”Tyl­sää, ei oo mi­tään te­ke­mis­tä.”Täl­lai­sen kom­men­tin kuu­lee usein lap­sil­ta.

Elä­mäs­sä täy­tyy ol­la mie­len­kiin­toa, jän­ni­tys­tä, ta­voit­tei­ta ja haa­vei­ta. Ter­ve lap­si ja ter­ve ai­kui­nen ha­lu­aa si­säl­töä elä­mään­sä. Kun elä­mäs­sä on mie­len­kiin­toa ja var­sin­kin, jos saa jo­tain isom­paa ai­kaan, elä­mä tun­tuu mer­ki­tyk­sel­li­sel­tä.

Jot­kut val­taa pi­tä­vät joh­to­mie­het te­ke­vät mitä ta­han­sa, jot­ta nimi jäi­si his­to­ri­aan. Oman mai­neen ja ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­sek­si voi­daan mak­saa mi­ten suu­ri ja jär­kyt­tä­vä hin­ta ta­han­sa. Täl­lai­sia on sekä his­to­ri­as­sa et­tä ny­ky­päi­vä­nä. Tois­ten elä­män­työ taas jää his­to­ri­aan hy­väs­sä mie­les­sä tai­teen tai tie­teen muo­dos­sa. Po­li­tiik­ka ja mo­nen­lai­nen muu ak­ti­vis­mi tar­jo­aa mah­dol­li­suu­den muut­taa yh­teis­kun­taa ja tun­tea ole­van­sa mer­kit­tä­vä.

Jot­kut saa­vu­tuk­set unoh­tu­vat heti, joi­ta­kin muis­te­taan muu­ta­mia vuo­sia, jopa vuo­si­kym­me­niä. Suu­rim­mat saa­vu­tuk­set jää­vät his­to­ri­aan jopa tu­han­sik­si vuo­sik­si. Täl­lai­sek­si ih­mi­nen on luo­tu, hän ha­lu­aa ol­la mer­kit­tä­vä. Hän ta­voit­te­lee jol­lain ta­val­la ikui­suut­ta, et­tei elä­mä me­ni­si huk­kaan. Kaik­kein suu­rim­pia elä­män saa­vu­tuk­sia on­kin ne, joil­la on mer­ki­tys­tä oi­ke­as­ti ikui­suu­teen saak­ka.

Jos ei ole mi­tään ta­voit­tei­ta ei­kä ole ha­lua saa­da mi­tään ai­kaan, elä­mä me­net­tää mer­ki­tyk­sen­sä. Täl­lai­sia ih­mi­siä on ny­ky­ään li­sään­ty­väs­sä mää­rin. Eh­kä ta­voi­tel­laan jo­tain hy­vä­no­lon­tun­net­ta omaan pa­haan oloon­sa ky­see­na­lai­sin kei­noin. Omal­la elä­mäl­lä ei­kä muit­ten­kaan elä­mäl­lä ole pal­joa mer­ki­tys­tä. Seu­rauk­se­na on viha, kat­ke­ruus, vä­ki­val­ta ja it­se­tu­hoi­suus. Kun Ju­ma­lan luo­ma elä­män kai­puu puut­tuu, seu­rauk­set ovat tu­hoi­sat.

Kun ta­voit­tee­na on ikui­nen elä­mä, on elä­mä täyn­nä mer­ki­tys­tä. Sel­lai­sen mah­dol­li­suu­den Ju­ma­la tar­jo­aa kai­kil­le. Ai­koi­naan ope­tus­lap­set läh­ti­vät seu­raa­maan Jee­sus­ta löy­tääk­seen elä­män, jos­sa ta­voit­teet täh­tää­vät pi­tem­mäl­le, kuin jo­ka­päi­väi­seen sel­vi­ä­mi­seen. Vaik­ka ka­las­tus toi jo­tain elä­män­si­säl­töä (Mat­teus 4:18–22) tai ve­ro­jen ke­rää­mi­nen oli tuot­toi­saa (Mark. 2:14 ), he kai­pa­si­vat elä­mää, jol­la on mer­ki­tys­tä ikui­suu­teen saak­ka. Sitä he to­del­la sai­vat­kin ko­kea Jee­suk­sen seu­ras­sa.

Paa­va­lil­la oli to­del­la isot ta­voit­teen, kun hän tais­te­li puh­da­sop­pi­sen juu­ta­lai­suu­den puo­les­ta vai­no­ten kris­tit­ty­jä (Apost. 22:3-4). Sit­ten hän­kin löy­si to­del­li­sen elä­män­si­säl­lön (Fi­lip. 3:8). Tuon löy­dön yh­te­nä seu­rauk­se­na oli, et­tä kris­ti­nus­kon pe­ru­sa­ja­tus on poh­ja­na län­si­mai­den oi­keus­kä­sit­tee­seen. Vie­lä isom­pi seu­raus oli, et­tä ikui­sen elä­män toi­vo kris­til­li­sen evan­ke­liu­min muo­dos­sa on le­vin­nyt kaik­ki­al­le maa­il­maan. To­del­li­nen elä­män si­säl­tö löy­tyy, kun seu­raat Jee­sus­ta.

Heik­ki Pa­lo­mä­ki

Va­paa­seu­ra­kun­ta