Her­ne­keit­to ja las­ki­ais­pul­lat ovat taas tul­leet täl­tä vuo­del­ta syö­dyik­si. Tuh­ka­ke­si­vii­kos­ta al­kaa tut­tuun ta­paan paas­ton ai­ka.

Paas­tos­sa on kyse hen­gel­li­ses­tä sy­ven­ty­mi­ses­tä. Tätä tu­kee usein kii­rei­sen elä­män­ryt­min rau­hoit­ta­mi­nen, ruo­ka­va­li­on muu­tok­set tai jos­tain muus­ta asi­as­ta luo­pu­mi­nen paas­ton ajak­si.

Oli­pa val­mis­tau­tu­mi­nen sit­ten si­säis­tä tai ul­kois­ta, se aut­taa mei­tä val­mis­tau­tu­maan kris­ti­kun­nan suu­rim­paan juh­laan pää­si­säi­seen.

Kuun­te­lin pod­cas­tia, ni­mel­tä koh­ti py­hää viik­koa, sii­nä nou­si esil­le aja­tus sii­tä, mi­ten me usein vie­täm­me juh­la­py­hiä, ku­ten pää­si­äis­tä jo etu­kä­teen. Jäin miet­ti­mään asi­aa ja näin­hän se usein on, en­nen jou­lua tu­lee ken­ties pop­sit­tua kon­veh­te­ja ja mui­ta herk­ku­ja, sama jut­tu pää­si­äi­sen kans­sa, mäm­mi ja suk­laa­mu­nat löy­tä­vät hy­vin äk­kiä tien­sä suu­hun, ai­na­kin al­le­kir­joit­ta­neel­la. Kui­ten­kin on niin, et­tä mi­ten her­kul­li­sel­ta kaik­ki mais­tuu­kaan, jos en­sin on näh­nyt vai­vaa ja pi­dät­tä­nyt it­sen­sä her­kus­ta. Mi­ten juh­lal­li­sel­ta pää­si­äi­nen­kin tun­tuu, kun en­sin on use­am­man vii­kon ajan hil­jen­ty­nyt sen sa­no­maan, kul­ke­nut kär­si­mys­tie­tä ja vas­ta ajal­laan koit­taa pää­si­äi­saa­mun rie­mu.

Paas­to py­säyt­tää ja aut­taa poh­ti­maan omaa elä­mää. Kuin­ka voi­sin elää pa­rem­min suh­tees­sa Ju­ma­laan, lä­him­mäi­siin ja it­see­ni. Oli­si­ko jo­tain, jos­ta voi­sin ken­ties luo­pua. Voi­sin­ko jät­tää enem­män ti­laa hen­gel­li­syy­del­le, ru­kouk­sel­le, Raa­ma­tun tut­ki­mi­sel­le?

Ta­po­ja paas­to­ta on niin ko­vin mo­nen­lai­sia, konk­reet­ti­sia, fyy­si­siä ja hen­ki­siä, kai­kil­la kui­ten­kin sama pää­mää­rä; mat­ka ar­jes­ta py­hään.

Jos vie­lä et ole löy­tä­nyt omaa ta­paa­si paas­to­ta, ei hä­tää hy­vin en­nä­tät mu­kaan mat­kal­le. Esi­mer­kik­si evl.fi si­vus­tol­ta löy­tyy paas­to­ka­len­te­ri, jota seu­raa­mal­la voit kul­kea läpi paas­ton ai­na pää­si­äi­seen saak­ka.

Toi­vo­tan si­nul­le siu­nat­tua paas­ton ai­kaa.

Mari Pääk­kö­nen

seu­ra­kun­ta­pas­to­ri