Vin­han kir­ja­kaup­pa pul­lis­te­li jän­ni­tys­kir­jal­li­suu­den ys­tä­viä kes­ki­viik­ko­na, kun nel­jän­nen kir­jan­sa Hil­dur-dek­ka­ri­sar­jas­taan juu­ri jul­kais­sut Satu Rämö poik­ke­si vie­rai­lul­la.

Rä­mön kir­jo­jen suo­sio on niin poik­keuk­sel­li­nen, et­tä esi­mer­kik­si pää­kau­pun­ki­seu­dun kir­jas­to­jen va­raus­jär­jes­tel­mä kaa­tui täl­lä vii­kol­la ih­mis­ten teh­des­sä va­rauk­sia uu­des­ta Ra­kel-kir­jas­ta. Pir­kan­maan Piki-kir­jas­tois­sa va­rauk­sia on lä­hes 4 000. Myös hil­jat­tain jär­jes­te­tyil­lä Hel­sin­gin kir­ja­mes­suil­la Rämö oli ve­to­nau­la.

Mus­ta on iha­naa pu­hua kir­jal­li­suu­des­ta ja kir­jois­ta ja lu­ke­mi­ses­ta, ää­ni­kir­jo­jen kuun­te­le­mi­ses­ta ja kir­jas­tois­ta.

Rämö kier­tää par­hail­laan Suo­mea mark­ki­noi­mas­sa uu­sin­ta kir­jaansa.

– On ihan mah­ta­vaa, et­tä ih­mi­set on kiin­nos­tu­nei­ta kir­jois­ta ja ta­ri­nois­ta. Mus­ta on iha­naa pu­hua kir­jal­li­suu­des­ta ja kir­jois­ta ja lu­ke­mi­ses­ta, ää­ni­kir­jo­jen kuun­te­le­mi­ses­ta ja kir­jas­tois­ta. Ja mikä sen ki­vem­paa, kun voi vie­lä pu­hua sa­mal­la omis­ta kir­jois­taan ja omis­ta ta­ri­nois­ta, joi­ta olen täs­sä vuo­sien ai­ka­na kir­joit­ta­nut, Rämö ker­too.

Yleisö kuunteli herkeämättä, kun Satu Rämö kertoi kirjoistaan, kirjoittamisesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Anu Kuivasmäki

Dek­ka­ri­kir­ja­sar­jan en­sim­mäi­nen osa Hil­dur il­mes­tyi vuon­na 2022, kak­si seu­raa­vaa Rosa ja Björk sekä Ja­kob vii­me vuon­na ja Ra­kel mar­ras­kuun 1. päi­vä tänä vuon­na.

Kaik­ki kir­jat si­joit­tu­vat Is­lan­tiin, mis­sä Rämö on asu­nut is­lan­ti­lai­sen puo­li­son­sa ja las­ten­sa kans­sa jo 20 vuot­ta. Ny­ky­ään hän viet­tää osan vuo­des­ta myös Äkäs­lom­po­los­sa.

Hildur-dekkarisarjassa on nyt ilmestynyt neljä kirja: Hildur vuonna 2022, Rosa ja Björk sekä Jakob viime vuonna ja Rakel marraskuun 1. päivä tänä vuonna.

Anu Kuivasmäki

Rämö ker­toi Vin­hal­la Hil­dur-dek­ka­ri­sar­jan­sa syn­nys­tä, kir­joi­tusp­ro­ses­sis­taan, kir­jo­jen­sa näy­tel­mä­ver­si­os­ta sekä vas­tai­li ky­sy­myk­siin ja sig­nee­ra­si kir­jo­jaan.

Dek­ka­ri­kir­jai­li­ja Satu Rä­mös­tä tuli vä­hän va­hin­gos­sa tai olo­suh­tei­den pa­kos­ta. Kun vii­mei­sin kir­ja Talo maa­il­man reu­nal­la oli il­mes­ty­nyt, oli Rä­mön työ­pöy­tä tyh­jä.

– Oli ou­toa, et­tä yh­täk­kiä ei ol­lut mi­tään kir­joi­tet­ta­vaa. Sit­ten mi­nul­la kävi sem­moi­nen has­su aja­tus pääs­sä, et­tä eh­kä minä vaan kek­sin jut­tu­ja ja alan kir­joit­taa niis­tä tääl­lä ko­to­na.

Sa­maan ai­kaan is­ki ko­ro­na.

– Ajat­te­lin, et­tä kos­ka en saa edes ta­va­ta ke­tään ih­mi­siä, niin kek­sin it­sel­le­ni mie­li­ku­vi­tu­sys­tä­vän ja alan sit­ten viet­tää sen kans­sa ai­kaa.

Mie­li­ku­vi­tus­hen­ki­lös­tä keh­key­tyi Hil­dur, koko kir­ja­sar­jan pää­hen­ki­lö.

Am­mat­tia Rämö ha­es­ke­li Hil­du­ril­le pit­kään, kun­nes erää­nä päi­vä­nä lap­sen ka­ve­rin äi­ti kaa­sut­te­li pi­haan po­lii­si­au­tol­la.

– Ta­ju­sin, et­tä se mi­nun ys­tä­vä on po­lii­si ja täs­tä tu­lee dek­ka­ri. Et­tä tän­ne tu­lee joku sar­ja­mur­haa­ja ja pie­nen po­lii­si­lai­tok­sen ih­mi­set jou­tuu ot­ta­maan sitä kiin­ni.

Ajat­te­lin, et­tä kos­ka en saa edes ta­va­ta ke­tään ih­mi­siä, niin kek­sin it­sel­le­ni mie­li­ku­vi­tu­sys­tä­vän ja alan sit­ten viet­tää sen kans­sa ai­kaa.

Suo­ma­lai­se­na Rämö kai­pa­si kir­jaan myös suo­ma­lais­ta ih­mis­tä Hil­du­ril­le työ­pa­rik­si.

Meni kuu­kau­sia, et­tä hän sai sel­vi­te­tyk­si, mi­ten voi­si us­kot­ta­vas­ti tuo­da suo­ma­lai­sen Ja­ko­bin is­lan­ti­lai­sel­le po­lii­si­lai­tok­sel­le. Sit­ten löy­tyi yh­teis­poh­jois­mai­nen po­lii­si­vaih­to-oh­jel­ma

– Sii­nä koh­taa rat­ke­sin rie­mus­ta.

Ja­ko­bis­ta tuli iso­ko­koi­nen suo­ma­lai­nen mies, joka on to­del­la hyvä neu­lo­maan.

–Täl­lä sa­mal­la ta­val­la minä loin ne muut­kin hah­mot.

Kun kir­jo­jen hen­ki­lö­hah­mot ovat riit­tä­vän to­den­tun­tui­sia Rämö et­sii ja ra­ken­taa mo­tii­vit. Mik­si joku ha­lu­aa mur­ha­ta jon­kun ih­mi­sen? Usein mo­tii­vit liit­ty­vät is­lan­ti­lai­seen yh­teis­kun­taan.

Rämö ei ha­lua mäs­säil­lä it­se mur­han ku­vauk­sil­la.

– Mi­nua ei kau­he­as­ti kiin­nos­ta se, et­tä mi­ten joku mur­ha­taan. Minä hyp­pään sel­lais­ten koh­tien yli ri­kos­kir­ja­gen­res­sä. Ja elo­ku­vis­sa lai­tan sil­mät kiin­ni, kun ta­pah­tuu jo­tain kau­he­aa. Minä odo­tan, et­tä se me­nee ohi ja ta­ri­na jat­kuu.

Kir­jo­jen­sa ajat­te­lu­työ­hön Satu Rämö ker­too käyt­tä­vän­sä kuu­kau­sia.

– Asia pi­tää kek­siä en­sin. Oi­ke­as­taan vain 50 pro­sent­tia omas­ta kir­jan­te­ko­a­jas­ta­ni on it­se kir­joit­ta­mis­ta.

Kir­joit­ta­mi­nen nou­dat­taa hä­nel­lä ai­na sa­maa kaa­vaa.

– En iki­nä kir­joi­ta mi­tään, jos en tie­dä, mitä mi­nun pi­täi­si seu­raa­vak­si kir­joit­taa. Ta­ri­na on mi­nul­la mie­les­sä, ja jos se ei ole, niin en mene ko­neel­le, vaan me­nen ulos kä­ve­le­mään ja mie­tin sen han­ka­lan koh­dan, rat­kai­sen sen, ja sen jäl­keen voin aloit­taa kir­joit­ta­mi­sen.

Rä­mön kir­joi­tus­kam­mio on pie­ni ma­kuu­huo­nees­ta kun­nos­tet­tu työ­ti­la.

–Siel­lä hai­see lä­hin­nä hiki ja kah­vi ja se tie­to­ko­ne, joka ruk­sut­taa. Minä vie­tän siel­lä mah­dol­li­sim­man vä­hän ai­kaa. Ai­no­as­taan sen, kun kir­joi­tan. Muu­ten me­nen ulos te­ke­mään jo­tain.

Satu Rämä kertoi että käyttää paljon aikaa kirjojensa suunnitteluun ennen kuin alkaa itse kirjoitustyön.

Anu Kuivasmäki

Rämö oli vii­me vuo­den eni­ten myy­nyt suo­ma­lai­nen kir­jai­li­ja. Rä­mön Hil­dur-kir­ja­sar­jan kol­mea en­sim­mäis­tä kir­jaa myy­tiin kaik­ki lai­tok­set mu­kaan lu­kien yh­teen­sä lä­hes 330 000 kap­pa­let­ta.

Dek­ka­ri­sar­jas­ta on teh­ty kään­nös­so­pi­muk­sia jo 17 kie­lel­le, mut­ta yl­lät­tä­en vas­ta tänä vuon­na sen on voi­nut lu­kea myös is­lan­nik­si.

– Is­lan­nik­si kään­tä­mi­nen oli kyl­lä mi­nul­le tär­kein­tä, kos­ka minä kui­ten­kin siel­lä asun, Rämö sa­noo.

Hän­tä poh­di­tut­ti, lu­ke­vat­ko is­lan­ti­lai­set sitä ri­kos­kir­ja­na mui­den hy­vien is­lan­ti­lais­dek­ka­ris­tien jou­kos­sa, vai kir­ja­na, jon­ka ul­ko­maa­lai­nen on kir­joit­ta­nut heis­tä.

Rä­mön mu­kaan eni­ten on tul­lut hy­vää pa­lau­tet­ta ta­ri­nas­ta ja Hil­du­ris­ta, joka tun­tuu hy­vin is­lan­ti­lai­sel­ta sekä ky­sy­myk­siä seu­raa­vien kir­jo­jen kään­nök­sis­tä. Kri­tiik­ki on kos­ke­nut vain pie­niä yk­si­tyis­koh­tia, ku­ten esi­mer­kik­si po­lii­si­ta­lon kah­vi­kup­pe­ja, jot­ka ei­vät kir­jas­sa ol­leet oi­ke­an­lai­set.

Rämö tuli Ruo­ve­del­le Tu­rus­ta, mis­sä hän seu­ra­si kol­mes­ta en­sim­mäi­ses­tä kir­jas­ta dra­ma­ti­soi­dun Hil­dur-näy­tel­män vii­mei­siä har­joi­tuk­sia. Näy­tel­mä sai en­si-il­tan­sa Ruo­ve­den vie­rai­lua seu­raa­va­na päi­vä­nä eli tors­tai­na Tu­run kau­pun­gin­te­at­te­ris­sa.

– Se näyt­ti iha­nal­ta.

Eni­ten kir­jai­li­jaa oli jän­nit­tä­nyt, mi­ten is­lan­nin luon­to saa­daan elä­mään näyt­tä­mö­o­lo­suh­teis­sa. Huol­ta ei ol­lut.

– Oli ih­meel­lis­tä, mi­ten te­at­te­ris­sa pys­ty­tään te­ke­mään eri­lai­sil­la rat­kai­suil­la sää­o­lo­suh­teet­kin niin to­den­tun­tui­sik­si, hän sa­noo.

Oli ih­meel­lis­tä, mi­ten te­at­te­ris­sa pys­ty­tään te­ke­mään eri­lai­sil­la rat­kai­suil­la sää­o­lo­suh­teet­kin niin to­den­tun­tui­sik­si.

Kun Rä­mön ko­ti­ky­läs­sä Is­lan­nis­sa kuul­tiin, et­tä kir­jois­ta teh­dään näy­tel­mä­ver­sio, in­nos­tut­tiin sii­tä niin, et­tä jouk­ko ky­lä­läi­siä, kun­nan­joh­ta­ja mu­kaan lu­kien, päät­ti tul­la en­si-il­taan.

– Sa­noin heil­le, et­tä näy­tel­mä on suo­mek­si, mut­ta heil­le ei sil­lä ol­lut mi­tään vä­liä. "Me tul­laan sil­ti. Ha­lu­am­me näh­dä mil­tä se näyt­tää".

– Is­lan­ti­lai­set on just vä­hän täl­lai­sia, vä­hän pöh­kö­jä sil­leen hy­väl­lä ta­val­la. En ole to­sin kun­nan­joh­ta­jal­le ker­to­nut, et­tä hä­net sii­nä kak­ko­so­sas­sa mur­ha­taan, Rämö nau­raa.

Esi­tyk­ses­sä on on­nek­si eng­lan­nin­kie­li­nen teks­ti­tys, jota voi seu­ra­ta mo­bii­li­so­vel­luk­sel­la.

Visuvedeltä Vinhalle tullut Anja Ilomäki oli ensimmäinen, joka sain kirjaansa Satu Rämön signeerauksen.

Anu Kuivasmäki

Hil­dur-kir­ja­sar­jaan hu­rah­ta­neet odot­ta­vat tie­tys­ti jat­koa. On­ko sitä lu­vas­sa?

– Kyl­lä var­mas­ti kir­joi­tan vie­lä jo­tain, mut­ta en oi­kein vie­lä tie­dä mil­loin pää­sen aloit­ta­maan.

Tie­dän eh­kä sen­kin, kuka on pää­hen­ki­lö, mut­ta en voi vie­lä sa­noa mi­tään, kos­ka meil­lä on vie­lä jul­kai­su­päi­vä­mää­rää so­pi­mat­ta. Se riip­puu sii­tä, mil­loin pää­sen aloit­ta­maan ajat­te­lu­työn. Jos pää­sen tam­mi­kuus­sa aloit­ta­maan, niin eh­kä en­si vuon­na, Rämö lu­pai­lee.

Satu Rämö kertoi signeeratessaan, että hän on saanut kutsun tulla Ruovedelle uudestaan kesällä.

Anu Kuivasmäki