Va­lon­sä­teet he­rät­tä­vät si­sim­pä­ni ke­väi­sin ja saa­vat mi­nut kuo­riu­tu­maan ko­te­los­ta­ni. Nap­paan par­ve­ke­tuo­lin sel­kä­no­jal­ta peh­me­ä­ki­ha­rai­sen lam­paan­tal­jan si­säl­le, ku­rot­te­len kaa­pin pe­ru­koil­ta vä­rik­käät tyy­nyt pik­kui­sel­le par­ve­ke­soh­val­la­ni ja alan hai­kail­la ke­sä­kuk­kien pe­rään. Au­rin­gon­sä­teet pal­jas­ta­vat par­ve­ke­la­sien ran­nut, mut­ta nii­tä ei kan­na­ta pes­tä pois en­nen kuin sii­te­pö­ly­kau­si on ohi. Ei­hän?