Heikki Itänen.
Parran pärinää
Kolumni
Pienestä pitäen olen tottunut ajatukseen, että vanhat sanonnat pitävät aina paikkansa ja luulen että moni muu on kokenut aivan samoin. Joskus olen kuitenkin pysähtynyt tarkemmin miettimään jotain erikoista sanontaa, jonka todenperäisyyttä olen uskaltanut epäillä, kuten: ”Ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville”.
Tämä viisaus on Kalevalasta, joka on täynnä nerokkaita viisauksia, mutta eihän se silti voi pitää paikkansa. Minäkin tiedän monta hyvin pahaa miestä, joilla on parta!
Asiaa tutkineiden mukaan sanonta kuulemma aukeaakin vasta, kun sitä tarkastelee aikojen alusta asti. Parta on liitetty aina elämänkokemukseen ja viisauteen. Pahoiksi ja joutaviksi luokiteltiin pojanklopit, jotka eivät olleet vielä kunnon miehiä.
Kaikilla viisailla, arvostetuilla ja valtaa pitävillä miehillä piti aina ennen olla parta.
En muista koskaan nähneeni esimerkiksi vanhaa valokuvaa, jossa näin ei olisi ollut.
Parrasta pidettiin hyvää huolta, koska se oli miehisyyden tärkein symboli.
Arkeologit ovat löytäneet jopa esihistorialliselta ajalta peräisin olevat partapihdit.
Parrasta pidettiin hyvää huolta, koska se oli miehisyyden tärkein symboli.
Parempi väki piti partaa näyttääkseen johtavaa asemaansa ja keskiajalla se oli talonpojilta jopa kielletty. Sen avulla he kuulemma pyrkivät matkimaan ylhäisöä.
1700-luvulla kuninkaan luvalla sääntöjä sitten merkittävästi helpotettiin, kun aatelisille tuli aivan uusi muotivillitys, peruukki.
Parran suosio pysyi hieman eri versioina todella pitkään ja oikeastaan vasta 1980-luvulla se hetkeksi poistui kokonaan muodista. Sitten joku keksi sänkeä jättävän partakoneen, joka loi uuden macho ulkomuodon ja sen suosio miehisyyden symbolina jatkuu edelleen.
Viisaus ei mielestäni kuitenkaan automaattisesti tule siinä versiossa enää mukana.
Poikasena meidän oli vaikea ymmärtää, kun suuret idolimme Cowboyt, saavuttuaan raskaan karjanajon jälkeen kaupunkiin, menivät aina ensimmäisenä ajattamaan partansa pois? Eikös se pitänyt olla hyvä, kun miehelle parta kasvaa? Jotain oli pielessä? Batman ei pitänyt partaa, ei Teräsmies, Tarzan, eikä Mustanaamio?
Välillä meistä tuntui jo siltä, ettei parta hyviksille kasva, turpajouhet sankareille!
Batman ei pitänyt partaa, ei Teräsmies, Tarzan, eikä Mustanaamio?
Nuorina mekin Kyöstin kanssa odotimme kärsimättömänä parran ilmaantumista. Seisoimme peilin edessä ja koitimme hakea lampun valossa sellaista kulmaa, jossa ihokarvat edes kiiltäisivät hieman muistuttaen partaa.
Jotkut jopa värjäsivät poskessaan olevia ihokarvoja tussilla, että ne näyttäisivät edes kaukaa hieman parralta. Kyösti meni lopulta asiassa vielä astetta pitemmälle.
Kerran poiketessani heidän talolleen, löysin hänet touhuilemasta niska kyyryssä traktoritallissa. Ihan pakkohan minun oli kysyä, että mitä on tekeillä?
Kyösti oli ostanut uusia kaksiteräisiä partahöyliä, joiden mainoksessa oli lupaus, että ensimmäinen terä kohottaa partakarvaa ja toinen leikkaa sen sitten pois.
Kyösti poisti sen toisen terän viilaamalla ja piti itsestään selvänä, että se ensimmäisen terän karvan kohottaminen lisää ilman muuta parrankasvua.