Kaikki meistä, kukin vuo­rol­laan

Mo­nen meis­tä elä­mä py­säh­tyi het­kek­si, kun saim­me kuul­la, et­tä Vesa-Mat­ti Loi­ri on kuol­lut. Tie­to ei tul­lut täy­sin yl­lät­tä­en, mut­ta sil­ti se py­säyt­ti. Muu­ta­ma viik­ko tä­män uu­ti­sen jäl­keen lä­hes koko maa­il­ma py­säh­tyi, kun uu­ti­nen ku­nin­ga­tar Eli­sa­be­tin kuo­le­mas­ta saa­vut­ti mei­dät. Mi­nul­le tie­don toi van­hin poi­ka­ni is­tu­es­sa­ni sau­nan lau­teil­la. Muis­tan tuon het­ken var­mas­ti ai­na.

Kaikki meistä, kukin vuo­rol­laan

Mo­nen meis­tä elä­mä py­säh­tyi het­kek­si, kun saim­me kuul­la, et­tä Vesa-Mat­ti Loi­ri on kuol­lut. Tie­to ei tul­lut täy­sin yl­lät­tä­en, mut­ta sil­ti se py­säyt­ti. Muu­ta­ma viik­ko tä­män uu­ti­sen jäl­keen lä­hes koko maa­il­ma py­säh­tyi, kun uu­ti­nen ku­nin­ga­tar Eli­sa­be­tin kuo­le­mas­ta saa­vut­ti mei­dät. Mi­nul­le tie­don toi van­hin poi­ka­ni is­tu­es­sa­ni sau­nan lau­teil­la. Muis­tan tuon het­ken var­mas­ti ai­na.

Osa jotain suurempaa

Ih­mi­sen elä­mää mää­rit­tää hy­vin pit­käl­ti se kuin­ka pal­jon hä­nel­lä on ra­haa. Jos sitä on, voi teh­dä it­sel­leen mie­lui­sia asi­oi­ta, har­ras­taa, mat­kus­tel­la. Mo­nes­ti sel­lai­sel­la ih­mi­sel­lä, jol­la on ra­haa, on myös työ­paik­ka ja työ­ka­ve­rei­ta.

Osa jotain suurempaa

Ih­mi­sen elä­mää mää­rit­tää hy­vin pit­käl­ti se kuin­ka pal­jon hä­nel­lä on ra­haa. Jos sitä on, voi teh­dä it­sel­leen mie­lui­sia asi­oi­ta, har­ras­taa, mat­kus­tel­la. Mo­nes­ti sel­lai­sel­la ih­mi­sel­lä, jol­la on ra­haa, on myös työ­paik­ka ja työ­ka­ve­rei­ta.

Tiet kaikki kerran kulkee porteille kirk­ko­maan

Ko­ti­paik­ka­kun­nal­leen lo­mai­le­maan tu­le­vil­la on usein ta­pa­na käy­dä van­han ko­ti­pi­tä­jän­sä hau­taus­maal­la. Siel­lä kier­re­tään su­ku­lais­ten ja tut­tu­jen hau­dat, mut­ta kä­vel­lään ja kat­sel­laan myös muu­ten.

Tiet kaikki kerran kulkee porteille kirk­ko­maan

Ko­ti­paik­ka­kun­nal­leen lo­mai­le­maan tu­le­vil­la on usein ta­pa­na käy­dä van­han ko­ti­pi­tä­jän­sä hau­taus­maal­la. Siel­lä kier­re­tään su­ku­lais­ten ja tut­tu­jen hau­dat, mut­ta kä­vel­lään ja kat­sel­laan myös muu­ten.

Paas­tot­kaamme

Paas­to­a­mi­nen ei lie­ne ny­ky­ai­ka­na ko­vin yleis­tä ta­val­lis­ten ih­mis­ten kes­kuu­des­sa. Van­haan ai­kaan las­ki­ai­nen oli mer­kit­tä­vä päi­vä, jol­loin vii­mei­sen ker­ran en­nen pää­si­äis­tä her­ku­tel­tiin ja mitä enem­män ras­vaa ruu­as­sa oli, sen pa­rem­pi.

Paas­tot­kaamme

Paas­to­a­mi­nen ei lie­ne ny­ky­ai­ka­na ko­vin yleis­tä ta­val­lis­ten ih­mis­ten kes­kuu­des­sa. Van­haan ai­kaan las­ki­ai­nen oli mer­kit­tä­vä päi­vä, jol­loin vii­mei­sen ker­ran en­nen pää­si­äis­tä her­ku­tel­tiin ja mitä enem­män ras­vaa ruu­as­sa oli, sen pa­rem­pi.

Sel­kä­vii­kot ja rei­kä­lei­vät

Eläm­me här­kä­viik­ko­ja, jou­lun juh­lin­nan jäl­keis­tä ai­kaa en­nen las­ki­ais­ta. Tä­hän ajan jak­soon ei osu juh­la­py­hiä, ihan ta­val­lis­ta ar­kea vain. Eräs merk­ki­päi­vä ka­len­te­ris­ta kui­ten­kin löy­tyy: ku­lu­val­la vii­kol­la vie­tet­tä­vä Py­hän Hen­ri­kin muis­to­päi­vä.

Sel­kä­vii­kot ja rei­kä­lei­vät

Eläm­me här­kä­viik­ko­ja, jou­lun juh­lin­nan jäl­keis­tä ai­kaa en­nen las­ki­ais­ta. Tä­hän ajan jak­soon ei osu juh­la­py­hiä, ihan ta­val­lis­ta ar­kea vain. Eräs merk­ki­päi­vä ka­len­te­ris­ta kui­ten­kin löy­tyy: ku­lu­val­la vii­kol­la vie­tet­tä­vä Py­hän Hen­ri­kin muis­to­päi­vä.

Arki­huo­lesi kaikki heitä

Ul­ko­na on juu­ri sen ver­ran lun­ta, et­tä maa on val­koi­nen. Sil­ti se riit­tää juu­ri nyt. Se riit­tää sii­hen, et­tä al­kaa ihan oi­ke­as­ti ym­mär­tä­mään, et­tä jou­lu lä­hes­tyy.

Arki­huo­lesi kaikki heitä

Ul­ko­na on juu­ri sen ver­ran lun­ta, et­tä maa on val­koi­nen. Sil­ti se riit­tää juu­ri nyt. Se riit­tää sii­hen, et­tä al­kaa ihan oi­ke­as­ti ym­mär­tä­mään, et­tä jou­lu lä­hes­tyy.