Taru Kumara-Moisio on kirjoittanut lapsille ja aikuisille.
Sirkku Somero
Kirjailijan ei tarvinnut yöpyä isossa talossa yksin – Kirkkovene ja entinen keuhkotautiparantola saivat mielikuvituksen liikkeelle
Vinhan residenssivieraana on tällä viikolla Taru Kumara-Moisio, tamperelainen kirjailija ja teatteriohjaaja.
Häneltä on julkaistu yksi surrealistinen lastenkirja, kaksi nuorten scifiteosta ja kolme romaania aikuisille. Kumara-Moisio kirjoittaa monipuolisesti: näytelmiä, runoja, novelleja ja romaaneja niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin.
Millaista teosta työstät Vinhan viikolla?
– Järvenrantamaisemiin sijoittuvaa säeromaania varhaisnuorille.
Ajatteletko aikaa eri tavalla täällä kuin arjessasi?
– Olen vähän kuin seilannut ajassa täällä, eri vuosissa, ja liikuttunut monta kertaa.
Vanhojen talojen ja maalaismaisemien katseleminen on tuonut paljon sekä iloisia että surullisia muistoja mieleen lapsuusajoiltani. Olen aisti- ja itkuherkkä ihminen.
Millaisia rituaaleja tai tapoja sinulla on, jotka auttavat pääsemään kirjoitustilaan? Ovatko ne muuttuneet täällä?
– Käyn kävelyillä ja mielelläni avannossa. Niiden aikana mieli saa vaellella ja väliin myös virkistyä, jotta jaksaa taas kirjoittaa. Ilahduin, että Ruovedelläkin pystyin näitä rituaalejani noudattamaan.
Mikä on sinulle vastapainoa kirjoittamiselle?
– Luonnossa liikkuminen, tanssiminen ja mielikuvittelu. Kuvittelen mielelläni, miltä Vinhan kirjatalossa on näyttänyt 30-luvulla tai 60-luvulla. Oli muuten huikeaa päästä juttelemaan Pirkko Kauppisen kanssa Vinhasta! Myös kirkkovene ja entinen keuhkotautiparantola saivat mielikuvitukseni liikkeelle. Lisäksi laivaranta tuntui maisemana tärkeältä sekä kesken olevan käsikirjoitukseni vuoksi että siksi, että olen kerran kirjoittanut yhden steampunk-novellin menneiden vuosien koulumaailmasta ja höyrylaivahaaveista.
Mikä on ollut residenssityöskentelyn paras anti?
– Päästä välillä tuttujen kotinurkkien suojista erilaisiin maisemiin ja kokoilemaan itsekseen ajatuksiaan.
Yllättikö itse Ruovesi tai yllättikö jokin asia viikon kirjoitusurakan sujumisessa?
– Olen ollut täällä sosiaalisempi kuin alun perin ajattelin: on tullut juteltua mm. avuliaiden koiranulkoiluttajien ja muiden ihanien residenssikirjailijoiden (kiitos tuesta Terhille, Liisalle ja Saaralle, yksin pelottaisi yöpyä isossa talossa) kanssa sekä käytyä esimerkiksi koululla, kirjastossa, kaupoissa, baarivisassa, ravintoloissa, joogassa ja lukukinkereillä. Mainioita kohtaamisia!
Mikä on saanut sinut tällä reissulla iloiseksi?
– Kävin kirjailijavierailulla Mesikämmenet-eskariryhmän luona esittelemässä Koiranunta-kuvakirjaani ja kertomassa kirjailijantyöstä. Vuorovaikutus lasten kanssa oli ihastuttavaa!
Mitä lukemista on ollut Vinhalla yöpöydälläsi?
– Heidi Köngästä oli mielenkiintoista kuunnella lukukinkereillä kauniilla Sarvanan tilalla, ja nyt yöpöydälläni on hänen Tango Frisk -romaaninsa. Lisäksi olen lukenut Vinha – 120 vuotta kirjakauppaa Ruovedellä -teosta ja kuunnellut äänikirjana Anna-Kaari Hakkaraisen Marraseliötä. Minulla on aina monta kirjaa yhtä aikaa kesken.
Mitä tavaroita pakkasit mukaan, joita et ole käyttänyt, ja mitä jätit kotiin, jota olisit kaivannut?
– Muutamia vaihtovaatteita tuli mukaan liikaa, vähemmälläkin pärjää. Toisaalta olisi pitänyt ottaa mukaan liukuestepiikit kenkiin, koska täällä onkin ollut niin talvisen jäistä monena päivänä.