Hilk­ka Uu­si­por­ti­mo ve­tää tos­sut jal­kaan­sa – ta­val­li­set avan­tou­in­ti­tos­sut, ei mit­kään piik­ki­poh­jat –  kiin­nit­tää pe­las­tus­lii­vit vie­lä vä­hän tiu­kem­min, tart­tuu mon­ta met­riä pit­kään ses­taan ja las­keu­tuu por­tai­ta val­miu­sa­se­miin puo­min pää­hän. En­sim­mäi­nen puo­mi­juok­sun osal­lis­tu­ja on val­mii­na läh­töön. Ran­nal­le ko­koon­tu­nut mo­ni­sa­ta­päi­nen ylei­sö hil­je­nee jän­nit­tä­mään. Hilk­ka pin­kai­see mat­kaan, as­te­lee tu­kil­la var­mas­ti ja ta­sai­ses­ti eteen­päin. Tu­kit pai­nu­vat vain vä­hän ve­den al­le, ses­ta lois­kah­taa jär­ven pin­taan vuo­roin oi­ke­al­la, vuo­roin va­sem­mal­la aut­ta­en ta­sa­pai­non pi­tä­mi­ses­sä.

Hilkka valmistautuu.

Sirkku Somero

– Hyvä Hilk­ka! Kan­nus­tus rai­kuu ran­nal­ta.

Pu­na­pu­kui­nen nai­nen kään­tyy vii­den­nen tu­kin pääs­sä ta­kai­sin­päin, ylei­sö in­nos­tuu yhä enem­män. Ta­kai­sin as­kel as­ke­leel­ta, var­mas­ti ja ke­vy­en oloi­ses­ti, täl­tä nai­sel­ta kas­tui­vat vain nil­kat.

Hilk­ka ka­pu­aa lai­tu­ril­le ja tuu­let­taa muu­ta­mal­la ta­sa­jal­ka­hy­pyl­lä ylei­sön rie­mui­tes­sa yh­tä­lail­la. Nyt on­nis­tui!

Il­mas­sa on pien­tä re­vans­sin­tun­tua, sil­lä edel­li­ses­sä kil­pai­lus­sa Hil­kal­ta vie­tiin hä­nen it­sen­sä mie­les­tä oi­keu­tet­tu voit­to:

– Pu­to­sin sil­loin ker­ran puo­mil­ta, en­kä sik­si voit­ta­nut, vaik­ka ai­ka oli pa­ras, hän ker­too.

Tä­nään ajak­si kel­lo­te­taan 1.20.

Juha-Matti Mikkolainen kastui, mutta sai tuloksen.

Sirkku Somero

Seu­raa­vak­si on­ne­aan läh­tee yrit­tä­mään seu­raa­va su­ku­pol­vi, Hil­kan poi­ka Juk­ka Uu­si­por­ti­mo. Ran­nal­la isän ja mum­mon uro­töi­tä seu­rai­lee vii­kon van­ha poi­ka­vau­va.

Nyt käy niin, et­tä löy­sään kiin­ni­te­tyt tu­kit up­po­a­vat mie­hen al­la niin, et­tä puo­min pääs­sä hän on jo vyö­tä­rö­ään myö­ten ve­des­sä. Sy­väs­sä tar­po­mi­nen hi­das­taa ja vii­mein mies hor­jah­taa niin, et­tä suis­tuu jär­veen. Ta­kai­sin kii­vet­ty­ään Juk­ka hoi­taa lop­pu­mat­kan moit­teet­ta, mut­ta hä­vi­ää sil­ti äi­dil­leen ajas­sa yh­dek­sän se­kun­tia.

– 20 vuot­ta sit­ten olen vii­mek­si ol­lut tu­kil­la, jo­ten sii­nä mie­les­sä meni ihan hy­vin, vir­nis­tää Juk­ka äi­dil­leen.

– Olin jo niin sy­väs­sä, et­tä en tien­nyt on­ko tuk­ki ja­lan al­la vai ei.

Puomijuoksukisa kiinnosti.

Sirkku Somero

Ki­san juon­ta­ja Ju­ha­ni Vii­ta kut­suu seu­raa­vaa kil­pai­li­jaa. Mis­sä on Joo­na?

Häm­men­ty­neen nä­köi­nen nuo­ri­mies il­mes­tyy lai­tu­rin ku­pee­seen to­de­tak­seen, et­tä työ­ka­ve­ri on teh­nyt pie­nen jäy­nän ja il­moit­ta­nut hä­net mu­kaan. Hän ot­taa haas­teen kui­ten­kin tyy­nes­ti vas­taan, vaik­ka val­mis­tau­tu­mis­ta tai va­rus­tei­ta ei ole tul­lut mu­kaan. Pyyh­keen sen­tään saa lai­nak­si.

Juhani Viita selosti kilpailun.

Sirkku Somero

En­si­ker­ta­lai­nen Joo­na Huu­ho jou­tuu to­te­a­maan use­am­man pu­lah­duk­sen jäl­keen, et­tä tuk­ki on liu­kas ei­kä ta­kai­sin nou­su­kaan ole help­poa, vaik­ka ki­saa sai­si­kin jat­kaa ja vaik­ka myö­tä­tun­toi­nen ylei­sö yrit­tää saa­da jat­ka­maan.

Vii­mei­sek­si ses­taan tart­tuu Juha-Mat­ti Mik­ko­lai­nen, jon­ka myös työ­ka­ve­ri il­moit­ti mu­kaan. Ui­mi­sek­si me­nee Juha-Ma­til­la­kin, mut­ta hän kui­ten­kin saa hy­väk­sy­tyn suo­ri­tuk­sen ka­saan. Lop­pu­ai­ka 3,20.

Koko kil­pai­lun voit­ti siis su­ve­ree­nis­ti Hilk­ka Uu­si­por­ti­mo, 70.

– Sii­nä mie­les­sä oli­sin voi­nut pu­do­ta­kin, et­tä oli­sin näyt­tä­nyt, mi­ten puul­le nous­taan. Hy­väs­sä kun­nos­sa olen, kun puut pil­kon it­te ja teen ri­vos­ti töi­tä, hän vie­lä li­sää me­nes­tyk­sen sa­lai­suu­den.

Kat­so vi­de­ot Tuk­ki­juok­sus­ta!

Näin se teh­dään, Hilk­ka näyt­tää esi­merk­kiä: Hil­kan tuk­ki­juok­su

Hil­kan tuu­le­tus:

En­si­ker­ta­lai­sen yri­tys: