Lii­sa Paar­lah­ti (s.16.1.1935) on viet­tä­nyt kuu­si­kym­men­tä vuot­ta ke­si­ään Jä­min­ki­poh­jas­sa.

90-vuo­tis­päi­vän lä­hes­ty­es­sä hä­nen lä­hei­sil­leen syn­tyi aja­tus juh­lis­taa Mum­mun pit­kää tai­val­ta kir­jal­la. Syn­tyi teos Har­jas­ta maa­il­mal­le: kir­joi­tuk­sia Lii­sa Tel­ler­vos­ta ja sii­tä lä­hel­tä. Sen kir­joit­ta­ji­na ovat Lii­sa Tel­ler­von lap­set ja lap­sen­lap­set, mi­niä ja pik­ku­sis­ko. Kir­jan on toi­mit­ta­nut Lii­san Tel­ler­von poi­ka Tee­mu Paar­lah­ti.

Kir­ja ei ole elä­mä­ker­ta ei­kä muis­tel­mat, vaan juh­la­kir­ja: ala­ot­sik­kon­sa mu­kai­ses­ti kir­joi­tuk­sia Lii­sa Tel­ler­vos­ta ja sii­tä lä­hel­tä. Lä­heis­ten muis­to­ja ele­tys­tä elä­mäs­tä. Yh­tei­söl­li­syy­des­tä, van­hem­muu­des­ta, iso­van­hem­muu­des­ta, vä­lit­tä­mi­ses­tä ja rak­kau­des­ta.

Kir­ja ei ole elä­mä­ker­ta ei­kä muis­tel­mat, vaan juh­la­kir­ja.

Mo­net tiet ovat tuo­neet Jä­min­ki­poh­jaan.

– Tu­li­han nii­tä ke­siä vie­tet­tyä, Lii­sa Tel­ler­vo it­se sum­ma­si ku­lu­nut­ta tam­mi­kuus­sa 2025 Tam­pe­reel­la.

Eri­tyi­ses­ti las­ten­las­ten muis­tois­sa mök­ki Jä­min­ki­poh­jas­sa näyt­täy­tyy ke­sä­pa­ra­tii­si­na. Laut­ta­ran­nak­si ris­tit­ty pals­ta tuli per­heen omis­tuk­seen 1961 ja vuo­si­kym­me­nen puo­li­vä­lis­sä sil­le nou­si edel­leen käy­tös­sä ole­va mök­ki.

Myös Lii­sa Tel­ler­von ap­pi­van­hem­mat Ai­li ja Yr­jö Paar­lah­ti asui­vat tuo­hon ai­kaan muu­ta­man sa­dan met­rin pääs­sä sa­mas­sa mä­es­sä.

Lii­sa Tel­ler­vo oli työs­sä kiel­te­no­pet­ta­ja­na Tam­pe­reel­la ja per­he asui siel­lä, mut­ta val­ta­o­sa ke­sis­tä ku­lui Jä­min­ki­poh­jas­sa, elä­köi­ty­mi­sen myö­tä 1990-lu­vul­ta en­tis­tä tii­viim­min. Mök­ki siir­tyi vii­ti­sen­tois­ta vuot­ta sit­ten nuo­rem­man pol­ven omis­tuk­seen, mut­ta Lii­sa Tel­ler­vo viet­ti siel­lä ke­siä 2020-lu­vun al­ku­puo­lel­le. Vii­me ke­sä­nä­kin hän kävi siel­lä päi­vä­sel­tään.

Ei ole ih­me, et­tä mo­net Lii­sa Tel­ler­von lä­him­pien muis­tot liit­ty­vät­kin Jä­min­ki­poh­jaan ja Ruo­ve­teen.

Po­jan­poi­ka Pert­tu Paar­lah­den (s.1992) var­hai­sim­mat muis­tot mum­mus­taan ovat lap­suus­ko­dis­ta Vilp­pu­las­sa, mut­ta siel­tä­hän ei ole pit­kä mat­ka Jä­min­ki­poh­jaan: "Pal­jon Mum­muun liit­ty­viä muis­to­ja on myös Jä­min­ki­poh­jan mö­kil­tä, Laut­ta­ran­nas­ta. Laut­ta­ran­ta oli mi­nul­le lap­se­na jon­kin­lai­nen ke­sä­pa­ra­tii­si. Päi­vät ku­lui­vat kro­ke­tin, ui­mi­sen ja Tar­zan-kir­jo­jen pa­ris­sa ja nii­tä ryt­mit­ti­vät ai­na täs­mäl­li­set ruo­ka-ajat. Kaik­kein pa­ras­ta oli, kun Mum­mu vei mei­dät mato-on­gel­le Laut­ta­ran­nan ran­ta­kal­li­ol­le. Ka­laa tuli har­voin, mut­ta ei sen ol­lut vä­liä, ruo­ka­pöy­tä oli sil­ti run­sas. Lem­pi­ruo­kaa­ni oli Mum­mun te­ke­mä ma­ka­ro­ni ja li­ha­pul­lat. Söin ai­na kat­ti­lan tyh­jäk­si."

Päi­vät ku­lui­vat kro­ke­tin, ui­mi­sen ja Tar­zan-kir­jo­jen pa­ris­sa ja nii­tä ryt­mit­ti­vät ai­na täs­mäl­li­set ruo­ka-ajat.

Po­jan­ty­tär Pin­ja Väi­sä­nen (s. 1994) maa­laa liki ki­pe­än­kau­nis­ta ku­vaa:

"Tä­män vuo­si­tu­han­nen al­ku­vuo­si­na ke­sät oli­vat ai­na au­rin­koi­sia ja ke­sä­lo­mat Laut­ta­ran­nas­sa lo­put­to­man pit­kiä. Sa­nas­ta ”ke­sä­lo­ma” mi­nul­le tu­lee edel­leen vah­vas­ti mie­leen Laut­ta­ran­ta, ke­sä­päi­vät Mum­mun kans­sa. Kun sai käy­dä ui­mas­sa vaik­ka kym­me­nen ker­taa päi­väs­sä, pe­la­ta kro­ket­tia ja sul­ka­pal­loa, kä­vel­lä aa­mui­sin po­ru­kal­la Kuop­pa­mä­en pi­ha­tien al­kuun pos­ti­laa­ti­kol­la käy­mään ke­räil­len sa­mal­la tien­pien­ta­reel­ta lu­pii­ne­ja, lei­nik­ke­jä ja kis­san­kel­lo­ja, ja elää niin huo­le­ton­ta ja tur­val­lis­ta län­si­maa­lai­sen lap­sen elä­mää kuin mah­dol­lis­ta."

Vä­lil­lä käy­tiin ”kie­kol­la”. Tyt­tä­ren­ty­tär Hil­la Val­lin (s. 1994) ker­too: ”Mök­kei­lyyn Mum­mun kans­sa kuu­lui mo­nia ru­tii­ne­ja, ku­ten pai­kal­li­sen Ma­rit­tan kas­vi­tar­han tuot­tei­den met­säs­tä­mi­nen kir­kon­ky­län kau­pois­ta ja Moni-To­ril­ta (sekä Mum­mun ja äi­din kiis­te­lyt sii­tä, minä päi­vi­nä sin­ne Moni-To­ril­le tu­li­kaan toi­mi­tuk­sia) ja jää­te­lön os­ta­mi­nen us­kol­li­ses­ti jo­kai­sel­la käyn­nil­lä ” Ja elä­män tai­dot kart­tui­vat: ” Mum­mun neu­vo­jen myö­tä tie­dän näin ai­kui­se­na muun mu­as­sa kuin­ka sau­na ”krii­paas­taan” hy­vin eli sy­ty­te­tään tuli kiu­kaan al­le, mil­lai­sia ri­su­ja kan­nat­taa et­siä hy­vään var­pu­luu­taan ja kuin­ka val­mis­te­taan mu­na­kok­ke­lia.”

Mökkisauna Jäminkipohjassa säilyi kuin ihmeen kaupalla Jari-myrskyn kaadettua viereltä ison kuusen.

Muis­tot py­sy­vät, mut­ta maa­il­ma muut­tuu. Po­jan­ty­tär Pil­vi Lau­ri­kan (s. 1990) muis­ti­ku­viin kuu­luu suu­ri kuu­si mök­ki­sau­nan nur­kal­la. Sel­lai­nen sii­nä oli, kun­nes tuli vii­me mar­ras­kuu ja Jari-myrs­ky, joka repi puun juu­ri­neen maas­ta. Ih­meen kau­pal­la sau­na sääs­tyi pui­den kaa­tu­es­sa sen mo­lem­min pu­lin – suu­ri kuu­si kaa­tui sau­nas­ta pois­päin. Mut­ta yk­si lap­suus­mai­se­man osa on nyt enää muis­tois­sa.

Näis­tä ja pal­jon muus­ta ker­too Har­jas­ta maa­il­malle, kir­ja ”koko elä­män Mum­mus­ta”. Al­ka­en Lii­sa Tel­ler­von var­hai­sis­ta muis­ti­ku­vis­ta tal­vi­so­dan al­la, per­heen elä­mäs­tä Tam­pe­reel­la men­nei­nä vuo­si­kym­me­ni­nä. Spe­den kans­sa syö­dyis­tä ome­nois­ta ja Vesa-Mat­ti Loi­rin ruot­sin eh­dois­ta kot­kot­taml­la un­ka­ri­lai­ses­ta maa­lais­puo­dis­ta os­tet­tui­hin mu­niin.

– Jo­kai­sel­la per­heel­lä ja su­vul­la on ta­ri­nat, jot­ka kan­nat­taa muis­taa, ker­too kir­jan toi­mit­ta­nut Tee­mu Paar­lah­ti.

Kir­jan ta­ka­kan­si­teks­tin mu­kaan kir­ja on ”Viih­dyt­tä­vää lu­ke­mis­ta, joka haas­taa poh­ti­maan omaa ja lä­heis­ten elä­mää. Mitä sii­tä ker­ro­taan ja muis­te­taan, mikä jää ker­to­mat­ta ja unoh­tuu.”

Teemu Paarlahti (toim): Harjasta maailmalle: kirjoituksia Liisa Tellervosta ja siitä läheltä. Books On Demand 2024.