Poikaluokka 1964–65 tapasi taas Ruovedellä.
Matti Helimäki
Yleisöltä
Poikaluokan tapaamisessa muisteltiin kansalaiskoulua
Pihlapirtti
Ruoveden kansalaiskoulun poikaluokka 1964–66 kokoontui uudelleen yhdeksän hengen voimin kesiviikkona 5. heinäkuuta. Saunoimme ja kahvittelimme, muistellen menneitä ja myös menehtyneitä koulukavereita. Alun perin meitä oli 42 poikaa, mutta kaksi siirtyi Vilppulaan kouluun, joten luokan koko oli 40. Tietojemme mukaan 15 on siirtynyt toisiin multiin ja osan osoitetietoja ei ole saatu selville virallisista lähteistä. Yritimme saada myös rinnakkaisluokkien väkeätapaamisiin, huonolla menestyksellä. Parhaiten meitä oli koossa 2016 heinäkuussa kaikkiaan 13 henkeä.
Kokoontumisen 2016 idea oli luokanvalvojaltamme Juhani Löyttyniemeltä, joka otti yhteyttä Markku Hildeniin, silloin tuli 50 vuotta kansalaiskouluun menosta. Samalla oli muutos koulun aloituksessa jo seitsemänneltä luokalta ja kansalaiskoulun käyttöön otettiin Joensuun kansakoulu, Vasun lisäksi.
Opettajat meillä olivat päteviä, vaikka koulussa oli toivomisen varaa. Joensuussa hiihdimme ja patikoimme mahtavissa maisemissa, Kotavuorella ja Kalliojärven ympäristössä sekä Koverolla. Joensuussa kuljimme osan viikkoa ja Vasulla osan. Kelirikkoaikana kulku tapahtui kulkien jalkaisin kirkolta, kuten joskus menneisyydessäkin.
Kuulimme Juhani Löyttyniemen valaisevan esitelmän Ruoveden kansalaiskoulun historiasta ja vaiheista. Uutta kansalaiskoulua puuhattiin Vasulle vielä aika myöhään, syrjään kuntakeskuksesta. Kuntapäättäjät lienevät halunneet pitää pienemmällä oppimäärällä varustetut syrjässä ja maatalousvaltaisen kunnan ei ollut edes tarkoitus sivistää koko ikäluokkaa. Surullista on, että jo kertaalleen käyttökieltoon laitettu Vasun lastenkoti voitiin ottaa koulu- ja asuntolakäyttöön. Tuolloiset päättäjät lienevät suurimmalta osin joutuneet ylituomarin puhutteluun ja saaneet ansionsa mukaan.
Kouluna Vasu ja Joensuu olivat kuitenkin sen ajan oppilaille kelpaavia ja oppiakin saatiin kohtalaisesti, suuri osa nuorista pääsi elämän syrjään kiinni, monella ensimmäisiä työpaikkoja olivat paikkakunnan sahat. Osa jatkoi ammattikouluun ja siitäkin eteenpäin. Ainakin pari lähti myös rauhaa turvaamaan Kyprokselle, joutuen siellä täyden sodan jalkoihin kesällä 1974, Turkin hyökättyä Kyprokselle. Myös Nobelin Rauhanpalkintoon he ja muutama muukin ovat oikeutettuja, palkinto myönnettiin ennen 10.12.1988 palvelleille henkilöille, Suomessa on n. 20 000 henkilöä, joilla on oikeus kantaa Nobel-ristiä.
Poliisejakin joukkoon on mahtunut, ainakin pari. Samoin yrittäjiä muutama.
Mietimme uutta tapaamista ensi vuonna, kun tulee 60 vuotta täyteen ensi tapaamisesta.