Rip­pi­kou­lun di­a­ko­ni­a­tun­tia var­ten tu­lee ai­na uu­del­leen mie­tit­tyä sitä, mikä on se olen­nai­nen sa­no­ma, min­kä seu­ra­kun­nan di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä­nä ai­na­kin ha­lu­ai­sin vä­lit­tää rip­pi­kou­lu­lai­sil­le. Huo­maan, et­tä lä­hes kaik­ki aja­tuk­se­ni pyö­ri­vät tuol­loin lä­him­mäi­syy­den ym­pä­ril­lä. Ju­ma­la on an­ta­nut meil­le elä­män, luon­non ja lä­him­mäi­set. Ju­ma­lan rak­kaus mei­hin on tar­koi­tet­tu ja­et­ta­vak­si eteen­päin mui­den ih­mis­ten hy­väk­si.

Lä­him­mäi­syys on toi­sen ih­mi­sen kun­ni­oit­ta­mis­ta ihan vaan sen pe­rus­teel­la, et­tä hän on ih­mi­se­nä ar­vo­kas. Olem­me kaik­ki Ju­ma­lan luo­mia ja sik­si ar­vok­kai­ta. Lä­him­mäi­syys on myö­tä­tun­toa, an­teek­si­an­ta­mis­ta ja toi­ses­ta ajat­te­lua par­hain päin. Se on sitä, et­tä me ei hal­vek­si­ta, kiu­sa­ta, syr­ji­tä tai pu­hu­ta pa­haa toi­sis­tam­me. Ih­mi­se­nä ole­mi­sen tär­keim­piä teh­tä­viä on vä­lit­tää muis­ta ja aut­taa, kun voi­daan.

Rip­pi­kou­lu­lai­sil­le pu­hun aut­ta­mi­sen asen­tees­ta ja sii­tä, mi­ten se li­sää luot­ta­mus­ta ih­mis­ten vä­lil­lä. Kun au­tam­me toi­si­am­me, voim­me pa­rem­min luot­taa myös mui­den apuun. Tämä tuo elä­määm­me tur­val­li­suut­ta. Se, et­tä elä­mäs­sä ei ai­na mene hy­vin, on ihan nor­maa­lia. Se­kin, et­tä kaik­ki ei ai­na mene suun­ni­tel­mien mu­kaan, kuu­luu elä­mään. Vas­toin­käy­mi­set ei­vät ole mu­ka­via, mut­ta ne opet­ta­vat meil­le myö­tä­tun­toa ja an­ta­vat meil­le eväi­tä koh­da­ta vai­keuk­sis­sa ole­via ih­mi­siä eri ti­lan­teis­sa.

Lä­him­mäi­syys pää­see elä­mään kes­kuu­des­sam­me, kun pi­däm­me sitä tär­ke­ä­nä ja vaa­lim­me sitä huo­lel­la. Kaik­ki ih­mi­set ja eri toi­mi­ja­ta­hot ovat täs­sä yh­tä tär­kei­tä. Kirk­ko pi­tää esil­lä Ju­ma­lan rak­kau­den ja ar­mon sa­no­maa. Ruo­ve­si­läi­syys on toi­sis­tam­me huo­leh­ti­mis­ta ja toi­sis­tam­me vä­lit­tä­mis­tä. Tätä on hie­noa ja­kaa jäl­leen en­si vuo­den rip­pi­kou­lu­lai­sil­le.

Her­ra, olet aut­ta­jam­me,

si­nun ovat tai­vas, maa.

Si­nul­ta myös elä­mäm­me

tien ja tar­koi­tuk­sen saa.

Min­kä teem­me ru­koil­len,

si­nuun, Her­ra, us­ko­en,

saam­me jät­tää hal­lin­taa­si,

siu­nauk­seen lu­paa­maa­si. vk. 849;1

Au­li Vie­no­la

di­a­ko­nis­sa