Tu­le­val­la vii­kol­la Vir­tain ja Ruo­ve­den seu­ra­kun­ta­päät­tä­jät ovat va­lin­nan edes­sä ää­nes­tet­tä­es­sä seu­ra­kun­ta­lii­tok­ses­ta. Kim­mo Huil­la maa­la­si vä­rik­käin sa­na­kään­tein uh­ka­ku­via. Kir­joi­tuk­ses­sa asi­at oli­vat tar­koi­tus­ha­kui­ses­ti su­loi­ses­ti se­kai­sin.

It­se nos­tan kä­te­ni liit­ty­mi­sen puo­les­ta ai­van sa­mois­ta syis­tä, kuin Huil­la vaa­ti it­se­näi­se­nä py­sy­mis­tä. Kir­kon, seu­ra­kun­nan ja kai­ken kris­til­li­sen toi­min­nan yti­mes­sä ovat yh­tei­söl­li­syys, osal­li­suus ja jouk­koon kuu­lu­mi­sen ko­ke­mus. Nämä ovat kaik­ki­na ai­koi­na ol­leet pai­kal­li­sia ja tu­le­vat ole­maan. Ar­mo, rak­kaus, us­ko tai Py­hän ko­ke­mus ei yli­päät­tään ta­pah­du or­ga­ni­saa­ti­on hal­lin­nos­sa vaan sy­dän­ten ta­sol­la. Piis­pa Mat­ti Repo tii­vis­ti aja­tuk­sen­sa hal­lin­tou­u­dis­tuk­ses­ta ra­di­on ky­se­ly­tun­nil­la seu­raa­vas­ti: ”Seu­ra­kun­ta jat­kaa elä­mään­sä ja voi vaa­lia oma­lei­mai­suut­ta, omaa jat­ku­vuut­ta ja omaa iden­ti­teet­tiä jat­kos­sa­kin, vaik­ka hal­lin­to nos­tet­tai­siin ylem­mäl­le ta­sol­le use­am­man seu­ra­kun­nan kans­sa.”

Pie­ni ei ole ai­na pa­ras. Pie­nes­sä yk­si­kös­sä yh­den työn­te­ki­jän har­teil­la on mo­nen­lais­ta teh­tä­vän­ku­vaa. Työn re­pa­lei­suu­den tai mää­rän uu­vut­ta­es­sa or­ga­ni­saa­ti­os­sa ei ole si­jais­ta, työ­ai­ka voi ol­la osa-ai­kai­nen, työ­tä ei voi ja­kaa kol­le­gi­aa­li­ses­ti ja työn suun­nit­te­lu ja to­teu­tus ovat yh­den hen­ki­lön lah­jo­jen va­ras­sa. Työn­te­ki­jöi­tä on yhä vai­ke­am­pi saa­da. Tä­män to­del­li­suu­den kans­sa on elet­ty Ylä-Pir­kan­maan seu­ra­kun­nis­sa jo kau­an.

La­ki­sää­tei­set toi­min­not (ju­ma­lan­pal­ve­luk­set, di­a­ko­nia, rip­pi­kou­lut) ovat seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jöi­den or­ga­ni­soi­maa toi­min­taa, mut­ta mi­kään niis­tä ei toi­mi il­man va­paa­eh­toi­sia ja osal­lis­tu­jia. Kirk­ko­kuo­ro, isos­toi­min­ta, di­a­ko­ni­an lu­kui­set va­paa­eh­toi­suu­den muo­dot sekä ai­kuis­työ ko­ko­nai­suu­des­saan pii­rei­neen ja ta­pah­tu­mi­neen ovat jat­kos­sa­kin juu­ri niin lä­hel­lä mei­tä kuin vain seu­ra­kun­ta­lais­ten mää­rä ja ak­tii­vi­suus mah­dol­lis­ta­vat. Tyh­jil­le sei­nil­le ei kan­na­ta lau­laa tai saar­na­ta. Ko­ko­ai­kai­set työn­te­ki­jät yh­den esi­mie­hen ja ka­len­te­ri­oh­jel­man alai­suu­des­sa ovat seu­ra­kun­ta­läh­töis­tä lä­hi­kirk­ko­toi­min­taa.

Seu­ra­kun­ta voi ko­koon­tua sa­nan kuu­loon ja yh­tei­seen ru­kouk­seen mitä eri­lai­sem­piin paik­koi­hin. Vir­tain seu­ra­kun­nan Yo­u­Tu­be-ka­na­val­la täs­tä on pal­jon esi­merk­ke­jä. Sa­nan ju­lis­tus ja pien­pii­rit ei­vät ole kiin­ni hal­lin­to­ra­ken­tees­ta, ni­mes­tä tai lo­gos­ta. Ää­nes­tän sen puo­les­ta, et­tä mi­nun ve­ro­ra­hois­ta­ni me­nee mah­dol­li­sim­man pie­ni osuus hal­lin­toon ja työ­lää­seen pa­pe­rin pyö­ri­tyk­seen. – Huil­lan eh­dot­ta­man kirk­ko­ve­ne -lo­gon jät­täi­sin edel­leen pul­pet­tien kan­siin.

Sir­pa Ilk­ka-Aho­la

Vir­tain kirk­ko­val­tuus­ton vara pj.

toi­mi­nut di­a­ko­ni­na useis­sa lii­tos­seu­ra­kun­nis­sa