Ny­kyi­nen tie­to­tek­niik­ka tun­tuu lä­hes lu­ke­van aja­tuk­sia. Kun on aja­tel­lut jo­tain, mitä tar­vit­see, tu­lee heti kän­nyk­kään asi­aan liit­ty­viä mai­nok­sia. Voi ol­la, et­tä on va­hin­gos­sa aja­tel­lut ää­neen. Aja­tus­ten­lu­ku voi­si sil­ti ol­la mo­nes­ti tar­peen: Jos pie­nen lap­sen äi­ti ky­ke­ni­si lu­ke­maan it­ke­vän lap­sen aja­tuk­sia, hän voi­si pal­jon pa­rem­min ym­mär­tää ja aut­taa. Lap­sel­la oli­si pal­jon tur­val­li­sem­paa.

En­tä on­ko Ju­ma­la aja­tus­ten­lu­ki­ja? Raa­ma­tus­sa lu­kee: ”Minä, Her­ra, tut­kin sy­dä­met, tie­dän sa­lai­sim­mat­kin aja­tuk­set.” (Jer. 17:10). Mei­dän Luo­jam­me kyl­lä tie­tää, mitä si­sim­mäs­säm­me liik­kuu; ne li­kai­sim­mat­kin aja­tuk­set. On siis tur­haa puo­lus­tel­la ja se­li­tel­lä mi­tään Ju­ma­lal­le. Kaik­ki me olem­me syn­ti­siä (1. Joh. 1:8). Toi­saal­ta Jee­sus ym­mär­tää kiu­saus­ten kes­kel­lä kamp­pai­le­via ih­mi­siä ja tah­too aut­taa (Hepr. 2:16). Kun elä­mäs­sä on kä­sit­tä­mät­tö­miä ja hal­lit­se­mat­to­mia on­gel­mia, on tur­val­lis­ta kään­tyä Jee­suk­sen puo­leen. Hän ym­mär­tää mei­tä pa­rem­min, kuin van­hem­mat lap­si­aan.

Tie­dät­kö muu­ten, et­tä Ju­ma­lal­la on huo­no muis­ti. Hän ni­mit­täin sa­noo ka­tu­vil­le ja ar­moon tur­vau­tu­vil­le: ”Minä an­nan an­teek­si hei­dän rik­ko­muk­sen­sa en­kä enää mil­loin­kaan muis­ta hei­dän syn­te­jään” (Hepr. 8:12). Ju­ma­la ei kai­ve­le men­nei­tä asi­oi­ta, jot­ka on jo sel­vi­tet­ty. Kun pyy­däm­me Ju­ma­lan apua elä­määm­me, on myös loh­dut­ta­vaa, et­tei tar­vit­se ke­hi­tel­lä mi­tään sa­nal­lis­ta ru­kou­se­si­tys­tä Ju­ma­lal­le kos­ka Hän ym­mär­tää il­man sa­no­ja­kin. Paa­va­li to­te­aa­kin ru­kouk­ses­ta: ”Myös Hen­ki aut­taa mei­tä, jot­ka olem­me heik­ko­ja. Em­me­hän tie­dä, mi­ten mei­dän tu­li­si ru­koil­la, et­tä ru­koi­li­sim­me oi­kein. Hen­ki it­se kui­ten­kin pu­huu mei­dän puo­les­tam­me sa­nat­to­min huo­kauk­sin” (Room. 8:26). Voit siis roh­ke­as­ti tur­vau­tua Tai­vaal­li­seen Isään; Hän ym­mär­tää si­nua.

Heik­ki Pa­lo­mä­ki

Va­paa­seu­ra­kun­ta