Kasvihuoneilmiö
Kolumni
Kasvihuoneilmiön uhka on havaittu alun perin jo 1880-luvulla, mutta maailma oli silloin vielä elämäntyyliltään niin perinteinen, että on helppo ymmärtää asian tuntuneen oudolta ja todellisen noteeraamisen siirtyneen pitkälle tulevaisuuteen.
Itse asiassa vasta sata vuotta myöhemmin esiteltiin laajalti julkisuuteen yhä hälyttävämpiä faktoja aiheesta, jotka saivat osan ihmiskunnasta lopulta heräämään.
Silloinkin vastaväittäjiä toki riitti, niin kuin vieläkin, mutta nyt alkavat tulokset olla jo siinä mallissa, ettei kukaan enää uskalla esittää täysin poikkipuolisia vastaväitteitä. Valtavia rankkasateita tai äärimäistä kuivuutta on riesana jatkuvasti yhä laajemmalti.
Lämpenemisen myötä monet kasvitaudit ja tuhohyönteiset ovat levinneet vähitellen aina vaan pohjoisemmaksi ja ovat jo Suomenkin riesana. Koko Etelä-Eurooppa on kohta niin kuuma, ettei siellä viljely enää onnistu, eivätkä turistitkaan siellä viihdy.
1990-luvulla oltiin Suomessakin jo kasvihuonekaasuista niin huolissaan, että asiaan liittyen kaavailtiin avuksi jopa niin sanottua ”pieruveroa”, jossa navetan ilmastointihormiin voidaan asentaa mittari, joka näyttää kuinka paljon karja päästää haitallista metaania ilmoille, eli kuinka niitä on syötetty. Jos tulos ei ollut normien mukainen, niin liian rikkaista kaasupäästöistä oli seurauksena haittaveroa.
Hyvän ystäväni Kyöstin isältä kysyttiin, että voisiko heidän navetan katolle laittaa ilmahormiin kokeilumielessä sellaisen mittauslaitteen?
Kyöstin isä antoi heti luvan, mutta sanoi sitten naurahtaen, että heidän lehmät syö kyllä ihan normiruokaa, mutta jos laittaisitkin kokeeksi sen vempaimen tuonne päärakennuksen ilmanvaihtoon. Pienessä talossa kun asuu kolme sukupolvea vieri vieressä, niin varsinkin rokkapäivinä voisi hyvin kuvitella, että horminpäässä kävisi
anturit hetken aikaa melko lailla kuumana.
En tiedä suuttuiko mittarimies, mutta joka tapauksessa navetan katollekaan ei sellaista tutkimuslaitetta koskaan tuotu.
90- luvulla ilmastonmuutoksesta järjestettiin halukkaille monenlaisia esitelmiä ja sinne kutsuttiin alueen maanviljelijöitä kuuntelemaan. Kyösti, joka on kaikista asioista aina kiitettävän kiinnostunut, lähti heti ensimmäisten joukossa tiedustelumatkalle ja minä menin tietysti mukaan, kun sain kyydin kaupunkiin.
Esittelijä näytti piirtoheittimellä monenlaisia lukemia ja ennustuksia eri muodossa. Sitten hän kysyi, että onko kenelläkään mitään kokemusta kasvihuoneilmiöstä?
Kyösti nosti kätensä. Olin yllättynyt, kuten luennoitsija ja kaikki muutkin salissa.
Asia oli niin uusi, että puhujaa kiinnosti kovasti kaikki siihen liittyvät havainnot.
Kyösti kertoi, että naapurin isäntä, Hankalammen Einari, oli ottanut mahdottomasti velkaa, ja rakentanut kaksi isoa kasvihuonetta.
Niissä hän viljeli luonnonmukaisesti tomaattia ja kurkkua. Jostain kumman syystä yritys ei kuitenkaan mennyt heti ensimmäisen vuoden jälkeen konkurssiin, niin se oli meidän perheen mielestä melkoinen ilmiö.
Oikein kasvihuoneilmiö.
Heikki Itänen