Vii­me vii­kon leh­des­sä oli ko­vaa ar­vos­te­lua Vin­han Kir­ja­kau­pan jär­jes­tä­mien fes­ti­vaa­lien ja kun­nan vä­li­ses­tä mark­ki­noin­ti­so­pi­muk­ses­ta ja sitä ver­rat­tiin se­te­lien tuu­leen heit­tä­mi­seen. Nä­ke­myk­se­ni asi­as­ta on ai­van toi­nen.

Mo­ni­päi­väi­sen fes­ti­vaa­lin jär­jes­tä­mi­nen on val­ta­va työ, sii­hen tar­vi­taan osaa­mis­ta, nä­ke­mys­tä ja pal­jon työ­tun­te­ja. Fes­ti­vaa­liin tar­vi­taan ve­to­voi­mai­sia esiin­ty­jiä, jot­ka ei­vät tal­koo­voi­min esiin­ny, li­säk­si tar­vi­taan mit­ta­vat jär­jes­te­lyt. Ihan kaik­ki mak­saa.

Ja mitä isom­pi ta­pah­tu­ma, sitä isom­pi mah­dol­li­suus suu­reen ylei­sö­mää­rään ja sitä isom­pi ris­ki.

Fes­ti­vaa­li­vie­raat ovat vie­rai­ta myös muil­le. Ma­joi­tuk­sen tar­jo­a­jat, ra­vin­to­lat, kah­vi­lat, kau­pat, tak­sit, kaik­ki saa­vat osan­sa näis­tä asi­ak­kais­ta. Mitä pal­ve­lu­ja ku­kin kek­sii tar­jo­ta vie­rail­le os­tet­ta­vik­si, sii­nä on vain mie­li­ku­vi­tus ra­ja­na. Näin ne kun­nan mak­sa­vat eu­rot kun­taan pa­lau­tu­vat, nyt mui­den­kin yrit­tä­jien hyö­dyk­si ja sitä kaut­ta ta­kai­sin Ruo­ve­den elin­voi­maan.

Aja­tel­leen­pa vie­lä fes­ti­vaa­li­vie­ras­ta, joka on en­sim­mäis­tä ker­taa Ruo­ve­del­lä, eh­kä­pä vain Hi­das­ta elä­mää -fes­ti­vaa­lin vuok­si. Kun hän tu­tus­tuu kau­nii­seen kun­taan, eri yri­tys­ten ys­tä­väl­li­seen pal­ve­luun ja iloi­siin ruo­ve­si­läi­siin, hän saat­taa tul­la uu­des­taan pi­dem­mäk­si ai­kaa ja tuo­da mu­ka­naan nii­tä tut­ta­via, joi­ta elä­män hi­das­ta­mi­nen ei ole kiin­nos­ta­nut.

Ta­pah­tu­ma­mat­kai­lun ra­hal­li­sis­ta vai­ku­tuk­sis­ta on teh­ty val­ta­kun­nal­li­sia ar­vi­o­lu­ku­ja. Ai­ka tark­kaan tie­de­tään kuin­ka pal­jon ra­haa vie­ras jät­tää käyn­neil­lään ol­les­saan vain päi­vän tai yö­py­es­sään yh­den tai use­am­man yön. Ne sum­mat ei­vät ole ihan pie­niä.

Luu­len­pa, et­tä näi­tä ti­las­to­ja on myös Ruo­ve­del­lä lu­et­tu.

Meil­lä on Ruo­ve­del­le tu­los­sa upea iso­jen ja pien­ten ta­pah­tu­mien kesä, nau­ti­taan sii­tä ja ol­laan ys­tä­väl­li­siä toi­sil­lem­me.