Huhu ker­too, et­tä Lap­peen­ran­nas­sa ko­koon­tuu epä­vi­ral­li­nen mies­po­ruk­ka. Sitä kut­su­taan Kal­ma­ker­hok­si. Yh­des­sä poh­di­taan ih­mi­sen ra­jal­li­suut­ta ja kuo­le­vai­suut­ta avoi­mes­ti ja huu­mo­ril­la. Joku ryh­män jä­se­nis­tä on to­den­nut jo vuo­sia sit­ten, et­tei voi kuol­la en­nen kuin Sai­Pa on voit­ta­nut lii­ga­mes­ta­ruu­den! Nyt tun­tuu sil­tä, et­tä kuo­le­ma tai­taa ol­la lä­hem­pä­nä kar­ja­lais­poi­kaa kuin mitä ylei­ses­ti syk­syl­lä aja­tel­tiin…

Hie­noa, et­tä asi­oi­hin osa­taan suh­tau­tua huu­mo­ril­la. Hie­noa myös se, et­tä lii­ma­la­dos­sa pe­laa­va pik­ku­seu­ra pe­laa hy­vin. Kun­to tun­tuu kes­tä­vän. Saa näh­dä ka­to­aa­ko vire ja päi­vit­täi­nen taso jos­sain vai­hees­sa. Kau­kaa kat­so­en tun­tuu sil­tä, et­tä suur­seu­ro­jen ko­va­palk­kai­set täh­det ei­vät tai­tai­si Coo­pe­rin tes­tis­sä Sai­maan ran­ta­po­jil­le pär­jä­tä. Ki­ak­ko on kes­tä­vyys­la­ji­kin, yhä. Ke­sä­ruo­ve­te­läi­nen Sa­ku­kin pe­laa hy­vin, eli ihan omal­la ta­sol­laan il­las­ta toi­seen. Poh­ja­töi­tä on teh­ty ja tois­tet­tu.

Oman ky­län poi­kien jouk­kue on men­nyt mu­ka­vas­ti eteen­päin.

Ruo­ve­den ki­ak­ko­seu­ra (näin juu­ri oi­kein kir­joi­tet­tu­na ja lau­sut­tu­na) pe­la­si se­kin hy­vän kau­den. RuoS­kA haas­toi tam­pe­re­lais­pai­not­tei­sen kiek­ko­kou­lun käy­nei­tä Pirk­ka­lan Ping­vii­ne­jä. Oman ky­län poi­kien jouk­kue on men­nyt mu­ka­vas­ti eteen­päin. On­ni­tel­la voi mui­ta­kin kuin jouk­ku­een kap­tee­nia, jon­ka pe­laa­mi­ses­sa ei kun­ni­al­la saa­vu­tet­tu ikä­ra­ja tun­nu mis­sään.

Ih­met­tä muis­tel­laan vie­lä­kin.

Vuon­na 1980 kir­joi­tet­tiin olym­pi­a­kie­kon his­to­ri­aa ot­si­kol­la ”Mi­rac­le on ice”. Usa­lais­ten yli­o­pis­to­poi­kien jouk­kue voit­ti Neu­vos­to­lii­ton voit­ta­mat­to­ma­na pi­de­tyn pu­na­ko­neen. Se oli temp­pu! Ih­met­tä muis­tel­laan vie­lä­kin.

Vas­taa­van­lais­ta sain ko­kea jo rei­lut kym­men­kun­ta vuot­ta ai­em­min. Sat­tu­nees­ta syys­tä olin seu­raa­mas­sa pu­ku­kop­pi­tun­nel­mia ja pe­liä Tam­pe­reen Ha­ka­met­sän hal­lis­sa sil­loi­sen SM-sar­jan vii­mei­sil­lä kier­rok­sil­la.

Har­vat muis­ta­vat Ha­ka­met­sän mi­raak­ke­lin, ih­meen hel­mi­kuun lo­pul­ta vuo­del­ta 1969. Esi­kau­pun­ki­seu­ra Veh­mais­ten Ur­hei­li­jat (VehU) voit­ti ho­pe­a­mi­ta­lei­ta ta­voi­tel­leen Il­vek­sen 7–5! Jo pik­ku­seu­ran nou­se­mi­nen SM-sar­jaan oli ol­lut iso asia, voit­to isos­ta Il­vek­ses­tä vie­lä suu­rem­pi vai­ke­as­ti su­ju­neen kau­den jäl­keen. Il­ves hoi­ti lop­pu­pe­lit tai­doil­laan ja sai ho­pei­set mi­ta­lin­sa. VehU:n tai­val jat­kui alem­mal­la sar­ja­ta­sol­la.

Ei muu­ta kuin ter­vei­set Sai­maan ran­nal­le. Pe­lak­kaa po­jat! Voit­te saa­da ai­kaan sen, et­tä Kal­ma­ker­hon jä­se­net voi­vat rau­has­sa läh­teä. Vaik­ka ”kor­keem­mas­sa kä­res­sä” se on kui­ten­kin, joka ta­pauk­ses­sa.

Kim­mo Huil­la