Myön­nän. Olen it­se­kin sitä saa­pu­mi­se­rää, joka tä­män täs­tä miet­tii maa­il­man me­noa ja ver­tai­lee sitä sii­hen, kuin­ka pal­jon pa­rem­min asi­at en­nen oli­vat. Ja to­den tot­ta, ke­sät­hän oli­vat en­nen läm­pöi­sem­piä, uu­ti­set­kin tun­tui­vat us­kot­ta­vam­mil­ta, kun nii­tä luki Ar­vi Lind. Eu­rot­kin tup­paa­vat kään­ty­mään edel­leen mar­koik­si…

Mut­ta, jos mie­tim­me lii­ken­ne­tur­val­li­suut­ta ja sen ke­hi­tys­tä, ei to­del­la­kaan kan­na­ta hai­kail­la men­nei­tä. 70-lu­vun alun maan­teil­läm­me kuo­li vuo­sit­tain lä­hes 1 200 ih­mis­tä. Muu­tos ny­kyi­seen, hie­man yli kah­teen­sa­taan kuol­lee­seen on mer­kit­tä­vä. Eten­kin, kun sen suh­teut­taa sa­maan ai­kaan ta­pah­tu­nee­seen ajo­neu­vo­kan­nan ja lii­ken­ne­suo­rit­teen kas­vuun.

Mik­si ke­hi­tys on sit­ten ol­lut näin hyvä? Syi­tä on mo­nia: Lii­ken­neym­pä­ris­töm­me on ke­hit­ty­nyt; le­ve­äm­mät väy­lät, sel­ke­äm­mät ris­teyk­set, taa­ja­mia kier­tä­vät ohi­tus­tiet. Pai­kal­li­ses­ti jo­kai­nen voi miet­tiä mil­tä ky­län­rait­tim­me näyt­täi­si, jos edel­leen koko ”kuus­ku­to­sen” lii­ken­ne kul­ki­si sen läpi.

Ajo­neu­vo­tek­nii­kan ke­hi­tys on ol­lut hui­maa. Sii­nä ta­pah­tu­neen muu­tok­sen huo­maa jo omal­ta koh­dal­ta­kin. Kup­la­volk­ka­ril­la, jol­la aloi­tin oman au­toi­lu­tai­pa­lee­ni lint­sin ja ala­ky­län vä­lis­tä pa­sis­ta kier­tä­mäl­lä, si­säl­si mon­ta edis­tyk­sel­lis­tä omi­nai­suut­ta, muun mu­as­sa luk­ki­tu­mat­to­mat jar­rut. Vaik­ka kuin­ka pol­ki pol­jin­ta, ei­vät kos­kaan kaik­ki pyö­rät men­neet luk­koon.

Myös start&stop toi­min­to löy­tyi moot­to­ris­ta, ris­teyk­sis­sä eri­tyi­ses­ti stop -puo­li ko­ros­tui, star­tin kans­sa oli­kin jo sit­ten vä­hän niin ja näin. Kui­ten­kaan, vaik­ka kup­laa­ni edel­leen muis­te­len hy­väl­lä, ei­vät sen omi­nai­suu­det ja tur­va­tek­niik­ka ol­leet lä­hel­lä­kään ny­ky­au­toa.

Hy­väs­tä ke­hi­tyk­ses­tä huo­li­mat­ta lii­ken­ne­kuo­le­mia ja -louk­kaan­tu­mi­sia ta­pah­tuu edel­leen ai­van lii­kaa.

On­nis­tu­nei­den toi­men­pi­tei­den lis­taa voi­si jat­kaa vie­lä vaik­ka­pa lii­ken­ne­sään­tö­jen ke­hit­ty­mi­sel­lä. Pro­mil­le­ra­jat, no­peus­ra­joi­tuk­set tai tal­vi­ren­gas­pak­ko kuu­los­ta­vat ny­ky­ään it­ses­tään­sel­vyyk­sil­tä, mut­ta sään­töi­nä ne ei­vät ole ko­vin­kaan van­ho­ja.

On­ko syy­tä ol­la tyy­ty­väi­nen? No ei. Hy­väs­tä ke­hi­tyk­ses­tä huo­li­mat­ta lii­ken­ne­kuo­le­mia ja -louk­kaan­tu­mi­sia ta­pah­tuu edel­leen ai­van lii­kaa. Pel­käs­tään 2000-lu­vul­la yli 5 000 suo­ma­lais­ta on me­net­tä­nyt hen­ken­sä lii­ken­tees­sä. Sa­mal­le pai­kal­le sat­tu­nee­na tämä tar­koit­tai­si, et­tä kaik­ki ruo­ve­si­läi­set ja vie­lä osa vir­to­lai­si­a­kin oli­si me­neh­ty­nyt lii­ken­ne­on­net­to­muuk­sis­sa.

Lii­ken­ne­on­net­to­muuk­sien taus­tal­ta löy­tyy, yhä edel­leen, sa­mo­ja on­gel­mia kuin vuo­si­kym­me­net ai­kai­sem­min­kin. Rat­ti­juo­pu­mus­ta, tar­pee­ton­ta ris­ki­not­toa, tur­va­lait­tei­den käy­tön lai­min­lyön­tiä. Nämä ikä­vät asi­at voi on­nek­si kään­tää myös po­si­tii­vi­sek­si: jo­kai­nen voi teh­dä lii­ken­tees­tä tur­val­li­sem­paa toi­mi­mal­la oi­kein.

Ny­ky­ai­kai­sel­la au­tol­la, ra­joi­tus­ten mu­kaan, sel­vin päin ja tur­va­vyö­tä käyt­tä­en aja­val­la on hä­vi­ä­vän pie­ni ris­ki kuol­la tai louk­kaan­tua lii­ken­tees­sä.

Lii­ken­ne­tur­val­li­suu­teen voi jo­kai­nen vai­kut­taa!