Oi­ke­as­taan mi­nun pi­täi­si poi­mia mul­pe­rei­ta, en­sim­mäi­set niis­tä ovat kyp­siä ja tuu­li pu­dot­te­lee nii­tä jo maa­han mul­pe­ri­puun al­le. Mut­ta mi­ten voi teh­dä ul­ko­na pie­nin­tä­kään lii­ket­tä vaa­ti­vaa työ­tä, kun läm­pö­mit­ta­ri jo aa­mu­päi­väl­lä kel­lo 10 näyt­ti 30°C, il­ta­päi­väl­lä luku on var­maan 37°C, ai­na­kin ei­len oli!

Voin siis yh­tä hy­vin ker­toa, et­tä olen elos­sa ja et­tä mi­nul­la on sii­tä vi­ral­li­nen, no­taa­rin kir­joit­ta­ma to­dis­tus.

Van­ha tä­ti­ni kuo­li tam­mi­kuun lo­pus­sa, ja kos­ka hä­nel­lä ei ol­lut omia lap­sia, hä­nen si­sa­rus­ten­sa lap­set ovat – te­o­reet­ti­ses­ti – kaik­ki hä­nen pe­ri­jöi­tään. (Ko­ros­tan: te­o­reet­ti­ses­ti, sil­lä tie­dos­sa on, et­tä hän teki tes­ta­men­tin ei­kä mi­nua sii­nä mai­ni­ta.) Il­mei­ses­ti sii­tä syys­tä, et­tä asun ul­ko­mail­la, mi­nun oli to­dis­tet­ta­va, et­tä olen elos­sa: sain kuo­lin­pe­sän asi­oi­ta hoi­ta­val­ta vi­ra­no­mai­sel­ta mei­lin, jos­sa mi­nua pyy­det­tiin lä­het­tä­mään elos­sa­o­lo­to­dis­tus, sai­sin sen no­taa­ril­ta, mi­nua opas­tet­tiin.

Elos­sa­o­lo­to­dis­tus?

Soi­tin siis Wie­nin asui­na­lu­ee­ni no­taa­ril­le, jon­ka toi­mis­to on sat­tu­mal­ta nur­kan ta­ka­na.

Elos­sa­o­lo­to­dis­tus? No­taa­rin sih­tee­ri nau­roi: Ei sel­lais­ta ole ole­mas­sa, em­me me sel­lais­ta voi kir­joit­taa!

Se­li­tin ti­lan­teen juur­ta jak­sa­en ja ky­syin, mitä voi­sin teh­dä, en toki ha­lua jar­rut­taa tä­ti­ni jää­mis­tön sel­vit­tä­mis­tä ja pe­run­kir­joi­tuk­sen toi­meen­pa­noa. (Pe­run­kir­joi­tus-sa­naa ei mi­kään sak­sa­lai­nen sa­na­kir­ja­kaan näy­tä tun­te­van!)

Lä­het­tä­kää mi­nul­le saa­man­ne mei­li, päät­ti sih­tee­ri lo­pul­ta, hän ha­lu­si sel­väs­ti ym­mär­tää, mis­tä oli kyse. Mi­nua nau­rat­ti: mei­li on suo­mek­si, asia ei hä­nel­le sen lu­ke­mi­ses­ta val­ke­ni­si.

Lä­het­tä­kää mi­nul­le al­ku­pe­räi­nen mei­li ja liit­tä­kää oheen sen kään­nös; voit­te kään­tää sen it­se, en tar­vit­se vi­ral­lis­ta kään­nös­tä, päät­ti sih­tee­ri. Niin tein. (Luo­jan­kii­tos: ei vi­ral­lis­ta kään­nös­tä!)

Kes­kus­te­lu no­taa­rin sih­tee­rin kans­sa käy­tiin huh­ti­kuus­sa ja lä­he­tet­ty­ä­ni vie­lä ku­van hen­ki­löl­li­syys­to­dis­tuk­ses­ta­ni sain ta­paa­mi­sa­jan: 9.6. kel­lo 14 no­taa­ri oli­si ta­vat­ta­vis­sa. Ku­vit­te­lin, et­tä elos­sa­o­lo­to­dis­tus oli­si sil­loin val­mis ja ha­et­ta­vis­sa, mut­ta mitä vie­lä!

Mas­ki naa­mal­la – Wie­nis­sä on käy­tet­tä­vä mas­kia ai­na kun as­tuu ko­ti­o­ves­ta ulos – ko­pu­tin no­taa­rin oveen ja esi­tin it­se­ni ja asi­a­ni. Het­ki­nen, odot­ta­kaa odo­tus­huo­nees­sa.

En tun­te­nut olo­a­ni yh­tään tär­ke­äm­mäk­si tai var­mem­mak­si, vaik­ka nyt olen vi­ral­li­ses­ti elos­sa.

Odo­tin, vart­ti­tun­nin, kau­em­min­kin, il­mei­ses­ti sih­tee­ri val­mis­te­li pyy­tä­mää­ni do­ku­ment­tia. Lo­pul­ta mi­nut kut­sut­tiin si­sään. No­taa­ri ter­veh­ti mi­nua ja to­te­si, et­tä olen il­mie­lä­vä, niin et­tä hän voi hy­väl­lä omal­la­tun­nol­la al­le­kir­joit­taa sih­tee­rin­sä laa­ti­man pa­pe­rin. Sit­ten kes­kus­te­lim­me edel­li­sil­lan jal­ka­pal­lo­ta­pah­tu­mas­ta, Tans­ka-Suo­mi -ot­te­lus­ta ja no­taa­ri on­nit­te­li mi­nua Suo­men voi­tos­ta. Va­kuu­tin vaa­ti­mat­to­mas­ti, et­tei mi­nul­la ol­lut sii­hen osaa ei­kä ar­paa. Mak­soin saa­ma­ni pa­pe­rin – 100 eu­roa! – ja kä­ve­lin ko­tiin.

Vas­ta ko­to­na luin, mitä do­ku­ment­tiin oli kir­joi­tet­tu:

Minä, Dr. So-und-so, olen ta­van­nut ohei­sen hen­ki­löl­li­syys­to­dis­tuk­sen (ko­pio ohes­sa) esit­tä­män hen­ki­lön ja to­den­nut hä­nen ole­van elos­sa, ja tä­män asi­ain­ti­lan to­dis­tan tä­ten vi­ral­li­ses­ti…

Lä­he­tin heti ko­pi­on täs­tä ar­vok­kaas­ta pa­pe­ris­ta pe­run­kir­joi­tus­ta hoi­ta­val­le vi­ra­no­mai­sel­le Ruo­ve­del­lä ja se hy­väk­syt­tiin, hu­raa!

En tun­te­nut olo­a­ni yh­tään tär­ke­äm­mäk­si tai var­mem­mak­si, vaik­ka nyt olen vi­ral­li­ses­ti elos­sa, mut­ta sit­ten muis­tin, et­tei­vät täl­lai­set to­dis­tuk­set ole ikui­ses­ti voi­mas­sa. Ja se on hyvä muis­taa: to­dis­tus tai ei, kuol­la voin kos­ka vain.

Várba­log 18.6.2021