Liisa Paarlahden kesät kuluivat perheen, lasten ja lastenlasten kanssa Jäminkipohjan mökillä. Hän on kirjan Mummu, johon kaikki kesätekeminen peilautuu kirjassa.
Koko elämän mummusta syntyi juhlakirja
Liisa Paarlahti (s.16.1.1935) on viettänyt kuusikymmentä vuotta kesiään Jäminkipohjassa.
90-vuotispäivän lähestyessä hänen läheisilleen syntyi ajatus juhlistaa Mummun pitkää taivalta kirjalla. Syntyi teos Harjasta maailmalle: kirjoituksia Liisa Tellervosta ja siitä läheltä. Sen kirjoittajina ovat Liisa Tellervon lapset ja lapsenlapset, miniä ja pikkusisko. Kirjan on toimittanut Liisan Tellervon poika Teemu Paarlahti.
Kirja ei ole elämäkerta eikä muistelmat, vaan juhlakirja: alaotsikkonsa mukaisesti kirjoituksia Liisa Tellervosta ja siitä läheltä. Läheisten muistoja eletystä elämästä. Yhteisöllisyydestä, vanhemmuudesta, isovanhemmuudesta, välittämisestä ja rakkaudesta.
Kirja ei ole elämäkerta eikä muistelmat, vaan juhlakirja.
Monet tiet ovat tuoneet Jäminkipohjaan.
– Tulihan niitä kesiä vietettyä, Liisa Tellervo itse summasi kulunutta tammikuussa 2025 Tampereella.
Erityisesti lastenlasten muistoissa mökki Jäminkipohjassa näyttäytyy kesäparatiisina. Lauttarannaksi ristitty palsta tuli perheen omistukseen 1961 ja vuosikymmenen puolivälissä sille nousi edelleen käytössä oleva mökki.
Myös Liisa Tellervon appivanhemmat Aili ja Yrjö Paarlahti asuivat tuohon aikaan muutaman sadan metrin päässä samassa mäessä.
Liisa Tellervo oli työssä kieltenopettajana Tampereella ja perhe asui siellä, mutta valtaosa kesistä kului Jäminkipohjassa, eläköitymisen myötä 1990-luvulta entistä tiiviimmin. Mökki siirtyi viitisentoista vuotta sitten nuoremman polven omistukseen, mutta Liisa Tellervo vietti siellä kesiä 2020-luvun alkupuolelle. Viime kesänäkin hän kävi siellä päiväseltään.
Ei ole ihme, että monet Liisa Tellervon lähimpien muistot liittyvätkin Jäminkipohjaan ja Ruoveteen.
Pojanpoika Perttu Paarlahden (s.1992) varhaisimmat muistot mummustaan ovat lapsuuskodista Vilppulassa, mutta sieltähän ei ole pitkä matka Jäminkipohjaan: "Paljon Mummuun liittyviä muistoja on myös Jäminkipohjan mökiltä, Lauttarannasta. Lauttaranta oli minulle lapsena jonkinlainen kesäparatiisi. Päivät kuluivat kroketin, uimisen ja Tarzan-kirjojen parissa ja niitä rytmittivät aina täsmälliset ruoka-ajat. Kaikkein parasta oli, kun Mummu vei meidät mato-ongelle Lauttarannan rantakalliolle. Kalaa tuli harvoin, mutta ei sen ollut väliä, ruokapöytä oli silti runsas. Lempiruokaani oli Mummun tekemä makaroni ja lihapullat. Söin aina kattilan tyhjäksi."
Päivät kuluivat kroketin, uimisen ja Tarzan-kirjojen parissa ja niitä rytmittivät aina täsmälliset ruoka-ajat.
Pojantytär Pinja Väisänen (s. 1994) maalaa liki kipeänkaunista kuvaa:
"Tämän vuosituhannen alkuvuosina kesät olivat aina aurinkoisia ja kesälomat Lauttarannassa loputtoman pitkiä. Sanasta ”kesäloma” minulle tulee edelleen vahvasti mieleen Lauttaranta, kesäpäivät Mummun kanssa. Kun sai käydä uimassa vaikka kymmenen kertaa päivässä, pelata krokettia ja sulkapalloa, kävellä aamuisin porukalla Kuoppamäen pihatien alkuun postilaatikolla käymään keräillen samalla tienpientareelta lupiineja, leinikkejä ja kissankelloja, ja elää niin huoletonta ja turvallista länsimaalaisen lapsen elämää kuin mahdollista."
Välillä käytiin ”kiekolla”. Tyttärentytär Hilla Vallin (s. 1994) kertoo: ”Mökkeilyyn Mummun kanssa kuului monia rutiineja, kuten paikallisen Marittan kasvitarhan tuotteiden metsästäminen kirkonkylän kaupoista ja Moni-Torilta (sekä Mummun ja äidin kiistelyt siitä, minä päivinä sinne Moni-Torille tulikaan toimituksia) ja jäätelön ostaminen uskollisesti jokaisella käynnillä ” Ja elämän taidot karttuivat: ” Mummun neuvojen myötä tiedän näin aikuisena muun muassa kuinka sauna ”kriipaastaan” hyvin eli sytytetään tuli kiukaan alle, millaisia risuja kannattaa etsiä hyvään varpuluutaan ja kuinka valmistetaan munakokkelia.”
Mökkisauna Jäminkipohjassa säilyi kuin ihmeen kaupalla Jari-myrskyn kaadettua viereltä ison kuusen.
Muistot pysyvät, mutta maailma muuttuu. Pojantytär Pilvi Laurikan (s. 1990) muistikuviin kuuluu suuri kuusi mökkisaunan nurkalla. Sellainen siinä oli, kunnes tuli viime marraskuu ja Jari-myrsky, joka repi puun juurineen maasta. Ihmeen kaupalla sauna säästyi puiden kaatuessa sen molemmin pulin – suuri kuusi kaatui saunasta poispäin. Mutta yksi lapsuusmaiseman osa on nyt enää muistoissa.
Näistä ja paljon muusta kertoo Harjasta maailmalle, kirja ”koko elämän Mummusta”. Alkaen Liisa Tellervon varhaisista muistikuvista talvisodan alla, perheen elämästä Tampereella menneinä vuosikymmeninä. Speden kanssa syödyistä omenoista ja Vesa-Matti Loirin ruotsin ehdoista kotkottamlla unkarilaisesta maalaispuodista ostettuihin muniin.
– Jokaisella perheellä ja suvulla on tarinat, jotka kannattaa muistaa, kertoo kirjan toimittanut Teemu Paarlahti.
Kirjan takakansitekstin mukaan kirja on ”Viihdyttävää lukemista, joka haastaa pohtimaan omaa ja läheisten elämää. Mitä siitä kerrotaan ja muistetaan, mikä jää kertomatta ja unohtuu.”
Teemu Paarlahti (toim): Harjasta maailmalle: kirjoituksia Liisa Tellervosta ja siitä läheltä. Books On Demand 2024.