Hyvä on, kat­so­taan en­sin taak­se­päin. Siel­lä nä­kyy, et­tä ym­pä­ri­vuo­ti­nen ke­sä­toi­mit­ta­ja Jyr­ki aloit­ti hom­mat tänä vuon­na Ruo­ve­del­lä jo tam­mi­kuun puo­li­vä­lis­sä.  Se ei ol­lut suu­ren uu­ti­sen ko­koi­nen jut­tu. Sen si­jaan uu­ti­nen al­ku­vuo­des­ta oli se, et­tä Ku­rus­ta mei­na­si tul­la uu­ti­se­rä­maa.

Kun Kuru-leh­ti yl­lät­tä­en vuo­den alus­ta lo­pet­ti il­mes­ty­mi­sen­sä, uu­ti­soin­ti alu­eel­ta vä­he­ni 100 pro­sent­tia. Ku­run seu­tu muut­tui äk­kiä niin sa­no­tuk­si uu­ti­se­rä­maak­si. Uu­ti­se­rä­maan omi­nai­suuk­siin kuu­luu se, et­tä en­sin uu­ti­soin­ti kui­vah­taa ja sit­ten lop­puu ko­ko­naan. Usein vas­ta sii­nä vai­hees­sa us­kol­li­set lu­ki­jat ha­vah­tu­vat sii­hen, et­tä oli­han se kui­ten­kin ihan kiva jul­kai­su: siel­tä sai sel­lais­ta tie­toa, jota ei muu­al­ta saa­nut. Sil­loin har­mi­tel­laan, et­tä vä­lil­lä ilon­pil­kah­duk­si­a­kin tuot­ta­nut jul­kai­su lop­pui. Seu­raa­vak­si mie­leen hii­pii ky­sy­mys, mikä nyt eteen, mi­ten elä­mä voi jat­kua erä­maan kal­tai­sis­sa kui­vis­sa olo­suh­teis­sa?

Vi­her­tä­vä kei­das on ol­lut Ruo­ve­si-leh­ti.

Kan­gas­tus­ta-ni­mi­ses­sä iki­vih­re­äs­sä lau­le­taan: ”Erä­maa­han ek­syin ker­ran, vi­her­tä­vän kei­taan näin”. Täs­sä Ku­run ta­pauk­ses­sa vi­her­tä­vä kei­das on ol­lut Ruo­ve­si-leh­ti, joka aloit­ti maa­lis­kuus­sa Ku­run seu­dun asi­ois­ta ker­to­mi­sen. Sii­tä läh­tien joka viik­ko on mo­nen­lais­ta uu­ti­soi­ta­vaa Ku­run seu­dul­ta riit­tä­nyt. Ke­sän kor­vil­la il­mes­tyi Ku­run ke­sä­leh­ti ja se sai pik­ku­lin­tu­jen mu­kaan run­saas­ti kii­tos­ta. Ke­sä­leh­den ju­tut kir­joit­ti Kuru-leh­des­tä Ruo­ve­del­le na­pat­tu Ka­ro­lii­na Lai­kio.

Men­nei­syy­teen voi kat­soa, mut­ta ei sin­ne tar­vit­se jää­dä tui­jot­ta­maan.

Joku saat­taa ih­me­tel­lä il­mai­sua Kaik­ki on pai­kal­lis­ta. Pai­kal­lis­leh­tien koh­dal­la se pi­tää kir­jai­mel­li­ses­ti paik­kan­sa. Jos kat­san­to­kan­taa laa­jen­taa, myös Hel­sin­gin Sa­no­mat, Süddeutsc­he Zei­tung ja New York Ti­mes on ovat leh­tiä, jot­ka ker­to­vat pai­kal­li­sis­ta asi­ois­ta. Di­gi­ta­li­saa­ti­on myö­tä pie­net pai­kal­li­set uu­ti­set ta­voit­ta­vat hel­pos­ti lu­ki­jat maa­il­man joka kol­kas­ta. Saa­tam­me lu­kea yh­tä lail­la asi­ois­ta, jot­ka ta­pah­tu­vat Münche­nin os­tos­ka­dul­la, Man­hat­ta­nin ih­mis­vi­li­näs­sä, Vää­rin­ma­jas­sa tai Park­kuus­sa.

Men­nei­syy­teen voi kat­soa, mut­ta ei sin­ne tar­vit­se jää­dä tui­jot­ta­maan. Kat­so­kaam­me sit­ten pik­kui­sen eteen­päin. Jos hy­vin käy, run­saat puo­li vuot­ta kes­tä­vä Kuru-uu­ti­soin­ti saat­taa par­haas­sa ta­pauk­ses­sa jat­kua, jos ti­laus­ten mää­räl­le ase­te­tut ta­voit­teet to­teu­tu­vat.  Ym­pä­ri­vuo­ti­sen ke­sä­toi­mit­ta­jan nel­jän­nen pe­rät­täi­sen ke­sän pes­ti Ruo­ve­del­lä ja Teis­ko-Ai­to­lah­den suun­nal­la sekä sit­tem­min Ku­run kul­mil­la päät­tyy jäl­leen ker­ran. Niin se ai­ka me­nee, sil­lä se on ajan omi­nai­suus, men­nä vauh­dik­kaas­ti eteen­päin.  Äl­kääm­me ol­ko kuru pu­se­ros­sa, vaan kat­so­kaam­me luot­ta­vai­sin sil­min eteen­päin.

Mikä siis on unoh­tu­nut?

No niin, olem­me kat­so­neet sekä taak­se- et­tä eteen­päin. Mikä siis on unoh­tu­nut? Se, et­tä kaik­ki ta­pah­tuu nyt. Ar­vok­kain ai­kam­me elä­mäs­sä tai­taa ol­la tämä het­ki. Jos ihan pik­kui­sen vie­lä poh­dim­me ajan ole­mus­ta, pää­dym­me sii­hen, et­tä tu­le­vai­suus ta­pah­tuu se­kin ai­na täs­sä ja nyt.