Várbalogissa, unkarilaisessa pikkukylässä, jossa minulla on pieni talo, asuu, tai asui, toinenkin skandinavinen perhe: ruotsalainen Rolf ja hänen suomalainen vaimonsa Riitta. He ovat oikeastaan jo muuttaneet takaisin Ruotsiin, jossa ovat aiemmin asuneet, mutta taloaan he eivät ole vielä myyneet. Riitta tulee silloin tällöin hoitamaan talon puutarhaa, Rolf pysyttelee Tukholmassa.
Saatuani toisen koronapiikin ajoin heti Unkariin; kevät oli jo pitkällä, ruoho odotti leikkaamista ja puutarhaa piti raivata talven jäljiltä. Työtä riitti enemmän kuin jaksoin tehdä, mutten voi ottaa ketään avukseni Wienistä, koska rajan saavat ylittää vain ne, joilla oli kakkosasunto Unkarissa. Kylästä on vaikea löytää puutarhatyöntekijöitä, teen siis itse sen, minkä jaksan.
Olin juuri leikkaamassa pensaita kadun puolella, puutarha-aidan ulkopuolella, kun viereeni pysähtyi rollaattoria käyttävä vanha valkotukkainen nainen, joka tervehti ja alkoi innokkaasti selittää jotakin. Sanoin hänelle anteeksipyytävästi, että unkarin taitoni on vähän heikko, mutta sitä hän ei tuntunut kuulevan, vaan jatkoi puhettaan. Keskityin kuuntelemaan, mitä hän sanoi, ja kas, ymmärsinhän minä sen:
“Voi, on se surullista, että se sisarenne mieskin sitten kuoli!“ – vapaa suomennos mummun puhetulvasta.
Tajusin, että hän puhui Rolfista, joka ei ole pariin vuoteen käynyt Várbalogissa; se minulle taas oli ennestään tuttua, että meitä, Riittaa ja minua, luullaan sisaruksiksi, kaksi vaaleaa, samaa ikäluokkaa olevaa suomalaista naista.
Selitin mummulle, ettei Rolf ole kuollut, hän vain pysyttelee Ruotsissa, varsinkin nyt korona-aikaan, kun ei ruotsalaisten matkustamista muihin maihin oikein katsota hyvällä silmällä. Ruotsissa on ongelmia koronan kanssa.
“Jaa, onko hän sairastunut koronaan?“
“Ei Rolf ole sairastunut koronaan, mutta Ruotsissa sitä on aika paljon“, sanoin ja lisäsin, että vaikka me molemmat, Riitta ja minä, olemme suomalaisia, niin sisaruksia me emme silti ole.
Tuskin mummu sitä muistaa, kuin kertoo naapurilleen uutisia. Toivottavasti muistaa edes sen, että Rolf on elossa.
“Jaa niinkö, elossa? Mutta sellaista täällä puhutaan, että kuollut on!“, mummu mutisi, ennen kuin lähti jatkamaan matkaansa.
Pikkukylässä pikkukylän juorut. Kapakkakin on kiinni, korjaus kuolinuutiseen ei pääse leviämään.
Olin ylpeä itsestäni: juttelin mummun kanssa sujuvasti unkariksi! Avainoivallus oli, että muistin sanan ´hal´ tarkoittavan paitsi ´kalaa´ myös ´kuolemista´!
“Rolf nem hal!“
Várbalog 14.5.2021
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste