Pie­nes­tä pi­tä­en olen tot­tu­nut aja­tuk­seen, et­tä van­hat sa­non­nat pi­tä­vät ai­na paik­kan­sa ja luu­len et­tä moni muu on ko­ke­nut ai­van sa­moin. Jos­kus olen kui­ten­kin py­säh­ty­nyt tar­kem­min miet­ti­mään jo­tain eri­kois­ta sa­non­taa, jon­ka to­den­pe­räi­syyt­tä olen us­kal­ta­nut epäil­lä, ku­ten: ”Ei par­ta pa­hoil­le kas­va, tur­pa­jou­het jou­ta­vil­le”.

Tämä vii­saus on Ka­le­va­las­ta, joka on täyn­nä ne­rok­kai­ta vii­sauk­sia, mut­ta ei­hän se sil­ti voi pi­tää paik­kan­sa. Mi­nä­kin tie­dän mon­ta hy­vin pa­haa mies­tä, joil­la on par­ta!

Asi­aa tut­ki­nei­den mu­kaan sa­non­ta kuu­lem­ma au­ke­aa­kin vas­ta, kun sitä tar­kas­te­lee ai­ko­jen alus­ta as­ti. Par­ta on lii­tet­ty ai­na elä­män­ko­ke­muk­seen ja vii­sau­teen. Pa­hoik­si ja jou­ta­vik­si luo­ki­tel­tiin po­jank­lo­pit, jot­ka ei­vät ol­leet vie­lä kun­non mie­hiä.

Kai­kil­la vii­sail­la, ar­vos­te­tuil­la ja val­taa pi­tä­vil­lä mie­hil­lä piti ai­na en­nen ol­la par­ta.

En muis­ta kos­kaan näh­nee­ni esi­mer­kik­si van­haa va­lo­ku­vaa, jos­sa näin ei oli­si ol­lut.

Par­ras­ta pi­det­tiin hy­vää huol­ta, kos­ka se oli mie­hi­syy­den tär­kein sym­bo­li.

Ar­ke­o­lo­git ovat löy­tä­neet jopa esi­his­to­ri­al­li­sel­ta ajal­ta pe­räi­sin ole­vat par­ta­pih­dit.

Par­ras­ta pi­det­tiin hy­vää huol­ta, kos­ka se oli mie­hi­syy­den tär­kein sym­bo­li.

Pa­rem­pi väki piti par­taa näyt­tääk­seen joh­ta­vaa ase­maan­sa ja kes­ki­a­jal­la se oli ta­lon­po­jil­ta jopa kiel­let­ty. Sen avul­la he kuu­lem­ma pyr­ki­vät mat­ki­maan yl­häi­söä.

1700-lu­vul­la ku­nin­kaan lu­val­la sään­tö­jä sit­ten mer­kit­tä­väs­ti hel­po­tet­tiin, kun aa­te­li­sil­le tuli ai­van uu­si muo­ti­vil­li­tys, pe­ruuk­ki.

Par­ran suo­sio py­syi hie­man eri ver­si­oi­na to­del­la pit­kään ja oi­ke­as­taan vas­ta 1980-lu­vul­la se het­kek­si pois­tui ko­ko­naan muo­dis­ta. Sit­ten joku kek­si sän­keä jät­tä­vän par­ta­ko­neen, joka loi uu­den mac­ho ul­ko­muo­don ja sen suo­sio mie­hi­syy­den sym­bo­li­na jat­kuu edel­leen.

Vii­saus ei mie­les­tä­ni kui­ten­kaan au­to­maat­ti­ses­ti tule sii­nä ver­si­os­sa enää mu­ka­na.

Poi­ka­se­na mei­dän oli vai­kea ym­mär­tää, kun suu­ret ido­lim­me Cow­bo­yt, saa­vut­tu­aan ras­kaan kar­ja­na­jon jäl­keen kau­pun­kiin, me­ni­vät ai­na en­sim­mäi­se­nä ajat­ta­maan par­tan­sa pois? Ei­kös se pi­tä­nyt ol­la hyvä, kun mie­hel­le par­ta kas­vaa? Jo­tain oli pie­les­sä? Bat­man ei pi­tä­nyt par­taa, ei Te­räs­mies, Tar­zan, ei­kä Mus­ta­naa­mio?

Vä­lil­lä meis­tä tun­tui jo sil­tä, et­tei par­ta hy­vik­sil­le kas­va, tur­pa­jou­het san­ka­reil­le!

Bat­man ei pi­tä­nyt par­taa, ei Te­räs­mies, Tar­zan, ei­kä Mus­ta­naa­mio?

Nuo­ri­na me­kin Kyös­tin kans­sa odo­tim­me kär­si­mät­tö­mä­nä par­ran il­maan­tu­mis­ta. Sei­soim­me pei­lin edes­sä ja koi­tim­me ha­kea lam­pun va­los­sa sel­lais­ta kul­maa, jos­sa iho­kar­vat edes kiil­täi­si­vät hie­man muis­tut­ta­en par­taa.

Jot­kut jopa vär­jä­si­vät pos­kes­saan ole­via iho­kar­vo­ja tus­sil­la, et­tä ne näyt­täi­si­vät edes kau­kaa hie­man par­ral­ta. Kyös­ti meni lo­pul­ta asi­as­sa vie­lä as­tet­ta pi­tem­mäl­le.

Ker­ran poi­ke­tes­sa­ni hei­dän ta­lol­leen, löy­sin hä­net tou­hui­le­mas­ta nis­ka kyy­rys­sä trak­to­ri­tal­lis­sa. Ihan pak­ko­han mi­nun oli ky­syä, et­tä mitä on te­keil­lä?

Kyös­ti oli os­ta­nut uu­sia kak­si­te­räi­siä par­ta­höy­liä, joi­den mai­nok­ses­sa oli lu­paus, et­tä en­sim­mäi­nen terä ko­hot­taa par­ta­kar­vaa ja toi­nen leik­kaa sen sit­ten pois.

Kyös­ti pois­ti sen toi­sen te­rän vii­laa­mal­la ja piti it­ses­tään sel­vä­nä, et­tä se en­sim­mäi­sen te­rän kar­van ko­hot­ta­mi­nen li­sää il­man muu­ta par­ran­kas­vua.