Ter­hi Ad­ler, ker­ro hiu­kan it­ses­tä­si sar­ja­ku­va­tai­tei­li­ja­na!

– Sar­ja­ku­va­tai­tei­li­ja­na olen ko­keel­li­nen ja ko­kei­lun­ha­lui­nen, tyk­kään lei­ki­tel­lä sar­ja­ku­val­le ja pai­ne­tuil­le jul­kai­suil­le omi­nai­sil­la ker­ron­nan kei­noil­la. Olen ute­li­as. Sar­ja­ku­vie­ni si­säl­tö taas on osit­tain au­to­fik­tii­vis­tä, eli am­men­nan ta­pah­tu­mia hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta elä­mäs­tä­ni nii­tä hie­man muu­tel­len; to­tuus on toi­si­naan ta­rua ih­meel­li­sem­pää! Ker­to­muk­set kes­kit­ty­vät ih­mis­suh­tei­siin ja ar­keen, ja ajat­te­len et­tä ih­mis­ten on help­po sa­mas­tua ta­ri­noi­hin.

Mil­lais­ta te­os­ta työs­tät Vin­han vii­kol­la?

– Työs­tän sar­ja­ku­va­te­os­ta, joka kä­sit­te­lee ih­mis­suh­tei­ta, mie­len­ter­veyt­tä ja ai­kam­me il­mi­öi­tä pää­hen­ki­lö-Li­lin ja hä­nen kämp­pis­ten­sä (kis­sa ja huo­ne­kas­vi) kaut­ta. Al­bu­mi koos­tuu no­vel­li­muo­toi­sis­ta ta­ri­nois­ta, jot­ka lei­kit­te­le­vät eri tyy­leil­lä: mu­ka­na on niin sa­dun ele­ment­te­jä kuin tun­ne-elä­män in­fog­ra­fiik­kaa­kin.

Mil­loin kir­ja­si val­mis­tuu?

– Toi­voi­sin sen val­mis­tu­van vuon­na 2026, mut­ta ai­ka on tiu­kil­la sil­lä työs­tän al­bu­mia mui­den töi­den ohes­sa!

Re­si­dens­si­työs­ken­te­lyn pa­ras an­ti?

– Se, et­tä on saa­nut kes­kit­tyä tä­hän yh­teen pro­jek­tiin ker­ral­laan, ja pääs­syt jo piir­tä­mään osaa ta­ri­nois­ta!

Yl­lät­ti­kö Ruo­ve­si tai jo­kin asia vii­kon ura­kas­sa­si?

– En ole en­nen käy­nyt Ruo­ve­del­lä en­kä tien­nyt sii­tä pal­jo­a­kaan, mut­ta olen op­pi­nut et­tä tääl­lä on pal­jon kult­tuu­ri­pe­rin­net­tä sekä uut­ta elä­mää. Re­si­dens­si­a­jal­le­ni sat­tui esi­mer­kik­si Vin­han jär­jes­tä­mä nais­ten­päi­vän Mo­no­dis­ko, joka oli haus­ka yl­lä­tys. Olen tääl­lä kak­si viik­koa ja oma työs­ken­te­ly­ni on yl­lät­tä­nyt vain po­si­tii­vi­ses­ti. Se on läh­te­nyt hy­vin käyn­tiin, vaik­ka aloin­kin piir­tää eri ta­ri­naa kuin oli alun­pe­rin tar­koi­tus.

Mikä on saa­nut si­nut iloi­sek­si?

– Ih­mi­set tääl­lä ovat ol­leet to­del­la mu­ka­via ja vie­raan­va­rai­sia. On myös ol­lut kiva tu­tus­tua re­si­dens­si­to­ve­ri Pau­la Mä­ke­läi­seen, joka oli tääl­lä kir­joit­ta­mas­sa. Toi­saal­ta on ol­lut hie­noa, et­tä on omaa rau­haa ja ti­laa hen­git­tää; sitä oi­ke­as­taan läh­din re­si­dens­sis­tä ha­ke­maan­kin. Kun saa ir­rot­tau­tua omas­ta ar­jes­ta, on hel­pom­pi kes­kit­tyä luo­vaan työ­hön.

Mitä lu­ke­mis­ta on ol­lut Vin­has­sa yö­pöy­däl­lä­si?

– Re­si­dens­si­huo­neen kir­ja­hyl­lys­tä löy­tyi Olaus Mag­nus Got­huk­sen Poh­jois­ten kan­so­jen his­to­ria: Suo­mea kos­ke­vat ku­vauk­set, joka on alun­pe­rin kir­joi­tet­tu vuon­na 1555. Tämä kiin­nos­ti sik­si, et­tä se liit­tyy toi­seen kir­jap­ro­jek­tii­ni Suo­men myrk­ky­kas­veis­ta, van­hois­ta us­ko­muk­sis­ta ja pa­ran­ta­mis­pe­rin­tees­tä. Toi­nen on mu­kaa­ni ot­ta­ma Si­nik­ka Pii­pon Kas­vien maa­gi­nen maa­il­ma. Kar­tu­tan tut­ki­muk­si­a­ni, sil­lä kir­joi­tan ja ku­vi­tan kir­jan it­se.

Mikä on si­nul­le vas­ta­pai­noa kir­joit­ta­mi­sel­le ja piir­tä­mi­sel­le?

– Tyk­kään ta­sa­pai­not­taa pöy­dän ää­res­sä is­tu­mis­ta ul­koi­lul­la ja lii­kun­nal­la. Tääl­lä­kin olen pääs­syt joo­gaa­maan, pait­si omas­sa huo­nees­sa, myös Soin­tu­las­sa. Kun pari päi­vää sit­ten oli vie­lä lu­met­to­mat tiet, pyö­räi­lin tän­ne Ori­ve­den juna-ase­mal­ta. Tar­koi­tuk­se­na­ni oli­si pääs­tä vie­lä käy­mään ai­na­kin Hel­ve­tin­jär­ven kan­sal­lis­puis­tos­sa, sil­lä luon­nos­sa oles­ke­lu on eh­kä tär­kein­tä hen­gen­ra­vin­toa. On myös ol­lut mu­ka­va tu­tus­tua uu­siin ih­mi­siin ja vaih­taa hei­dän kans­saan aja­tuk­sia!