Olem­me saa­neet kuul­la ilou­u­ti­sen, et­tä naa­lin pe­sin­tä on pit­käs­tä ai­kaa on­nis­tu­nut Suo­mes­sa. Se on hie­noa, ol­koon­kin, et­tä Suo­men naa­li­kan­ta on vain Ruot­sin ja Nor­jan naa­li­kan­nan hän­tä ei­kä eri­tyi­sen uha­na­lai­nen.

Naa­lien tär­ke­ää ra­vin­toa on suur­pe­doil­ta, eri­tyi­ses­ti su­sil­ta, jää­neet haas­kat. Kos­ka näi­tä pe­to­ja ei Suo­mes­sa enää po­ron­hoi­to­a­lu­eel­la käy­tän­nös­sä ole, on naa­lin elä­mä vai­keu­tu­nut maas­sam­me huo­mat­ta­vas­ti. Ny­kyi­nen pe­sin­tä­kin poh­jau­tui kei­no­haas­koi­hin.

Vas­taa­va esi­merk­ki löy­tyy lin­nus­tos­tam­me. Kar­ja­ta­lou­den muu­tos­ten seu­rauk­se­na ovat Suo­mes­sa vä­hen­ty­neet na­ve­tan ta­ka­na hai­se­vat lan­ta­tun­ki­ot. Tämä on vai­kut­ta­nut suu­res­ti kär­päs­ten mää­rään, ja sitä kaut­ta ro­mah­dut­ta­nut käy­tän­nös­sä kaik­kien lin­tu­kan­to­jen ko­koa.

Täs­sä muu­ta­ma esi­merk­ki sii­tä, mi­ten suu­res­ti ih­mi­nen vai­kut­taa ym­pä­ril­lään ole­vaan luon­non elä­mään ja muut­taa sii­tä. Myös tie­dos­ta­mat­taan. Sik­si mei­dän on syy­tä ot­taa hy­vin va­ka­vas­ti Luo­jal­ta saa­mam­me teh­tä­vä vil­jel­lä ja var­jel­la elä­mää lä­hel­lä ja kau­ka­na.

Mei­dän on syy­tä vil­jel­lä, em­me voi luot­taa sii­hen, et­tä ai­na löy­tyy kaik­kea kau­pan pa­kas­te­al­taas­ta. Sen si­jaan mei­dän on pa­rem­min ym­mär­ret­tä­vä, mis­tä ruo­ka oi­ke­as­taan tu­lee lau­ta­sel­lem­me. Si­ten me osaam­me myös ar­vos­taa ja kun­ni­oit­taa elol­lis­ta ym­pä­ril­läm­me.

Mei­dän on myös var­jel­ta­va elä­mää, kat­soa et­tem­me ty­pe­ryy­des­säm­me, ajat­te­le­mat­to­muu­des­sam­me tai ah­neuk­sis­sam­me tee sel­lais­ta, joka sä­tei­lee laa­jas­ti ja pit­käl­le ra­vin­to­ket­jus­sam­me. Myös sel­lai­sil­la te­oil­la, jot­ka ei­vät koh­dis­tu luo­ma­kun­taan suo­raan, ku­ten alun esi­mer­kit to­dis­ta­vat. Se on mei­dän eri­tyi­nen vas­tuum­me.

Se on kui­ten­kin myös mei­dän hy­vin­voin­tim­me tae, sil­lä ky­sees­sä on myös elä­män pe­rus­to­tuus. Vain sen sy­väl­lä ym­mär­ryk­sel­lä voi to­teu­tua vir­ren 59 sa­nat: ”Nä­läs­tä var­je­le Her­ram­me, siu­naa kyl­vä­jät maam­me.”