa­see­nas­tu­mi­sen päi­vää muis­te­lem­me he­la­tors­tai­na. Jee­suk­sen oli ai­ka men­nä ja ope­tus­las­ten oli ai­ka jää­dä odot­ta­maan Jee­suk­sen lu­paa­maa Py­hän Hen­gen voi­maa. Lu­paus to­teu­tui kym­me­nen päi­vän ku­lut­tua, hel­lun­tai­na.

Me ih­mi­set ri­kom­me jat­ku­vas­ti an­ta­mi­am­me lu­pauk­sia mitä eri­lai­sem­mis­ta syis­tä.

Lu­pauk­sia on help­po an­taa ja ne on myös ai­van lii­an help­po unoh­taa. Lu­pauk­set ovat käy­tän­nös­sä usein vain kuin tah­don il­mai­su­ja. Kun lu­paam­me teh­dä sitä ja tätä, se on sama kuin sa­noi­sim­me ”tah­don teh­dä sitä ja tätä, mut­ta kat­so­taan nyt to­teu­tuu­ko se…”

Kun lu­pauk­set ei­vät to­teu­du, kai­kis­ta tun­tuu pa­hal­ta. Kun luot­ta­muk­sen ker­ran me­net­tää, se on vai­kea jäl­leen saa­vut­taa.

Jee­suk­sen he­la­tors­tai­na an­ta­ma lu­paus piti. Ope­tus­lap­siin to­del­la­kin vuo­da­tet­tiin hel­lun­tai­na Pyhä Hen­ki, jota he tar­vit­si­vat elä­mään­sä kris­tit­tyi­nä ja ker­to­es­saan ilo­sa­no­maa eteen­päin. Pyhä Hen­ki jäi maa­il­maan te­ke­mään meil­le elä­väk­si Ju­ma­lan hy­vyyt­tä ja Kris­tuk­sen rak­kaut­ta. Ju­ma­la on myös jo lu­nas­ta­nut Poi­kan­sa so­vi­tus­kuo­le­man kaut­ta lu­pauk­sen­sa sii­tä, et­tä me olem­me ar­mah­det­tu­ja syn­ti­siä. Pyhä Hen­ki an­ta­koon meil­le edes si­na­pin­sie­me­nen ver­ran us­koa luot­taa tä­hän Ju­ma­lan val­ta­vaan lu­pauk­seen.

”Kai­kis­ta sie­me­nis­tä al­la au­rin­gon,

si­na­pin­sie­men pie­nin, mut­ta roh­kein on.

Her­ra, si­na­pin­sie­me­nen loit, ja kyl­vit sy­dä­meen.

Ru­koi­len sen täh­den, suo kas­vu sie­me­neen!”

Siu­nat­tua he­la­tors­tai­ta ja hy­vää äi­tien­päi­vää!