Kas­vi­huo­neil­mi­ön uh­ka on ha­vait­tu alun pe­rin jo 1880-lu­vul­la, mut­ta maa­il­ma oli sil­loin vie­lä elä­män­tyy­lil­tään niin pe­rin­tei­nen, et­tä on help­po ym­mär­tää asi­an tun­tu­neen ou­dol­ta ja to­del­li­sen no­tee­raa­mi­sen siir­ty­neen pit­käl­le tu­le­vai­suu­teen.

It­se asi­as­sa vas­ta sata vuot­ta myö­hem­min esi­tel­tiin laa­jal­ti jul­ki­suu­teen yhä hä­lyt­tä­väm­piä fak­to­ja ai­hees­ta, jot­ka sai­vat osan ih­mis­kun­nas­ta lo­pul­ta he­rää­mään.

Sil­loin­kin vas­ta­väit­tä­jiä toki riit­ti, niin kuin vie­lä­kin, mut­ta nyt al­ka­vat tu­lok­set ol­la jo sii­nä mal­lis­sa, et­tei ku­kaan enää us­kal­la esit­tää täy­sin poik­ki­puo­li­sia vas­ta­väit­tei­tä. Val­ta­via rank­ka­sa­tei­ta tai ää­ri­mäis­tä kui­vuut­ta on rie­sa­na jat­ku­vas­ti yhä laa­jem­mal­ti.

Läm­pe­ne­mi­sen myö­tä mo­net kas­vi­tau­dit ja tu­ho­hyön­tei­set ovat le­vin­neet vä­hi­tel­len ai­na vaan poh­joi­sem­mak­si ja ovat jo Suo­men­kin rie­sa­na. Koko Ete­lä-Eu­roop­pa on koh­ta niin kuu­ma, et­tei siel­lä vil­je­ly enää on­nis­tu, ei­vät­kä tu­ris­tit­kaan siel­lä viih­dy.

1990-lu­vul­la ol­tiin Suo­mes­sa­kin jo kas­vi­huo­ne­kaa­suis­ta niin huo­lis­saan, et­tä asi­aan liit­ty­en kaa­vail­tiin avuk­si jopa niin sa­not­tua ”pie­ru­ve­roa”, jos­sa na­ve­tan il­mas­toin­ti­hor­miin voi­daan asen­taa mit­ta­ri, joka näyt­tää kuin­ka pal­jon kar­ja pääs­tää hai­tal­lis­ta me­taa­nia il­moil­le, eli kuin­ka nii­tä on syö­tet­ty. Jos tu­los ei ol­lut nor­mien mu­kai­nen, niin lii­an rik­kais­ta kaa­su­pääs­töis­tä oli seu­rauk­se­na hait­ta­ve­roa.

Hy­vän ys­tä­vä­ni Kyös­tin isäl­tä ky­syt­tiin, et­tä voi­si­ko hei­dän na­ve­tan ka­tol­le lait­taa il­ma­hor­miin ko­kei­lu­mie­les­sä sel­lai­sen mit­taus­lait­teen?

Kyös­tin isä an­toi heti lu­van, mut­ta sa­noi sit­ten nau­rah­ta­en, et­tä hei­dän leh­mät syö kyl­lä ihan nor­mi­ruo­kaa, mut­ta jos lait­tai­sit­kin ko­keek­si sen vem­pai­men tuon­ne pää­ra­ken­nuk­sen il­man­vaih­toon. Pie­nes­sä ta­los­sa kun asuu kol­me su­ku­pol­vea vie­ri vie­res­sä, niin var­sin­kin rok­ka­päi­vi­nä voi­si hy­vin ku­vi­tel­la, et­tä hor­min­pääs­sä kä­vi­si

an­tu­rit het­ken ai­kaa mel­ko lail­la kuu­ma­na.

En tie­dä suut­tui­ko mit­ta­ri­mies, mut­ta joka ta­pauk­ses­sa na­ve­tan ka­tol­le­kaan ei sel­lais­ta tut­ki­mus­lai­tet­ta kos­kaan tuo­tu.

90- lu­vul­la il­mas­ton­muu­tok­ses­ta jär­jes­tet­tiin ha­luk­kail­le mo­nen­lai­sia esi­tel­miä ja sin­ne kut­sut­tiin alu­een maan­vil­je­li­jöi­tä kuun­te­le­maan. Kyös­ti, joka on kai­kis­ta asi­ois­ta ai­na kii­tet­tä­vän kiin­nos­tu­nut, läh­ti heti en­sim­mäis­ten jou­kos­sa tie­dus­te­lu­mat­kal­le ja minä me­nin tie­tys­ti mu­kaan, kun sain kyy­din kau­pun­kiin.

Esit­te­li­jä näyt­ti piir­to­heit­ti­mel­lä mo­nen­lai­sia lu­ke­mia ja en­nus­tuk­sia eri muo­dos­sa. Sit­ten hän ky­syi, et­tä on­ko ke­nel­lä­kään mi­tään ko­ke­mus­ta kas­vi­huo­neil­mi­ös­tä?

Kyös­ti nos­ti kä­ten­sä. Olin yl­lät­ty­nyt, ku­ten lu­en­noit­si­ja ja kaik­ki muut­kin sa­lis­sa.

Asia oli niin uu­si, et­tä pu­hu­jaa kiin­nos­ti ko­vas­ti kaik­ki sii­hen liit­ty­vät ha­vain­not.

Kyös­ti ker­toi, et­tä naa­pu­rin isän­tä, Han­ka­lam­men Ei­na­ri, oli ot­ta­nut mah­dot­to­mas­ti vel­kaa, ja ra­ken­ta­nut kak­si isoa kas­vi­huo­net­ta.

Niis­sä hän vil­je­li luon­non­mu­kai­ses­ti to­maat­tia ja kurk­kua. Jos­tain kum­man syys­tä yri­tys ei kui­ten­kaan men­nyt heti en­sim­mäi­sen vuo­den jäl­keen kon­kurs­siin, niin se oli mei­dän per­heen mie­les­tä mel­koi­nen il­miö.

Oi­kein kas­vi­huo­neil­miö.

Heik­ki Itä­nen