Taustalla ylähyllyllä Neulottu Kalevala -kirjan vierestä löytyy teos nimeltään Vanhoja suomalaisia puutarhoja, jonka on kirjoittanut puutarha-alan grand old lady Eeva Ruoff. - Tärkeä kirja. Ensimmäisiä lähdeteoksiani, hankin sen aikanaan divarista, kertoo Teija Alanko.
Jyrki Liikka
Viikon Vinha
Huonekasvien historiaa tutkiva Teija Alanko: ”Viidakoita voi rakentaa kotiinsa nytkin. Kyse on enemmän asenteesta ja mielikuvituksesta”
– Hyvä residenssi on sellainen, johon voi kotiutua, sanoo Teija Alanko.
Alangolla on ollut residenssin toisen kerroksen keittiön pöydän ääressä oma paikkansa viikon ensimmäisestä päivästä lähtien.
Yksi kriteeri residenssin valintaan on se, että sinne pääsee julkisilla liikennevälineillä. Tässä tapauksessa bussipysäkki on sopivasti Vinhan oven edessä.
Teija Alanko on biologi, kasvitieteilijä ja kasviarkeologi. Hän on erikoistunut laajentanut kasvihistoriaan.
Hänen ensimmäinen tietokirjansa pohjautui seitsemän vuotta sitten valmistuneeseen väitöskirjaan. Teoksesta Malva ja mulperi – Poimintoja entisajan puutarhoista Alanko sai tiedonjulkistamisen palkinnon 2019.
– Se tuli yllätyksenä ja oli iso kunnia. Ennen kaikkea palkinto kannusti jatkamaan kirjoittamista.
Ainoa, mikä rajoittaa, on ajankäyttö.
Päätyökseen Alanko kirjoittaa tietokirjoja. Välillä aiheesta saattaa innostua niin paljon, että haluaa tietää siitä kaiken.
– Ainoa, mikä rajoittaa, on ajankäyttö. Kirjaa ei voi kirjoittaa liian montaa vuotta ja se pitää mahtua tiettyihin kansiin.
Välillä Alanko suhtautuu lähdemateriaaliin liiankin perusteellisesti.
– Kun löytyy mielenkiintoinen yksityiskohta, lähden sen perässä kohti seuraavaa mielenkiintoista yksityiskohtaa.
Nykyään korostetaan koulutusta, mutta Alanko muistuttaa, että entisaikaan monet pätevät kasvitieteilijät olivat itseoppineita.
Tärkeintä edelleen on kiinnostus aiheeseen, mikä se sitten lieneekin. Kirjailijan tai tukijan pitää olla kärsivällinen, tieto ei välttämättä löydy heti.
Tällä hetkellä Alanko kirjoittaa teosta, jonka työnimi on Huonekasvien historiaa.
Jyrki Liikka
Juuri ilmestynyt teos on nimeltään Nokkosvillaa ja värttinänkehriä — Tarina tekstiilikäsityön historiasta.
Tällä hetkellä työn alla on teos, jonka työnimi on Huonekasvien historiaa. Nyt sukelletaan erilaisiin kasvihuoneisiin ja talojen lisäsiipiin.
Kirjan idea lähti liikkeelle viime vuonna Espoon kaupunginmuseoon näyttelystä, Hurmaavat huonekasvit, jonne hän laati näyttelysisältöä.
Lähteinä Alanko käyttää uusia kasvihistorian tutkimuksia sekä vanhaa kirjallisuutta. Näköispainoksia ja digitoituja teoksia löytyy aina 1600-luvulta saakka.
– Kasvikirjat sisältävät myös paljon ihmisiä, jotka ovat aikanaan tehneet omia tutkimuksiaan.
Rajattomasta määrästä kasvilajeja kirjaan valikoituu muun muassa suomalaisille tuttuja huonekasveja.
Huonekasveiksi valittiin joko helppohoitoisia lajeja tai vaikeita haasteita. Meillä vaikuttivat samat trendit kuin muualla Euroopassa.
– Suomessa oli aikaisemmin puulämmitteiset talot, joiden lämpötila ja kosteus olivat erilaiset kuin keskuslämmitteisissä taloissa, mikä vaikuttaa kasvien viihtyvyyteen.
Asunnot ovat myös pienentyneet, ennen asunnot olivat korkeimpia.
– Viidakoita voi rakentaa kotiinsa nytkin. Kyse on enemmän asenteesta ja mielikuvituksesta.
Selvää lienee se, että sisäkasvi ei pärjää, jos sitä ei kastele.
Sinulla on tällainen biologin puutarha.
Alanko tunnustaa, että hän ei ole kovin kaksinen puutarhuri.
– Pidän puutarhoista ja ihailen niitä ja minulla on sellainen. Kylvän siemeniä ja istutan kaikenlaista, mutta annan enemmänkin luonnon hoitaa niitä. Kerran kollegabiologi vieraili luonani ja totesi, että sinulla on tällainen biologin puutarha.
Puutarhaan on levinnyt paljon luonnonkasveja, esimerkiksi paljon haavan taimia, joiden Alanko antaa kasvaa.
- Residenssi on ainutlaatuinen tapa päästä sisälle uuteen paikkaan, sanoo Alanko.
Jyrki Liikka
Ruovesi ja Vinhan kirjakauppa ovat Alangolle uusi kokemus.
– Ajattelin, että tänne täytyy päästä. Olen ollut parissa residenssissä ja tykkään niistä. Otan nyt irti sen, mitä Ruovesi tarjoaa.
Alangon mukaan residenssissä saa aikaan oman kuplan, voi keskittyä vain omaan tekemiseensä. Voi asua, työskennellä ja olla pikkuisen kiinni arkielämässä.
– Residenssi on ainutlaatuinen tapa päästä sisälle uuteen paikkaan. Tavallaan teen täällä samaa työtä kuin kotona työhuoneessani.
Yksi vastapaino kirjoittamiselle ovat neulominen ja käsityöt.
– Neuloessa tekee käsillä jotain konkreettista. Lisäksi ulkoilu tekee hyvää istumatyöläiselle.
Kasvien ystävällä on jokseenkin yllättävä harrastus.
– Olen kivihullu, keräilen kiviä, paljastaa Alanko.