Vii­me päi­vien sote-uu­tis­ten jäl­keen on to­del­la tyr­mis­ty­nyt olo! Jos Ruo­ve­del­lä vuo­de­o­sas­to sul­je­taan, mi­hin ih­mi­set vie­dään?

Teh­dään­kö Vir­tain vuo­de­o­sas­tol­le laa­jen­nus vai mi­hin ne ih­mi­set si­joi­te­taan? Kuin­ka pal­jon leik­kauk­sia jou­du­taan siir­tä­mään ja pe­ru­maan, kos­ka jat­ko­hoi­to­pai­kat, jois­ta jo nyt on puu­tet­ta, vä­he­ne­vät?

Ikä-ih­mi­sil­lä ja hei­dän lä­hei­sil­lään on hätä ja huo­li. Ih­me­tys al­koi jo sil­loin, kun juu­ri pe­rus­kor­jat­tu Ruo­ve­den vuo­de­o­sas­to siir­ret­tiin, työn­te­ki­jöi­den ja po­ti­lai­den mie­li­pi­det­tä ky­sy­mät­tä ja kuu­le­mat­ta ja vas­tus­tuk­ses­ta huo­li­mat­ta, vuok­ra­ti­loi­hin At­ten­don kiin­teis­töön.

On­ko mis­sään näh­tä­vil­lä las­kel­mia, mi­hin sääs­töt pe­rus­tu­vat ja kuin­ka pal­jon nii­tä oi­ke­as­ti tu­lee vuo­de­o­sas­to­jen sul­ke­mi­sen myö­tä, vai tu­lee­ko ol­len­kaan? On­ko mis­sään jul­ki­ses­ti näh­tä­vil­lä las­kel­mia sii­tä, pal­jon­ko Pir­han bud­je­tis­sa on va­rat­tu jär­jes­tel­män pyö­rit­tä­mi­seen, eli ei-suo­rit­ta­van hen­ki­lös­tön palk­koi­hin ja palk­ki­oi­hin ja mui­hin by­rok­ra­ti­an rat­tai­siin? Nyt lu­ku­ja ke­hiin, Er­ho­la ja kump­pa­nit!

Juu­ri­kin kuun­te­lin uu­ti­sia sii­tä, kuin­ka Pir­han tä­män vuo­den bud­je­tis­sa oli va­rat­tu vuok­ra­hen­ki­lös­tön palk­koi­hin 10 mil­joo­naa eu­roa. Ke­sä­kuun lop­puun men­nes­sä oli ku­lu­nut jo 23 mil­joo­naa, siis jos­sain mät­tää! Toi­mie­lin­ten ko­kous­palk­ki­ot mui­ne ku­lui­neen ovat yh­teen­sä noin 1,3 mil­joo­naa, luot­ta­mus­hen­ki­löi­den ko­ko­nais­pot­ti 2,9 mil­joo­naa.

Oli­si­ko jo Pir­han ai­ka myön­tää, et­tä min­kään­lais­ta hal­lin­taa asi­oi­den suh­teen ei ole, ei ta­lou­del­li­ses­ti ei­kä in­hi­mil­li­ses­ti.

Seu­raa­va ky­sy­mys on, mitä ta­pah­tuu, kun osaa­va hen­ki­lö­kun­ta ir­ti­sa­nou­tuu ja ha­keu­tuu toi­sil­le aloil­le? Ei­hän ku­kaan ha­lua jää­dä töi­hin työ­nan­ta­jal­le, jon­ka pak­ka on täy­sin se­kai­sin ei­kä pie­nin­tä­kään ar­vos­tus­ta heru.

Oli­si­ko jo Pir­han ai­ka myön­tää, et­tä min­kään­lais­ta hal­lin­taa asi­oi­den suh­teen ei ole, ei ta­lou­del­li­ses­ti ei­kä in­hi­mil­li­ses­ti. Tun­tuu, et­tä mei­tä ih­mi­siä koh­del­laan kuin itäi­ses­sä so­taa käy­väs­sä naa­pu­ri­maas­sa. Tämä tou­hu so­tii yh­den­ver­tai­suut­ta ja kaik­kea muu­ta­kin in­hi­mil­li­syyt­tä vas­taan.

Maa­seu­dun ala­sa­jo al­koi jo kau­an sit­ten ja se näyt­tää jat­ku­van kai­kil­la osa-alu­eil­la, ei­kä Pir­ha tee täs­tä poik­keus­ta. El­lei meil­lä ole elä­vää maa­seu­tua, ei meil­lä koh­ta ole elä­viä kau­pun­ke­ja­kaan. Mis­sä mei­dän ruo­kam­me tuo­te­taan, miet­ti­kää­pä sitä!

Tä­män het­ken maa­il­ma on ai­van se­kai­sin ja ih­mi­set sen myö­tä. Jos ke­hi­tys jat­kuu täl­lai­se­na, voim­me­ko luot­taa sii­hen, et­tä mah­dol­li­ses­sa so­ta­ti­lan­tees­sa oma­va­rai­suus ky­e­tään ta­kaa­maan ja ruo­kaa riit­tää kai­kil­le kan­sa­lai­sil­le? Em­me voi!

Mitä siis ta­pah­tuu, jos maa­seu­tu tyh­jen­tyy? Pir­ha voi omil­la pää­tök­sil­lään vai­kut­taa sii­hen, et­tä maa­seu­tu­kin saa­tai­siin pi­det­tyä asut­tu­na ja elin­voi­mai­se­na ja pe­rus­pal­ve­lut tur­vat­tui­na. Ih­mi­sil­le pi­tää hy­vin­voin­ti­val­ti­o­na it­se­ään pi­tä­väs­sä maas­sa taa­ta tur­val­li­nen elin­kaa­ri kai­kil­le, vau­vas­ta vaa­riin, asuin­pai­kas­ta riip­pu­mat­ta. Nyt te­keil­lä ole­vat muu­tok­set ja pää­tök­set ovat pit­käl­le ulot­tu­via ja vir­hei­den kor­jaa­mi­nen kal­lis­ta ja osin jopa mah­do­ton­ta.

Pik­ku­hil­jaa al­kaa tun­tua, et­tei yk­si­kään muu luon­to­kap­pa­le ole yh­tä tyh­mä ja tun­tee­ton kuin ih­mi­nen!

An­na-Lii­sa Kei­no­nen