”Mi­nua ei tar­vi­ta tääl­lä.” Näin lau­sui tun­ne­tun kir­jai­li­jan ai­kui­si­käi­nen poi­ka oman elä­män­sä syk­sys­sä. Nuo­ren mie­hen elä­män­tah­to oli hii­pu­nut. Ar­ki tun­tui ole­van tois­tu­vaa har­maut­ta, sel­lais­ta, mitä ei ha­lun­nut koh­da­ta, mitä piti väis­tää.