Vuo­den var­rel­ta

Per­jan­tai 13. tam­mi­kuu­ta oli on­nen päi­vä: Ya­na Ko­lo­myt­se­va sai Ta­y­sis­sa sy­liin­sä pie­nen tu­hi­se­van nyy­tin, si­ni­sil­mäi­sen ja tum­ma­tuk­kai­sen tyt­tä­ren­sä. Vaa­ka näyt­ti 3 962 gram­maa ja mit­ta­nau­ha ve­nyi 53 sent­tiin.

Per­he on päät­tä­nyt tyt­tä­ren ni­mek­si Mi­la­na.

– Ha­lu­sin an­taa hä­nel­le ni­mek­si Var­va­ra, mut­ta isä ei oi­kein ha­lun­nut. Kat­sot­tiin ka­len­te­ris­ta, et­tä 13. tam­mi­kuut­ta Uk­rai­nas­sa vie­te­tään Py­hän Mi­la­nin päi­vää. Pää­tim­me, et­tä sen kun­ni­ak­si an­nam­me ni­men Mi­la­na, ker­too so­taa Ruo­ve­del­le pa­en­neen uk­rai­na­lais­per­heen äi­ti.

Tu­lok­kaan las­ket­tu ai­ka oli 25. tam­mi­kuu­ta. Syn­ny­tys so­vit­tiin käyn­nis­tet­tä­väk­si Ta­y­sis­sa kui­ten­kin jo ai­em­min äi­din ter­veys­syi­den ta­kia. Vau­va syn­tyi kol­men tun­nin pon­nis­te­lu­jen jäl­keen il­lal­la hiu­kan en­nen yh­dek­sää.

– Se oli ai­em­piin syn­ny­tyk­siin ver­rat­tu­na help­po ei­kä sat­tu­nut niin pal­jon – vai olen­ko jo unoh­ta­nut? Ya­na pun­ta­roi kol­men vii­kon ku­lut­tua syn­ny­tyk­ses­tä.

Ya­na sai lei­ka­ta myös na­pa­nuo­ran, mikä oli hie­no elä­mys.

Ya­na Ko­lo­myt­se­va ker­too ole­van­sa Ta­y­sin toi­min­taan to­del­la tyy­ty­väi­nen, ja pa­lau­te­ky­se­lys­sä hän ar­vi­oi kai­ken täy­den kym­pin ar­voi­sek­si.

Hän sai syn­ny­tyk­seen työ­vuo­ros­sa ol­leen ve­nä­jän­kie­li­sen kä­ti­lön, mikä oli val­ta­va hel­po­tus. Ki­vun piti hal­lin­nas­sa epi­du­raa­li­puu­du­tus.

Vau­van isä Alek­san­der Va­si­len­ko ei ol­lut mu­ka­na, sil­lä hän oli töis­sä ja huo­leh­ti per­heen pa­ri­vuo­ti­aas­ta Bog­da­nis­ta. Ya­na ker­too, et­tä Uk­rai­nas­sa pi­tää jopa mak­saa erik­seen, jos isä ha­lu­aa osal­lis­tua syn­ny­tyk­seen.

Ya­na sai lei­ka­ta myös na­pa­nuo­ran, mikä oli hie­no elä­mys. Uk­rai­nas­sa on ta­pa­na, et­tä na­pa­nuo­ran kat­kai­see hoi­to­hen­ki­lös­tö.

Milana iltapäiväunilla äidin sylissä.

Terhi Kääriäinen

Syn­nyt­tä­mään läh­te­väl­le nai­sel­le an­ne­taan Uk­rai­nas­sa pit­kä lis­ta tar­vik­keis­ta, jot­ka pi­tää va­ra­ta mu­kaan vai­pois­ta, as­ti­ois­ta ja pyyh­keis­tä läh­tien. Myös tar­vit­ta­vat hoi­to­tar­vik­keet pi­tää hank­kia it­se.

– Mi­nul­la oli kol­me lauk­kua mu­ka­na, kun me­nin syn­nyt­tä­mään Bog­da­nia. Kun ky­syin tääl­lä, mitä mi­nun pi­tää ot­taa mu­kaan, kaik­ki sa­noi­vat, et­ten tar­vit­se mi­tään. En ym­mär­tä­nyt, vaan ky­syin ai­na uu­des­taan kai­kil­ta. Lo­pul­ta otin vain ham­mas­har­jan ja kä­si­ras­van. Mi­nul­le ja vau­val­le an­net­tiin sai­raa­las­sa ihan kaik­ki. Re­hel­li­ses­ti sa­not­tu­na se oli mi­nul­le sok­ki, Ya­na Ko­lo­myt­se­va sa­noo kii­tol­li­se­na.

Hän sai syn­ny­tyk­sen jäl­keen en­sin kah­den hen­gen huo­neen, mut­ta siir­tyi sit­ten vie­lä­kin mu­ka­vam­min yh­den hen­gen huo­nee­seen. Ya­na ih­met­te­lee hy­gie­ni­an hy­vää ta­soa.

– Tääl­lä kä­vel­lään sai­raa­las­sa val­koi­sis­sa su­kis­sa, ja su­kat py­sy­vät val­koi­se­na, kaik­ki on niin siis­tiä.

– Sa­noin, et­tä jos oli­si mah­dol­lis­ta, voi­sin vie­lä vaik­ka syn­nyt­tää tääl­lä. Mi­nul­la on mi­hin ver­ra­ta: en enää syn­nyt­täi­si Uk­rai­nas­sa, Ya­na nau­raa.

Suh­tau­tu­mi­nen äi­tiin ja vau­vaan oli sai­raa­las­sa sy­dä­mel­lis­tä. Ky­sy­myk­siin sai vas­tauk­sen, kaik­ki hy­myi­li­vät ja huo­leh­ti­vat. Ruo­ka oli hy­vää, ja jää­kaa­pis­ta voi ha­kea vaik­ka kes­kel­lä yö­tä he­del­miä, ju­gurt­tia ja voi­lei­pää.

– Olin niin vä­sy­nyt, et­tä hoi­ta­ja ot­ti erää­nä il­ta­na vau­van, me­nin suih­kuun ja nu­kah­din. Lap­si oli hoi­ta­jien kans­sa, ja he an­toi­vat mi­nun ke­rä­tä voi­mia. Aa­mul­la mi­nul­le ojen­net­tiin lap­si ta­kai­sin ruo­kit­tu­na ja siis­ti­nä.

Myös osas­tol­la sat­tui ole­maan ve­nä­jän­kie­li­nen hoi­ta­ja. Jos piti asi­oi­da suo­men­kie­li­sen kans­sa jos­ta­kin tär­ke­äs­tä asi­as­ta, tulk­ki han­kit­tiin kän­nyk­käyh­tey­den pää­hän.

Tu­tut uk­rai­na­lai­set ovat ky­sel­leet, mil­lais­ta sai­raa­las­sa oli.

– Sa­noin, et­tä jos oli­si mah­dol­lis­ta, voi­sin vaik­ka vie­lä ker­ran syn­nyt­tää tääl­lä. Mi­nul­la on mi­hin ver­ra­ta: en enää syn­nyt­täi­si Uk­rai­nas­sa, Ya­na nau­raa.

Äi­ti ja vau­va vii­pyi­vät sai­raa­las­sa vii­kon vau­van ko­hon­nei­den bi­li­ru­bii­ni­ar­vo­jen ta­kia.

Uk­rai­nas­sa asu­val­le mum­mul­le on lä­he­tet­ty ku­via Mi­la­nas­ta.

Ar­ki Ruo­ve­den­tien var­rel­la si­jait­se­vas­sa ker­ros­ta­lo­a­sun­nos­sa on so­lah­ta­nut uo­miin­sa.

Mi­la­na pää­si ul­koi­le­maan heti ko­tiu­dut­tu­aan. Vau­nuis­sa tu­lee hy­vin uni, ja se mais­tuu ul­koi­lun jäl­keen­kin.

Per­heen 19-vuo­ti­as Ka­te­ry­na-ty­tär on apu­na vau­van hoi­dos­sa. Iso­ve­li Bog­dan osoit­taa vä­lil­lä hiu­kan mus­ta­suk­kai­suut­ta, kun isä ot­taa pik­ku­vau­van sy­liin.

Kaik­ki vau­va­tar­vik­keet on saa­tu lah­joi­tuk­si­na. Kun­ta on muis­ta­nut en­sim­mäis­tä Ruo­ve­del­lä syn­ty­nyt­tä uk­rai­na­lais­vau­vaa kyl­py­pyyh­keel­lä ja lah­ja­kor­til­la, ja neu­vo­lan ter­vey­den­hoi­ta­ja on eh­ti­nyt teh­dä ko­ti­käyn­nin.

Vau­va kas­te­taan or­to­dok­sius­koon, ja hän saa Uk­rai­nan kan­sa­lai­suu­den.

Uk­rai­nas­sa asu­val­le mum­mul­le on lä­he­tet­ty ku­via Mi­la­nas­ta. Ya­na sa­noo, et­tei tämä voi tul­la kat­so­maan lap­sen­las­taan.

– Toi­vot­ta­vas­ti sota lop­puu pian, ja me voim­me mat­kus­taa sin­ne.

Jut­tu on jul­kais­tu en­sim­mäi­sen ker­ran 3.2.2023.