Kir­jai­li­ja Mai­ja Ka­jan­to kävi Vin­han jou­lu­mark­ki­noil­la ker­to­mas­sa uu­sim­mas­ta kir­jas­taan Kaar­de­mum­ma­jou­lu.

Se on Kah­vi­la Koi­vu -kir­jat­ri­lo­gi­an vii­des kir­ja. Ka­jan­to ker­too, et­tä kol­mes­ta tuli vii­si, kos­ka en­sim­mäi­set os­ta Kor­va­puus­ti­ke­sä ja Taa­te­li­tal­vi sai­vat suu­ren suo­si­on. Kun hän al­koi kir­joit­taa sar­jan kol­mat­ta ja vii­mei­sek­si aja­tal­tua kir­jaa, kus­tan­ta­ja pyy­si vie­lä nel­jät­tä, jo­kai­sel­le vuo­de­na­jal­le oman­sa. Jou­lu tuli sit­ten ikään kuin kau­pan pääl­le, jou­lu­lah­ja­na lu­ki­joil­le.

– Ja jou­lu­han on vä­hän kuin oma vuo­de­nai­kan­sa, heit­tää Ka­jan­to.

Nyt sar­ja on to­del­la pää­tök­ses­sään, vaik­ka kuu­lem­ma ka­ve­rit ovat Ka­jan­nol­ta ky­sel­leet et­tä kai sit­ten tu­lee vie­lä Pas­ta­pää­si­äi­nen ja Jal­lu­ju­han­nus.

Ka­jan­to kui­ten­kin sa­noo, et­tä nyt on tul­lut ai­ka ero­ta kah­vi­lan vä­es­tä. En­si ke­vää­nä on tu­los­sa uu­den sar­jan al­kuo­sa. Ta­pah­tu­ma­paik­ka­na on pik­ku­kau­pun­gin pe­su­la, pal­jas­taa Ka­jan­to.

Pe­su­laan tuo­daan juh­la­pu­ku­ja ja hää­pu­ku­ja. Mitä voi unoh­taa tak­kien tas­kuun, mik­si joku tuo la­ka­nan­sa pe­su­laan?

– Jäi miet­ti­mään, mikä oli­si re­a­lis­ti­nen ta­pah­tu­ma­paik­ka, ja ei lii­an idyl­li­nen. Pe­su­lan voi si­sus­taa mil­lä ta­val­la ta­han­sa. Sin­ne tuo­daan juh­la­pu­ku­ja ja hää­pu­ku­ja. Mitä voi unoh­taa tak­kien tas­kuun, mik­si joku tuo la­ka­nan­sa pe­su­laan? Pe­su­las­sa on val­mii­ta juo­nen­kään­tei­tä, asi­oi­ta joi­hin voi tart­tua. Kah­vi­la Koi­vun pöy­tien ää­reen ih­mi­set löy­si­vät ihan iha­nas­ti. Toi­vot­ta­vas­ti he tu­lee kat­so­maan, min­kä­lais­ta li­ka­pyyk­kiä voi­daan pes­tä siel­lä pe­su­las­sa, hän sa­noo.

Maija Kajanto (vas.) oli Satu Sirkiän haastateltavana lauantaina Vinhan kirjakaupan joulutorilla.

Sirkku Somero

Mai­ja Ka­jan­to ker­too, et­tä yö­pöy­däl­lä lu­et­ta­va­na on Vir­pi Hä­meen-Ant­ti­lan Syn­nyin­maa-sar­jan toi­nen osa Myö­häi­nen ke­vät.

– Se on tosi hyvä! Suo­sit­te­len lah­jak­si mo­nen eri ikäi­sil­le. It­se oli hy­vin otet­tu, kun mun kah­dek­san­kymp­pi­nen isä­ni kuun­te­li sen ja oli ko­vas­ti ty­kän­nyt, kom­men­toi Ka­jan­to.

Ke­vy­em­mäs­tä feel good -kir­jois­ta hän suo­sit­te­lee Lii­na Put­ko­sen Unoh­det­tu­jen unel­mien kir­jas­ton toi­nen osa Va­ras­tet­tu­jen het­kien puu­tar­ha.

– Tosi tun­nel­mal­li­nen ja idyl­li­nen, sii­nä pää­see jou­lu­fii­lik­sil­le.

Yö­pöy­däl­lä lu­et­ta­va­na on Vir­pi Hä­meen-Ant­ti­lan Syn­nyin­maa-sar­jan toi­nen osa Myö­häi­nen ke­vät.

Ka­jan­to ker­too, et­tä oma kym­men­vuo­ti­as poi­kan­sa on hu­rah­ta­nut hö­per­san­ka­rei­hin.

– Er­nest Law­so­nin kir­ja­sar­ja Hö­per­san­ka­rit siis. Uu­si osa pää­tyy pu­kin­kont­tiin pal­jas­taa Ka­jan­to.

Jal­ka­pal­loi­li­ja Mar­cus Rash­for­dil­ta on tul­lut uu­si osa Aa­mu­pa­la­po­ruk­ka-sar­jaan.

– Sitä suo­sit­te­len lah­jak­si pie­nil­le kou­lu­lai­sil­le ja jal­ka­pal­lon pe­laa­jil­le.

Jou­lua Mai­ja Ka­jan­to ker­too viet­tä­vän­sä Mik­ke­lis­sä anop­pi­las­sa ja ta­pa­nin­päi­vää omien van­hem­pien luo­na Hä­meen­lin­nas­sa.

Yk­si tär­keä, vä­hän eri­lai­nen oma jou­lu­pe­rin­ne hä­nen su­vul­laan on aa­ton aa­ton jou­lu­sau­na, joka ei vält­tä­mät­tä ole juu­ri aa­to­naat­to­na, vaan so­pi­va­na het­ke­nä lä­hel­lä jou­lua.

– Van­hem­pa­ni läm­mit­tä­vät ran­ta­sau­nan mei­dän ke­sä­pai­kal­la. Me men­nään sin­ne isol­la po­ru­kal­la, on nais­ten ja mies­ten sau­nat erik­seen. Sit­ten pais­te­taan tak­ka­mak­ka­raa ja lei­ki­tään tont­tu­leik­ke­jä – sii­tä koi­tuu jo­ka­vuo­ti­nen myö­tä­hä­peä, joka täy­tyy vain sie­tää, nau­raa Ka­jan­to.

– Niin kuin par­haat tra­di­ti­ot, se täy­tyy vaan jak­saa läpi. Niin mei­dän jou­lu ai­na al­kaa ja se on oi­ke­as­ti tär­keim­mäs­tä pääs­tä.