Ka­le­va­lan päi­vä, Las­ki­ais­sun­nun­tai, Las­ki­ais­tiis­tai, Tuh­ka­kes­ki­viik­ko, vii­kon si­säl­lä on nel­jä kan­san­pe­rin­teen ja kir­kol­li­sen elä­män merk­ki­päi­vää.

Ka­le­va­lan päi­vä 28. päi­vä hel­mi­kuu­ta on suo­ma­lai­sen kult­tuu­rin, oman kie­len ja Eli­as Lön­n­ro­tin ko­ko­a­man kan­sal­li­see­pok­sen Ka­le­va­lan päi­vä. On ai­het­ta nos­taa si­ni­ris­ti­lip­pu sal­koon!

Las­ki­ais­sun­nun­tain nimi tu­lee paas­toon las­keu­tu­mi­ses­ta. Jee­suk­sen va­el­lus Je­ru­sa­le­miin, koh­ti kär­si­mys­tä ja kuo­le­maa, al­kaa. Tai­vaan Isä, avaa sil­mäm­me nä­ke­mään, mi­ten Jee­sus kär­si mei­dän ja koko maa­il­man puo­les­ta. Maa­il­mas­sa on jat­ku­vas­ti so­tia ja iso­ja eri­mie­li­syyk­siä. Syyt­tö­mät jou­tu­vat kär­si­mään. An­na päät­tä­jil­le vii­saut­ta py­sy­vän rau­han ai­kaan­saa­mi­sek­si.

Las­ki­ais­tiis­tai on kan­san­pe­rin­tees­sä en­nen kaik­kea nais­ten työn päi­vä. Kä­si­töi­den raa­ka-ai­neet pel­la­va, hamp­pu ja vil­la sekä kar­jan­hoi­to ja pi­han hyö­ty­kas­vit kuu­lui­vat nais­ten teh­tä­viin. Keh­ruut oli saa­ta­va lop­puun en­nen las­ki­ais­ta, kos­ka päi­vän pi­den­ty­es­sä al­koi kan­kai­den ku­to­mi­nen. Ko­ti­työt lo­pe­tet­tiin var­hain il­ta­päi­väl­lä, jot­ta työt su­jui­si­vat hy­vin koko vuo­den. Sau­naan men­tiin va­loi­saan ai­kaan. Las­ki­ais­mä­es­sä huu­det­tiin ”pit­kiä pel­la­via” tu­le­van ke­sän pel­la­va­sa­dol­le. Las­ki­ais­tiis­tain ruo­ka oli ras­vais­ta ja tu­ke­vaa.

Tuh­ka­kes­ki­viik­k­ko­na al­kaa 7 vii­kon paas­to pää­si­äi­seen as­ti. Kan­san­pe­rin­teen mu­kaan paas­ton ai­ka­na syö­tiin ka­laa ja vi­han­nek­sia, siis ter­veel­li­nen ruo­ka­va­lio. Ny­ky­ään tär­kein­tä ei ole ul­ko­nai­nen paas­to, vaan ru­kous, hil­jen­ty­mi­nen, yk­sin­ker­tai­nen elä­mä, mes­sus­sa käy­mi­nen. Eko­paas­to roh­kai­see koh­tuu­teen ja kut­suu vah­vis­ta­maan luon­to­suh­det­ta te­oil­la, jot­ka voi­vat hil­li­tä il­mas­ton­muu­tos­ta.

Tuh­ka­kes­ki­viik­ko on saa­nut ni­men­sä sii­tä, et­tä Raa­ma­tus­sa säk­kiin pu­keu­tu­mi­nen ja tuh­kan ri­pot­te­le­mi­nen pään pääl­le ovat eräs ver­taus­ku­va ka­tu­muk­sel­le ja pa­ran­nuk­sel­le. Tun­nus­tam­me, et­tä olem­me syyl­li­siä Kris­tuk­sen kär­si­myk­seen. Ka­dum­me ja pyy­däm­me an­teek­si syn­te­jäm­me ja pyy­däm­me myös voi­maa an­taa an­teek­si lä­him­mäi­sil­len­ne. Tuh­ka­kes­ki­vii­kon eh­tool­li­sel­la saam­me ot­saam­me tuh­kal­la teh­dyn ris­tin­mer­kin.

Ole mi­nul­le kal­lio, jon­ka suo­jaan saan pa­e­ta, vuo­ri­lin­na, jo­hon mi­nut pe­las­tat. (Ps. 31:3.)

He­le­na Korp­poo

Ruo­ve­den srk kirk­ko­val­tuus­ton pj