San­na Sei­ko Salo on Vin­han re­si­dens­sin suur­ku­lut­ta­ja. Hän on ol­lut kir­joit­ta­mas­sa kir­ja­kau­pan ylä­ker­ras­sa tänä vuon­na jo pe­rä­ti nel­jäs­ti.

– Mä huo­ma­sin, et­tä en enää osaa kir­joit­taa kir­jo­ja ko­to­na. Se tun­tuu nyt vaan muu­ten­kin toi­mi­van par­hai­ten, et­tä mä teen kir­jat täm­möi­sis­sä purs­keis­sa.

Al­ku­vuon­na työn al­la oli kir­ja ruo­ve­si­läi­sil­le hy­vin tu­tus­ta mie­hes­tä, Ruo­ve­den ke­sä­a­suk­kaas­ta, vuo­ri­neu­vos Kari Nei­li­mos­ta. Hä­nen elä­mä­ker­tan­sa Stra­te­gi, Kari Nei­li­mon ura ja elä­mä jul­kais­tiin lo­ka­kuus­sa.

Kari Nei­li­mo pyy­si Sa­loa elä­mä­ker­tu­rik­seen kos­ka oli ihas­tu­nut tä­män sä­vyyn kir­joit­taa.

– Hän ei ha­lun­nut elä­mä­ker­ras­taan laa­jen­net­tua cv:tä.

Salo ha­lu­aa, et­tä kir­jois­sa ai­na kuu­luu ih­mis­ten oma ää­ni ja te­kee sen eteen pe­rus­teel­lis­ta taus­ta­työ­tä.

– Jot­ta pää­see tu­tuk­si, syn­tyy luot­ta­mus ja pää­see oi­keil­le läh­teil­le, sii­hen me­nee noin vuo­si. Mä kut­sun it­se­ni ky­lään. Tääl­lä­kin ol­tiin Ruo­ve­del­lä Nei­li­moi­den kak­ko­sa­sun­nol­la.

Salo te­kee elä­mä­ker­to­ja vain ih­mi­sis­tä joi­den ta­ri­nat kiin­nos­ta­vat hän­tä it­se­ään­kin ja jois­ta voi myös op­pia.

– Ka­rin ta­pauk­ses­sa ta­lous­puo­li oli sel­lai­nen, hän va­lot­taa

Nei­li­mon elä­män­ker­ta ei ete­ne ai­ka­jär­jes­tyk­ses­sä, kos­ka se ei Sa­lon mie­les­tä ole ai­na kiin­nos­ta­vin­ta.

– Tyk­kään läh­teä liik­keel­le sii­tä, mis­sä on se kai­kis­ta kiin­nos­ta­vin kään­ne.

Nei­li­mon kir­jan te­ke­mi­ses­sä oli oi­ke­as­taan vain yk­si on­gel­ma, kaik­ki ni­mit­täin vain ylis­ti­vät tätä. Salo ha­lu­si kui­ten­kin löy­tää myös sä­rö­jä, jot­ka te­ki­si­vät kir­jas­ta kiin­nos­ta­van. Nii­tä­kin lo­pul­ta löy­tyi.

– Kun ihan vii­me met­reil­lä pää­sin hä­nen vai­mon­sa kans­sa jut­te­le­maan, siel­tä al­koi val­je­ta, mi­ten kaik­ki on ol­lut mah­dol­lis­ta.

Salo ker­too avoi­mes­ti ha­lu­a­van­sa kir­joit­taa kou­kut­ta­vas­ti, kos­ka sa­mas­ta huo­mi­os­ta kil­pai­lee niin moni ka­na­va. Se tar­koit­taa sik­si ly­hyi­tä lu­ku­ja ja kiel­tä, jota on myös help­po lu­kea.

Tyk­kään läh­teä liik­keel­le sii­tä, mis­sä on se kai­kis­ta kiin­nos­ta­vin kään­ne.

Pa­lau­te Stra­te­gis­ta on ol­lut hyvä. Eri­tyi­sen hie­noa oli pääs­tä Kaup­pa­leh­ti Op­ti­on tä­män vuo­den par­hai­den ta­lous­kir­jo­jen jouk­koon. Op­ti­on jou­lu­kuun nu­me­ros­sa heh­ku­tet­tiin: "Stra­te­gi me­nee suo­raan asi­aan ja ku­vaa na­pa­kas­ti, kuin­ka yli­o­pis­to­mie­hes­tä tuli osuus­kun­ta­mies. Kari Nei­li­mo oli jo eden­nyt pit­käl­le aka­tee­mi­sel­la ural­laan, kun hä­net kaa­pat­tiin osuus­liik­keen hal­lin­to­neu­vos­toon ja koh­ta jo SOK:n pää­joh­ta­jak­si. Nei­li­mon val­ta­kau­si osuus poik­keuk­sel­li­sen kiin­nos­ta­vaan ke­hi­tys­jak­soon ja täs­tä kum­pu­aa myös Stra­te­gin jän­nit­tä­vyys."

San­na Sei­ko Salo ker­too ole­van­sa puo­lik­si kir­jai­li­ja, puo­lik­si yrit­tä­jä. Hä­nel­lä on oma yri­tys, joka te­kee yri­tys­ta­ri­noi­ta, pal­ve­lu­muo­to­kon­sul­toin­tia ja men­to­roin­tia.

Elä­mä­ker­to­ja hän on Nei­li­mo mu­ka­na lu­kien kir­joit­ta­nut nyt kol­me.

En­sim­mäi­nen oli muo­toi­li­ja­y­rit­tä­jä Tea Lat­va­lan ta­ri­na, toi­nen elä­mä­ker­ta pul­lin­ki­a­ree­noil­ta tu­tus­ta yrit­tä­jäs­tä Pek­ka Her­le­vis­tä.

Kir­jat ja nii­den koh­teet ovat ol­leet hy­vin eri­lai­sia. Sel­lai­nen on myös pa­ras­ta ai­kaa työn al­la ole­va kir­ja Lau­ra Här­mäs­tä ja piik­ki­kam­mos­ta.

Här­mä on free­lan­cer la­bo­ra­to­ri­o­hoi­ta­ja ja kuu­lee pen­kis­sään pal­jon asi­ak­kai­den elä­män­ta­ri­noi­ta.

– Ja se piik­ki­kam­mo liit­tyy sii­hen, et­tä hä­nel­lä on it­sel­lään val­ta­va piik­ki­kam­mo, mut­ta hän on sa­maan ai­kaan myös pa­ras hen­ki­lö opas­ta­maan pel­ko­po­ti­lai­ta. Ja kun men­nään konk­reet­ti­ses­ti ihon al­le, mitä se meis­tä ih­mi­sis­tä pal­jas­taa, mi­ten käy­tös muut­tuu, kun ku­lis­sit ti­pah­ta­vat, va­lot­taa Salo kir­jan si­säl­töä.

Piik­ki­kam­mo on kir­jai­li­jan it­sen­sä mie­les­tä enem­män­kin to­si­ta­ri­na kuin elä­mä­ker­ta. Kir­jan lop­pu­vii­laus teh­dään tie­ten­kin Vin­hal­la.

– Me so­vit­tiin jo, et­tä tu­len, mut­ta en vie­lä ke­ren­nyt kat­soa viik­koa. Var­mas­ti­kin al­ku­ke­vääs­tä.

Sanna Seiko Salo ostaa aina uuden hatun, kun kirja vaihtuu. Lierihattu kuuluu vielä Neilimo-kirjan aikaan, vaikka työn alla onkin jo uusi kirja piikkikammosta.

Anu Kuivasmäki

Jou­lua Tam­pe­reel­la asu­va San­na Sei­ko Salo ai­koo viet­tää per­hei­neen isän­sä luo­na Lep­pä­lah­des­sa.

– Siel­lä on pal­ju, sau­na ja kink­ku! Me vie­dään us­ko­ma­ton juus­to­lau­ta­nen. Ja is­kä hoi­taa lo­put.

Uu­si vuo­si on puo­les­taan ol­lut use­as­ti jon­kun pro­jek­tin pää­tös. Nyt sel­lais­ta ei ole, jo­ten jo­tain täy­tyy ke­hi­tel­lä. Sel­lai­nen voi­si ol­la esi­mer­kik­si pöy­tä­laa­ti­kos­sa pit­kään mu­hi­neen ro­maa­ni­kä­si­kir­joi­tuk­sen eteen­päin saat­ta­mi­nen. Mui­ta­kin pro­jek­te­ja on ke­hit­teil­lä.

Salo myön­tää au­liis­ti, et­tä Vin­han re­si­dens­si­vii­koil­la on ol­lut rat­kai­se­va mer­ki­tys hä­nen vii­meis­ten kir­jo­jen­sa syn­nyt­tä­mi­ses­sä.

– Niin to­del­la voi­daan sa­noa. Ja toi­vot­ta­vas­ti myös jat­kos­sa, kos­ka nyt mä olen löy­tä­nyt it­sel­le­ni täm­möi­sen sys­tee­min, mikä toi­mii. In­si­nöö­ri­nä tyk­kään vi­rit­tää sys­tee­me­jä. Ihan sel­ke­äs­ti vii­kos­sa saa teh­tyä pa­rin kuu­kau­den hom­mat. Nämä kir­jat saa nyt sit­ten tul­la täl­lä tyy­liin.