– Va­hin­gos­sa. Olin Noi­ta­kä­rä­jä­päi­vä­nä to­ril­la jär­jes­tyk­sen­val­vo­ja­na, ja il­lal­la yk­si työn­te­ki­jä lait­toi mul­le tääl­tä vies­tiä Fa­ce­boo­kin Mes­sen­ge­ris­sä: ”Moi, kuu­lin et­tä sul­la on jär­jes­tyk­sen­val­vo­ja­kort­ti, tuut­ko nyt heti töi­hin?” Mä olin en­sin vä­hän, et­tä mikä hom­ma. Ajat­te­lin, et­tä okei. Olin sen il­lan täs­sä järk­kä­ri­nä. Ku­kaan ei sa­no­nut eri­tyi­sem­min, mitä muu­ta pi­tää teh­dä, mut­ta otin oh­jat omiin kä­siin. Ru­pe­sin lait­ta­maan tis­ke­jä ja blok­ka­sin. Ra­vin­to­la­pääl­lik­kö tuli ky­sy­mään, on­ko mul­la ko­ke­mus­ta täs­tä alas­ta. Sa­noin, et­tä olen val­mis­tu­nut tar­joi­li­jak­si jo va­jaa 10 vuot­ta sit­ten ja teh­nyt alan hom­mia yh­tä kau­an, ja mul­la on baa­ri­mes­ta­rin tut­kin­to. Ra­vin­to­la­pääl­lik­kö ky­syi, tu­len­ko tän­ne vuo­ro­e­si­mie­hek­si. Sa­noin, et­tä en, olen yrit­tä­nyt ra­vin­to­la-alan hom­mis­ta pois, mut­ta kai mä tääl­lä voin vä­hän jo­tain teh­dä. Olin tääl­lä het­ken ai­kaa ja jät­täy­dyin mun toi­ses­ta pää­työs­tä pois. Olin opis­kel­lut uu­den am­ma­tin rek­ka­kus­kik­si, ajoin tak­sia ja yh­dis­tel­mä­rek­kaa. Va­hin­gos­sa pää­dyin Kan­ta­kie­va­riin ta­kai­sin ra­vin­to­la-alal­le, mut­ta en suin­kaan lo­pul­li­ses­ti pois­tu­nut rek­ka­hom­mis­ta.