Sirkku Somero
Selkäviikot ja reikäleivät
Kirkonkellot
Elämme härkäviikkoja, joulun juhlinnan jälkeistä aikaa ennen laskiaista. Tähän ajan jaksoon ei osu juhlapyhiä, ihan tavallista arkea vain. Eräs merkkipäivä kalenterista kuitenkin löytyy: kuluvalla viikolla vietettävä Pyhän Henrikin muistopäivä.
Kuka sitten oli tämä mies? No, hänhän oli se ristiretkellä ollut ruotsalainen piispa, joka oli tullut käännyttämään suomalaisia pakanoita kristinuskoon ja jonka talonpoika Lalli surmasi kirveellä Köyliönjärven jäälle reilut tuhat vuotta sitten.
Tapaus on tuttu monille, mutta onko se totta? Todennäköisesti se on vain tarina, johon on sekoittunut piirteitä monista eri tapahtumista. Vastaavanlaisia, vain löyhästi historiallisiin tapahtumiin nojaavia pyhimystarinoita kirjoitettiin joka puolella katolista Eurooppaa.
Henrik on joka tapauksessa jättänyt tänne pysyvän jälkensä. Suomen vanhin säilynyt puurakennelma on Pyhän Henrikin saarnahuoneen jäänteiksi uskottu kokemäkeläinen luhtiaitta. Hänen mukaansa on nimetty myös Helsingissä sijaitseva Pyhän Henrikin katedraali.
Suosituista miesten nimistämme ainakin Henri ja Heikki ovat muunnoksia hänen nimestään.
Kansanperinteessä Heikki on merkittävä mies. Hänen nimipäivänsä aikoihin ajatellaan talven selän taittuvan ja katseen kääntyvän jo selvästi kohti kesää. Karhujenkin uskottiin kääntävän kylkeä juuri Heikin päivän aikoihin. Karjalle tarkoitusta rehusta piti jäljellä olla vielä puolet, ihmisille varatusta viljasta sen sijaan sai olla käytettynä vasta kolmannes.
Päivän säästä tunnetaan monenlaisia ennustuksia. Jos Heikkinä on leudot säät, Paavalina (Paavon päivänä viikkoa myöhemmin) paukkuu ja päinvastoin. Heikkiä on myös pidetty säiden taitekohtana. Jos sitä ennen on ollut huono ilma, alkavat sen jälkeen hyvät ilmat ja toisinpäin.
Saarijärveltä on peräisin sanonta: "Jos Heikin päivänä on pakkanen, on tuleva kesä poutainen." Saa nähdä kuinka käy!
Eeva-Kaisa Paloviita
vt. kanttori