Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa on lu­kui­sia klas­sik­ko­ker­to­muk­sia, jot­ka py­sy­vät eh­ty­mät­tö­män poh­din­nan koh­tei­na. Nii­den mer­ki­tys ei avau­du en­si lu­ke­mal­la, vaan nii­tä on tar­koi­tus kul­jet­taa mu­ka­naan läpi vuo­si­kym­men­ten. Ei rii­tä, et­tä Raa­ma­tun ker­to­mus se­li­te­tään ul­ko­a­päin asi­an­tun­ti­jan tie­to­tai­dol­la. Sen op­pii ym­mär­tä­mään pa­rem­min elä­mäl­lä ih­mi­sen elä­män­mat­ka.

Yk­si sel­lai­nen on kuu­lui­sa ker­to­mus Jaa­ko­bin pai­nis­ta (1. Moos. 32). Mi­nun on heti myön­net­tä­vä, et­tä en yri­tä­kään se­lit­tää, mik­si se pu­hut­te­lee mi­nua niin voi­mak­kaas­ti. Jaa­ko­bin sa­nat ”En pääs­tä si­nua, el­let siu­naa mi­nua” ovat suo­raan siir­ty­neet hau­ta­jai­sis­sa pal­jon vei­sat­tuun vir­teen 631 Oi Her­ra jos mä mat­ka­mies maan. Useim­mat suo­ma­lai­set siis käy­vät Jaa­ko­bin pai­nia lau­la­es­saan: ”En pääs­tä sua, en­nen kuin mua käyt siu­naa­maan.” Ja me kaik­ki elä­män ko­et­te­le­muk­sia koh­da­tes­sam­me.

Jaa­ko­bin pai­ni yh­dis­tää mei­tä sa­la­tul­la ta­val­la. Paas­to­na­jan vies­ti on, et­tei hen­gel­li­nen elä­mä ole vain iloa ja le­poa, vaan myös kamp­pai­lua Ju­ma­lan kas­vo­jen edes­sä. Mei­dän on roh­ke­as­ti tun­nus­tet­ta­va, et­tä hä­peä ja syyl­li­syys vai­vaa­vat ih­mis­miel­tä. Kai­paam­me va­paut­ta mei­tä ah­dis­ta­vis­ta asi­ois­ta, eri­tyi­ses­ti niis­tä, jois­ta em­me ky­ke­ne edes pu­hu­maan.

Mikä voi­si ol­la Jaa­ko­bin pai­nin pe­rim­mäi­nen tar­koi­tus? Syyl­li­syys ja hä­peä es­tä­vät mei­tä tu­le­mas­ta omak­si it­sek­sem­me. Sel­lai­sik­si ih­mi­sik­si, joik­si Ju­ma­la on mei­dät tar­koit­ta­nut. Jaa­ko­bin pai­nis­sa ru­koi­lem­me Ju­ma­lan siu­naus­ta elä­määm­me. Voim­me käyt­tää psal­min sa­no­ja: ”Her­ra, sinä olet lau­pi­as, muis­ta mi­nua, osoi­ta iki­ai­kais­ta hy­vyyt­tä­si” (Ps.25:6).

Jaa­ko­bin pai­nin ai­ka­na ei eh­kä löy­dä näin­kään pal­jon sa­no­ja mie­leen­sä. Ei ole voi­ma­va­ro­ja sa­noa muu­ta kuin: ”Muis­ta mi­nua.” Sa­no­taan nuo kak­si sa­naa en­si sun­nun­tai­na ku­kin ta­hoil­lam­me. Tuon py­hä­päi­vän iki­van­ha la­ti­nan­kie­li­nen nimi on­kin ”re­mi­nis­ce­re” eli ”muis­ta mi­nua”. Voit lau­sua ne Aa­tok­sen sa­na­ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa tai ru­kous­hil­jai­suu­des­sa ko­to­na. Siu­nat­tua paas­to­na­jan mat­kaa si­nul­le!