Ar­ki­kie­les­sä hömp­pä on jo­tain sel­lais­ta, mikä on haus­kaa, mut­ta tar­pee­ton­ta. Kään­tä­en voi pää­tel­lä, et­tä ei-hömp­pä on tar­peel­lis­ta, mut­ta ei haus­kaa. Maa­il­ma on täyn­nä kaik­kea tar­peel­lis­ta, joka ei ole haus­kaa.
Jako kah­teen lei­riin on kui­ten­kin help­po ky­see­na­lais­taa. Esi­mer­kik­si vil­la­su­kat, jois­sa on ki­vat ku­vi­ot, ovat sa­maan ai­kaan tar­peel­li­sia ja haus­ko­ja.

Yk­si nä­kö­kul­ma hömp­pään löy­tyi näyt­te­li­jä ja muu­sik­ko Iri­na Björk­lun­din syn­ty­mä­päi­vä­haas­tat­te­lus­ta Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa. Kun hä­nel­tä ky­syt­tiin, on­ko maa­il­mas­sa lii­kaa hömp­pää, hän vas­ta­si:

– Se­hän riip­puu ihan sii­tä, mitä sil­lä tar­koi­te­taan. Mut­ta eh­kä tar­jon­taa on ny­kyi­sin vä­hän lii­kaa. Jos­kus sitä te­le­vi­si­o­ta kat­sel­les­sa miet­tii, et­tä tuol­lai­seen­kin on pis­tet­ty ai­ka­moi­nen mää­rä ra­haa. Et­tä sen­kin oli­si voi­nut käyt­tää vaik­ka luon­non­suo­je­luun.

Jos Kie­li­toi­mis­ton sa­na­kir­jal­ta ky­syy, mitä hömp­pä on, saa vas­tauk­sek­si nel­jä hoo­ta: hömp­pä on höl­möä, has­sua, hö­pe­röä ja hö­lyn­pö­lyä. Höm­pän mää­ri­tel­mään vii­des hoo löy­tyy ori­ve­si­läi­sen sar­ja­ku­va­tai­tei­li­ja, muu­sik­ko ja maan­vil­je­li­jä Juk­ka Til­san suus­ta.

– Oli­si hie­noa, jos oli­si sa­no­ma. Sel­lai­nen käy myös bii­se­jä sa­noit­ta­es­sa. Mut­ta minä täh­tään vain höl­mäk­kyy­den mak­si­moin­tiin, Til­sa loh­kai­see.

Mai­nio sana tuo höl­mäk­kyys! Sii­nä on mu­ka­val­la ta­val­la lap­sel­li­suut­ta, jon­ka jot­kut ovat eh­ti­neet it­ses­tään jo ka­dot­taa.

Maa­il­ma il­man nau­rua on an­kea paik­ka. Nau­ra­va ih­mi­nen on avoin vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­le. Nau­run lo­mas­sa vai­ke­at ai­heet saat­ta­vat upo­ta mie­len so­pu­koi­hin pa­rem­min – tai sit­ten ne me­ne­vät ko­ko­naan ohi. Pilk­kaa­va nau­ru on toki oma la­jin­sa.

Viih­det­tä ja huu­mo­ria tar­vi­taan, riip­pu­mat­ta höm­pän ma­ta­las­ta tai kor­ke­as­ta ta­sos­ta. Mo­net ko­me­di­a­sar­jat si­säl­tä­vät lä­hes ai­na ope­tuk­sen: ole re­hel­li­nen it­se­ä­si ja mui­ta koh­taan. Höm­pän lo­maan si­joi­tet­tu sa­no­ma voi löy­tyä myös Mon­ty Pyt­ho­nin lau­lus­ta Al­wa­ys look on the bright side of life, suo­mek­si jo­ta­kuin­kin Älä tur­haan syn­kis­te­le. Al­ku­jaan lau­lu on Mon­ty Pyt­ho­nin elo­ku­vas­ta Bri­a­nin elä­mä, jos­sa lau­lua lau­le­taan iloi­ses­ti ris­til­lä roik­ku­en. Sa­tii­ri­nen elo­ku­va he­rät­ti il­mes­ty­mis­vuon­naan 1981 ki­pak­kaa kes­kus­te­lua ja elo­ku­va kiel­let­tiin Ir­lan­nis­sa ja Nor­jas­sa.

Jo­kai­nen miel­tää höm­pän eri ta­voin, yh­den hömp­pä on toi­sel­le il­je­tys. Jos­kus saat­taa miet­tiä, mik­si tämä tai tuo on teh­ty, mitä tämä tai tuo an­taa meil­le?

Tein ky­se­lyn, jon­ka otos oli yk­si hen­ki­lö ja tu­los on sa­tap­ro­sent­ti­ses­ti oi­kea: hömp­pä aut­taa mei­tä hyp­pää­mään het­kek­si pois ora­van­pyö­räs­tä.

Eh­kä se tais­te­lu­pa­ri ei ole kui­ten­kaan hömp­pä vas­taan luon­non­suo­je­lu. Jos­pa me muu­tum­me iän myö­tä pent­ti­lin­ko­lak­si: sil­loin kaik­ki mikä ei ole luon­non­suo­je­lua, on hömp­pää. Höm­pän raja me­nee siel­lä, mis­sä ku­kin ajat­te­lee sen me­ne­vän. Jo­kai­nen voi it­se mää­ri­tel­lä sen, mikä on so­pi­va mää­rä hömp­pää, jota ei kos­kaan voi ol­la lii­kaa.

Jyr­ki Liik­ka