Jarmo Kaplin mielipide: Pari sanaa sotepalveluista
Yleisöltä
Vuosi 2024 kaatoi ruovesiläisten niskaan kylmää vettä oikein urakalla. Ensin terveyskeskuksen vuodeosasto lakkautettiin. Sitten röntgen, tosin kaikessa hiljaisuudessa ja terveyspalveluista tehtiin liikkuvia palveluita. Eikä pidä unohtaa seurakuntaliitoksen alulle laittamista. Jotta vuosi olisi mahdollisimman murheellinen, vanhusten virikeohjaajan työ päätettiin lopettaa Keiturin Soten toimesta. Onneksi kuitenkin meissä kuntalaisissa kuin kesäasukkaissakin on voimaa, sillä niin seurakuntaliitosta vastustava adressi kuin virikeohjaajan työtä puoltava adressi toi esiin kansan kannan.
Valitettavasti kummastakaan adressista ei ollut vaikutusta päätöksentekoon. Seurakuntaliitosta vastustava adressi päätyi kirkkovaltuuston kokouksen pöytäkirjan liitteeksi ja 1300 nimeä kerännyt virikeohjaajan työn jatkoa puoltanut adressi päätyi ilmeisesti kuuluisaan mappi Ö:hön. Herää vain kysymys siitä, miten tavalliset ihmiset voivat vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin. Hieman vaikuttaa siltä, että päätöksenteko on ollut ikään kuin muodollisuus, joka vain lyödään läpi. Adresseilla pitäisi olla vaikutusta päätöksissä, kyse on kuitenkin yhteisistä asioista.
Mitä sitten tulee Keiturin Soteen, monet meistä ruovesiläisistä ovat vähintäänkin hiljaa mielessään toivoneet koko yhtiön alasajoa.
Päätökset koskien Ruoveden terveyspalveluja ovat olleet vähintäänkin mielenkiintoisia. Suurta ihmetystä herättää kaiken keskittäminen Virroille. Ruovedellä kuitenkin olisi valmiiksi remontoitu terveyskeskus ja myös maantieteellisesti katsottuna, Ruovesi on lähempänä Tamperetta kuin Virrat. Otetaan esimerkkinä Ruoveden röntgenin lakkauttaminen. Päätös tehtiin kaikessa hiljaisuudessa ja seuraavana päivänä Keiturin Sote tiedotti röntgenin loppumisesta. Eikö palveluiden loppumisesta tiedoteta yleensä etukäteen, eikä jälkikäteen? Koko tapauksen kruunasi kuitenkin kommentoinnin sulkeminen ja ikävien kommenttien poistaminen Keiturin Soten sosiaalisen median kanavista. Hyvin meni.
Päätökset koskien Ruoveden terveyspalveluja ovat olleet vähintäänkin mielenkiintoisia.
Palataanpa vielä kuitenkin varsinaiseen aiheeseen, eli virikeohjaajan työn lopettamiseen. Kun jotain palvelua tai toimintoa ollaan lakkauttamassa, sitä perustellaan säästöillä. Säästöjä tietenkin tarvitaan, mutta mennäänkö nyt siitä mistä aita on matalin? Onko päätöstä tehdessä otettu huomioon, että viriketoiminnan tarkoituksena on parantaa ikäihmisten elämänlaatua? Päätöksiä tehdessä olisi hyvä miettiä myös tilannetta, kun itse tai joku läheinen tarvitsee kyseisiä palveluita. Varmasti jokainen haluaisi omalle kohdalleen sekä läheiselleen hyvän vanhuuden. Ikävää, että ihminen unohtuu taas kerran rahan mahdin edessä.
Ikävä totuus on se, että Suomessa vanhustenhoito on ala-arvoista. Kritiikkini ei kohdistu hoitajiin vaan päättäjiin. Ei ole oikein, että säästöjen toivossa hoitajien niskaan kaadetaan tehtäviä, jotka ovat pois hoitotyöstä. Sivistynyt arvaukseni on, että viriketoimintakin sysätään hoitajien vastuulle. Kummallisinta tässä on se, että vastuiden lisääntyminen ei näy hoitajien palkkapussissa mitenkään, vaikka sen pitäisi näkyä.
Lopuksi haluan nostaa esiin seuraavanlaisen ajatuksen. Tällä hetkellä hoivaa ja huolenpitoa tarvitsevat ovat sitä sukupolvea, joka on kokenut sodan kauhut tavalla tai toisella. He ovat myös sitä sukupolvea, joka on muurannut perustukset suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Eikö olisi vähintäänkin oikeutettua, että tämä ikäpolvi saisi hyvän ja arvokkaan vanhuuden kiitoksena tehdystä työstä meidän kaikkien eteen? Toivottavasti tämä ajatus on mielessä päätöksiä tehdessä niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Tilanne terveydenhuollossa on jo nyt katastrofaalinen, mitä se on sitten kun sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ikääntyvät?
Jarmo Kapli