Ke­sä­oh­jel­maa­ni kuu­luu yleen­sä se, et­tä vä­hin­tään ker­ran ke­säs­sä ta­pa­na­ni on käy­dä ke­sä­te­at­te­ris­sa. Tänä su­ve­na mat­ka­ni vei Vil­jak­ka­laan ys­tä­vä­ni on­nel­li­ses­ti päät­ty­neen lip­pu­ar­von­nan tu­lok­se­na. Wim­man tä­män ke­sän näy­tel­mä Lai­tu­ri­mark­ki­nat si­joit­tui ku­vit­teel­li­seen Mal­las­pus­sin kun­taan, jos­sa Ilk­ka Mal­min kä­si­kir­joi­tuk­sen mu­kai­ses­ti oli tar­koi­tus uu­dis­taa tu­tuk­si tul­lut­ta mark­ki­na­pe­rin­net­tä.

Te­at­te­riyh­dis­tyk­sen ke­sä­te­at­te­ri oli mi­nul­le en­nes­tään tut­tu jo edel­li­sil­tä vuo­sil­ta, ei­kä sin­ne men­nes­sä tar­vin­nut en­nal­ta jän­nit­tää viih­ty­vyy­den puo­les­ta. Jän­nit­tä­nyt ei en­nen esi­tys­tä myös­kään oh­jaa­ja Jari Hil­tu­nen, joka seu­ra­si ylei­sön saa­pu­mis­ta hie­man syr­jem­mäl­tä kat­so­mon ta­kaa. Hä­nel­lä syy­nä lie­nee ol­lut myös se, et­tä sekä it­se esi­tys et­tä te­ki­jät oli­vat tut­tu­ja jo en­tuu­des­taan.

Ja hy­vin­hän se me­ni­kin, vaik­ka lai­tu­rin han­kin­nas­ta ei mei­nan­nut ker­ta kaik­ki­aan tul­la mi­tään. It­se olin jo mo­neen ker­taan sitä miel­tä, et­tä sekä lai­tu­ri et­tä it­se mark­ki­nat oli­si jo syy­tä unoh­taa, mut­ta toi­sin kui­ten­kin kävi.

Sen enem­pää juo­ni­pal­jas­tuk­sia ker­to­mat­ta voin va­kuut­taa, et­tä esi­tys oli hyvä ja hei­kom­pi­a­kin on tul­lut kat­sot­tua. Wim­man ke­sä­te­at­te­ri oli taat­tua hy­vän mie­len har­ras­ta­ja­te­at­te­ria, joka ei hä­vin­nyt lai­tos­te­at­te­ril­le kuin kor­kein­taan is­tuin­ten mu­ka­vuu­des­sa.

Ke­sä­te­at­te­rit ovat hy­vän mie­len oh­jel­maa, jota kat­so­maan voi läh­teä yk­sin ja yh­des­sä.

Ku­run nä­kö­vink­ke­lis­tä Vil­jak­ka­las­sa on pal­jon sa­maa Ku­run kans­sa. Mo­lem­mat ovat en­ti­siä it­se­näi­siä kun­tia, jois­ta kum­pi­kin on kun­ta­lii­tok­sel­la lii­tet­ty Ylö­jär­veen, ja moni pal­ve­lu pi­tää käy­dä ha­ke­mas­sa ko­ti­nurk­kia kau­em­paa. Ku­rus­sa omaa ke­sä­te­at­te­ria ei ole, ja ky­läl­tä hu­raut­taa koh­tuu­mat­kan pääs­sä si­jait­se­val­le Wim­man näyt­tä­möl­le al­le tun­nis­sa. Vil­jak­ka­las­sa ku­ru­lai­nen löy­tää hel­pos­ti myös jut­tu­ka­ve­rin, sil­lä kun­ta­lii­tos ja sen jäl­kei­set pal­ve­lut pu­hut­ta­vat mo­lem­mil­la ky­lil­lä.

Ke­sä­te­at­te­rit ovat hy­vän mie­len oh­jel­maa, jota kat­so­maan voi läh­teä yk­sin ja yh­des­sä. Ne ve­tä­vät vä­keä, vaik­ka näyt­te­li­jät ovat har­voin am­mat­ti­lai­sia, pen­kit ovat kau­ka­na peh­mus­te­tuis­ta ja koko ko­meus esi­te­tään usein ul­ko­na - mah­dol­li­ses­ti tai­va­sal­la. Omaa osal­lis­tu­mis­kyn­nys­tä ma­dal­taa usein se, et­tä tie­dän kat­so­mon ole­van ka­tet­tu. Sen puu­te ei kui­ten­kaan es­tä osal­lis­tu­mas­ta, mut­ta lyk­kää kyl­lä var­si­nais­ta lip­pu­jen han­kin­ta­pää­tös­tä tiu­kum­mil­laan esi­tys­päi­vään saak­ka.

Vaik­ka ke­sä­te­at­te­ris­sa yk­si par­haim­mis­ta asi­ois­ta on se, et­tä esi­tyk­siä kat­so­taan pai­kan pääl­lä ei­kä kän­ny­kän ruu­dul­ta, niin nii­tä­kin var­ten on ole­mas­sa oma so­vel­luk­sen­sa. Suo­men Har­ras­ta­ja­te­at­te­ri­lii­ton Ke­sä­te­at­te­ri-ap­pi koos­taa kaik­ki ke­sä­te­at­te­rit yh­teen, ja sen kaut­ta voi et­siä tä­nään, huo­men­na ja täl­lä vii­kol­la ole­via esi­tyk­siä. Se voi ol­la ihan hyvä lisä, mut­ta yh­den tai kah­den näy­tel­män ke­sä­tak­tii­kal­la pär­jää ihan hy­vin il­man­kin.