Lin­tu­mie­het ovat tään men­nes­sä kier­tä­neet pönt­tön­sä ja tu­los on ma­sen­ta­va: var­pus- ja hel­mi­pöl­lön pe­siä ei löy­ty­nyt pön­töis­tä Ala­vu­del­ta, Vir­roil­ta, Kuor­ta­neel­ta, Äh­tä­ris­tä ei­kä Sei­nä­jo­el­ta. Ruo­ve­del­lä pön­tös­sä pesi muu­ta­ma ta­li­ti­ai­nen.

Pe­si­mät­tö­myys joh­tuu ra­vin­non puut­tees­ta. Var­pus­pöl­lö ja hel­mi­pöl­lö syö­vät pää­a­si­as­sa pel­to- ja met­sä­myy­riä sekä met­sä­hii­riä ja pääs­täi­siä. Nämä kaik­ki ovat hai­tal­li­sia vil­je­lyk­sil­le ja tai­mi­koil­le.

Jos myy­riä ei ole, on var­pus­pöl­lö te­ho­kas pyy­tä­mään pik­ku­lin­tu­ja. Pön­töis­tä puo­les­sa pesi ta­li­ti­ai­nen, joka on myös te­ho­kas tu­ho­lais­ten hä­vit­tä­jä.

Hel­mi­pöl­lö on no­peim­min taan­tu­nuut kai­kis­ta Suo­men pöl­löis­tä. Se ei joh­du il­mas­ton läm­pe­ne­mi­ses­tä vaan luon­to­ka­dos­ta (FT Erk­ki KJor­pi­mä­ki kir­jas­saan Hel­mi­pöl­lö).

Hel­mi­pöl­lön te­hok­kuut­ta saa­lis­ta­ja­na ku­vaa, et­tä se noin 200 heh­taa­rin re­vii­rin alal­ta syö puo­let alu­een myy­ris­tä.

Pie­ni poik­ke­a­ma vii­ru­pöl­löön. Se on var­pus- ja hel­mi­pöl­lön sekä lii­to-ora­van pa­hin vi­hol­li­nen.

Va­li­tet­ta­vas­ti ul­ko­paik­ka­kun­ta­lai­set ovat tuo­neet Ruo­ve­del­le run­saas­ti vii­ru­pöl­lön pönt­tö­jä syö­mään pie­nem­piä pöl­lö­jä. Viir­pu­pöl­lö on kai­ken li­säk­si pe­säl­lään poi­ka­sai­ka­na vaa­ral­li­nen.

Pön­töis­sä­ni on vuo­des­ta 1995 al­ka­en pe­si­nyt 32 var­pus­pöl­löä.

Huuh­ka­ja ei pys­ty pit­ki­ne sii­pi­neen len­tä­mään ti­heis­sä kuu­si­kois­sa.

Lii­to-ora­vien mää­rä on vä­hen­ty­nyt, mut­ta sei ei ole vie­lä har­vi­nai­nen.

Ai­noa ni­sä­käs, joka sään­nöl­li­ses­ti pe­sii pön­tös­sä, on lii­to-ora­va. Suo­men EU-neu­vot­te­li­jat kek­si­vät li­sä­tä sen uha­na­lais­ten la­jien lis­taan lä­hin­nä sen ta­kia, et­tä Suo­mi on ai­noa EU-maa, jos­sa lii­to-ora­va pe­sii. Myö­hem­min li­sät­tiin Viro. Ve­nä­jäl­lä nii­tä var­mas­ti on. Nyt ei vain pää­se kat­so­maan.

Lii­to-ora­va pai­naa 100-170 gram­maa. Se saa useim­mi­ten kah­des­ta kol­meen poi­kas­ta, jos­kus nel­jä tai vii­si.

Lii­to-ora­vien mää­rä on vä­hen­ty­nyt, mut­ta sei ei ole vie­lä har­vi­nai­nen.

Tämä vie­hät­tä­vä otus on saa­nut li­kaa nis­kaan­sa sen ta­kia, et­tä sen pe­sä­met­siä vi­ra­no­mai­set mie­lel­lään rau­hoit­ta­vat. Ei­vät sen­tään kaik­kia, sil­lä urok­sen re­vii­si on 60 heh­taa­ria ja naa­raan poi­ka­si­neen 10 heh­taa­ria.

On­gel­ma ovat yli-in­nok­kaat (vih­re­ät) vir­ka­mie­het, jot­ka lii­to-ora­van var­jol­la ha­lu­ais­vat suo­jel­la koko maan.

Olen ta­van­nut pön­töis­tä­ni vii­si lii­to-ora­vaa vuo­des­ta 1995 lu­kien.

Jos ta­paat luon­nos­ta lii­to-ora­van, älä ker­ro ke­nel­le­kään.

Lop­puun mie­lä Sa­hin Il­kal­le kii­tok­set us­ko­mat­to­man hie­nos­ta lin­tu­kir­jas­ta. Tus­kin olen vää­räs­sä, jos sa­non, et­tä näin hie­noa pai­kal­lis­ta lin­tu­kir­jaa ei ole ai­em­min teh­ty.

Jaak­ko Här­kö­nen