1. Kir­joi­tit yli­op­pi­laak­si 50 vuot­ta sit­ten, eli olet tä­män ke­vään rie­mu­y­li­op­pi­las. Mil­lai­si­na muis­tat omat lak­ki­ai­se­si 50 vuot­ta sit­ten Ruo­ve­del­lä?

– Se oli juh­la­het­ki. Olin per­heen en­sim­mäi­nen yli­op­pi­las ja si­sa­ruk­set tu­li­vat pe­räs­sä. Naa­pu­rin mies kus­ka­si mei­tä, kun meil­lä ei ol­lut edes au­toa sil­loin. Me juh­lit­tiin Kan­ta­kie­va­ris­sa. Kyl­lä­hän se oli sel­lai­nen ilon juh­la. Ko­to­na oli vä­hän lei­vot­tu ja oli vie­rai­ta ja opet­ta­ji­a­kin poik­ke­si. Oli hie­no het­ki! Elä­män täh­ti­het­ki! ny­ky­ään Juu­pa­jo­el­la asu­va Pir­jo Lo­po­nen (os. Pe­ro­lai­nen) muis­te­lee.

2. Mitä sil­loin ajat­te­lit tu­le­vai­suu­des­ta juu­ri val­ko­la­kin saa­nee­na?

– Minä olin ai­ka huo­le­ton. En pal­jon huo­leh­ti­nut tu­le­vai­suu­des­ta. Kun ver­taa ny­ky­maa­il­maan, niin maa­il­ma oli ai­van eri­lai­nen sil­loin.

Lop­pu­jen lo­puk­si mi­nus­ta tuli sit­ten pank­ki­toi­mi­hen­ki­lö. Koko elä­mä­nu­ra­ni tein pan­kis­sa ja aloi­tin tääl­tä Ruo­ve­den Osuus­pan­kis­ta.

3. Mikä on muut­tu­nut maa­il­mas­sa eni­ten?

– Tur­vat­to­muus. Mah­dol­li­suuk­sia on niin pal­jon ja In­ter­net on sit­ten se yk­si iso asia ja pu­he­li­met, joi­ta ei vält­tä­mät­tä ol­lut sil­loin edes ko­to­na­kaan.

4. Mikä on ol­lut elä­mäs­sä­si tä­hän men­nes­sä mie­les­tä­si tär­keä op­pi tai oi­val­lus?

– Kaik­ki ih­mi­set ovat sa­ma­nar­voi­sia riip­pu­mat­ta kou­lu­tus­taus­tas­ta. Toi­von, et­tä tu­le­vai­suus oli­si va­loi­sa mo­lem­mil­le lap­sil­le­ni ja lap­sen­lap­sil­le myös.

5. Mitä ha­lu­ai­sit sa­noa tä­män päi­vän yli­op­pi­lail­le?

– Ol­kaa roh­kei­ta ja et­si­kää oma pol­kun­ne elä­mäs­sä.

6. Mis­tä olet juu­ri nyt iloi­nen ja yl­peä?

– Sii­tä, et­tä pys­tyn aut­ta­maan van­haa äi­ti­ä­ni ja aut­ta­maan nel­jän lap­sen­lap­sen hoi­dos­sa. Apua ai­na tar­vi­taan. Mum­mu ja pap­pa rien­tää hä­tiin.

– Iha­naa on myös tämä rie­mu­y­li­op­pi­lai­den ta­paa­mi­nen. Nä­kee muu­ta­mia sel­lai­sia hen­ki­löi­tä, joi­ta en ole näh­nyt sen jäl­keen kun lak­ki ai­ka­naan pai­net­tiin pää­hän.

6+. Si­nul­la on eri­tyi­nen kyt­kös Ruo­ve­den Yh­teis­kou­luun. Mikä se on?

– Mi­nun isoi­sä­ni Ee­vert Tolp­pa oli pe­rus­ta­mas­sa Ruo­ve­den Yh­teis­kou­lua sil­loi­seen Toi­vo­laan. Se al­koi 1945, mut­ta vih­ki­äi­set oli­vat vuon­na 1946. Mi­nun äi­ti­ni oli siel­lä vih­ki­äi­sis­sä lau­su­mas­sa Heik­ki Asun­nan var­ta vas­ten ti­lai­suu­teen kir­joit­ta­man ru­non. Muis­taak­se­ni se oli Talo pu­ron ran­nal­la. Mi­nul­la on muu­ta­ma sä­e­kin sii­tä tal­les­sa, kun äi­ti muis­te­lee. Koko ru­noa hän ei muis­ta­nut. Ru­noa ei löy­dy mis­tään kir­joi­tet­tu­na, Pir­jo Lo­po­nen sel­vit­tää.