Vanhassa testamentissa on lukuisia klassikkokertomuksia, jotka pysyvät ehtymättömän pohdinnan kohteina. Niiden merkitys ei avaudu ensi lukemalla, vaan niitä on tarkoitus kuljettaa mukanaan läpi vuosikymmenten. Ei riitä, että Raamatun kertomus selitetään ulkoapäin asiantuntijan tietotaidolla. Sen oppii ymmärtämään paremmin elämällä ihmisen elämänmatka.
Yksi sellainen on kuuluisa kertomus Jaakobin painista (1. Moos. 32). Minun on heti myönnettävä, että en yritäkään selittää, miksi se puhuttelee minua niin voimakkaasti. Jaakobin sanat ”En päästä sinua, ellet siunaa minua” ovat suoraan siirtyneet hautajaisissa paljon veisattuun virteen 631 Oi Herra jos mä matkamies maan. Useimmat suomalaiset siis käyvät Jaakobin painia laulaessaan: ”En päästä sua, ennen kuin mua käyt siunaamaan.” Ja me kaikki elämän koettelemuksia kohdatessamme.
Jaakobin paini yhdistää meitä salatulla tavalla. Paastonajan viesti on, ettei hengellinen elämä ole vain iloa ja lepoa, vaan myös kamppailua Jumalan kasvojen edessä. Meidän on rohkeasti tunnustettava, että häpeä ja syyllisyys vaivaavat ihmismieltä. Kaipaamme vapautta meitä ahdistavista asioista, erityisesti niistä, joista emme kykene edes puhumaan.
Mikä voisi olla Jaakobin painin perimmäinen tarkoitus? Syyllisyys ja häpeä estävät meitä tulemasta omaksi itseksemme. Sellaisiksi ihmisiksi, joiksi Jumala on meidät tarkoittanut. Jaakobin painissa rukoilemme Jumalan siunausta elämäämme. Voimme käyttää psalmin sanoja: ”Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi” (Ps.25:6).
Jaakobin painin aikana ei ehkä löydä näinkään paljon sanoja mieleensä. Ei ole voimavaroja sanoa muuta kuin: ”Muista minua.” Sanotaan nuo kaksi sanaa ensi sunnuntaina kukin tahoillamme. Tuon pyhäpäivän ikivanha latinankielinen nimi onkin ”reminiscere” eli ”muista minua”. Voit lausua ne Aatoksen sanajumalanpalveluksessa tai rukoushiljaisuudessa kotona. Siunattua paastonajan matkaa sinulle!
Kävin lapsena pyhäkoulussa yhdessä pihan muiden lasten kanssa. Pyhäkouluun minua vetivät magneetin lailla pienet pyhäkoulussa jaettavat kuvat. Muistan erityisen hyvin tunnelmallisen kuvan, jossa Jeesus koputti oveen päästäkseen jonkun kotiin sisälle, ja kuvan, jossa Jeesus kantaa harteillaan pienen pientä karitsaa.
Kävin lapsena pyhäkoulussa yhdessä pihan muiden lasten kanssa. Pyhäkouluun minua vetivät magneetin lailla pienet pyhäkoulussa jaettavat kuvat. Muistan erityisen hyvin tunnelmallisen kuvan, jossa Jeesus koputti oveen päästäkseen jonkun kotiin sisälle, ja kuvan, jossa Jeesus kantaa harteillaan pienen pientä karitsaa.
Lapsena rakastin satua, jossa hiiret hankkivat kelloa kissalle kaulaan, jotta ääni varottaisi niitä kissan tulosta. Hyvä suunnitelma, kukaan vain ei uskaltanut kiivetä kiinnittämään sitä paikalleen. Lopulta tonttu vei kellon niittykukalle, ja niin syntyi kissankello. Nähdessäni kukan kuvittelen mielessäni, millainen sen ääni olisi. Hilkka-Helinä Lappalaisen runossa pohditaan samaa, siinä tavoitetaan täydellisen kesäpäivän tuntu.
Lapsena rakastin satua, jossa hiiret hankkivat kelloa kissalle kaulaan, jotta ääni varottaisi niitä kissan tulosta. Hyvä suunnitelma, kukaan vain ei uskaltanut kiivetä kiinnittämään sitä paikalleen. Lopulta tonttu vei kellon niittykukalle, ja niin syntyi kissankello. Nähdessäni kukan kuvittelen mielessäni, millainen sen ääni olisi. Hilkka-Helinä Lappalaisen runossa pohditaan samaa, siinä tavoitetaan täydellisen kesäpäivän tuntu.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste